Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Mitä ihmettä voin tehdä tässä asiassa? Ongelmana isovanhempien asenne.
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Mummu from hell, post: 28482893"]</p><p>Syyllistämällä lapsensa, saa hänestä elinikäisen huolehtijan itselleen. On ollut raastavaa pyytää apua vanhemmiltaan, sillä olemme joutuneet tehdä sitä jonkin verran. Nuorempia sisaruksia elämä on onneksi kohdellut hellemmin ja heillä on ollut tukiverkkonsa muualta. </p><p></p><p>Asiasta tekee erityisen vaikean se, että vaikka pyydän äitiäni olermaan minulle suoraselkäinen, vastaamaan, jos homma onkin liian vaikea ja raskas (lastenhoito ei ole helppoa), tai hän ei pysty tätä asiaa tekemään, hän vastaa että joo, kyllä se käy JOS hän saa sairaseläkkeen. Kun ehdotin häntä ottamaan asiasta selvää jotenkin, siis jutella lääkärin kanssa asiasta ja siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja onko hän saamassa kuntoutusta tms. hän sanoo, että ei semmoinen käy. (Eli ehdotus asian eteenpäin viemiselle oli pelkoa siitä, että joutuu ottaa vastuuta lupauksestaan). No, minä sitten siihen, että anteeksi nyt, mutta miten voit luvata mulle syksyksi hoitoapua, jos jäät sairaseläkkeelle, jos et tiedä, oletko jäämässä vai et. Eli ethän sä silloin voi hoitaa, kun sulla on sellanen tilanne. Hän vastaa: Joo, joo, kyllä se järjestyy. </p><p></p><p>Ja tietenkin mulla menee hermo ja sanon, että eihän se järjesty, sehän on selvä, ei siinä mitään. Eli asia on ok. Katotaan muuta kautta asiaa. Jolloin aletaan sanoa, että ymmärränkö, mitä olen pyytämässä ja minä siihen, että ihan varmasti ymmärrän, juuri siksi sanoinkin, että voi vastata kielteisesti eikä pitää siinä joojoo-tilassa mua. Eli kumpi vaan vastaus käy, kunhan se annetaan selkeästi, jotta itse tiedän, mitä pitää tehdä. </p><p></p><p>Jolloin alkoi sitten kuulua sellaista, kuinka olen ollut kiittämätön kaikesta, ollaan autettu ja autettu ja en kuulemma oo koskaan välittänyt siitä, että hän on sairas (olen esim. yrittänyt neuvoa äitiäni keskustelemaan työnjohdon kanssa siitä, että kuinka hänen ei tarvisi enää jatkaa työssä kun hänen työpaikallaan oli yt-neuvottelut, kuinka hän voisi ihan jutella esimiesten kanssa siitä, että ei voi olla töissä ja löytyykö asiaan mitään ratkaisua) jne. Olen yrittänyt opastaa ja neuvoa ja tukea. En vain ymmärrä, kuinka minun tulisi äitiäni auttaa. Mulle tulee semmonen olo, että mun pitäis mennä hänen puolestaan tekemään työpaikalle hänen työnsä, muu ei riitä. Äitini ei koskaan ole kysynyt multa, mitä mulle kuuluu. Vaan joka ikinen puhelu saan kuulla hänen sairaskertomuksiaan ja valituksiaan ja siitä, kuinka paskaa työnjohto on. Tai sitten haukutaan sukulaisia. </p><p></p><p>Sanoin viime puhelulla, että en oikeasti enää jaksa kuunnella kun et itse tee asian eteen mitään, niin sitten en ole kuulemma auttanut. Kun olen tarjonnut apua, sitä ei haluta ottaa vastaan. Olen sanonut, että se, mitä sanotaan, niin pitää ottaa sellaisenaan vastaan. Esim. jos kysyn, millaista apua hän tarvisi, olen ehdottanut harrastuksia ja hankkinut hänelle niitä, hän sanoo, että ei tarvitse apua. Jolloin minä siihen, että no, ok. Ja sitten saan kuulla, kun häntä ei ole autettu. Itse ymmärrän, että jos jotain sanotaan, niin silloin sitä tarkoitetaan. Jos sanotaan, että ei tarvi auttaa, niin ymmärrän itse asian niin, kuin mulle se sanotaan enkä osaa lukea rivien välistä, että apua tarvitaan kuitenkin. </p><p></p><p>No, tiedän tämänkin jo etukäteen vuosien kokemuksella: Kun nyt alan etsiä kokopäivähoitoa lapselleni, hän alkaa sanoa, että kyllä hänkin olis voinut ja : jaa, eikö mummun apu sitten kelvannutkaan... ja tätä rataa ja tätä rataa. Eli tekee niin tai näin, niin kaikki menee väärin. Jolloin olen kyllä ihan tuplasyyllistetty. </p><p></p><p>Mua lohduttaa se, että kun se aika koittaa, kun hän vanhenee ja ihan oikeasti tajuaa sen, että aika meni jo, voin itse vain ajatella, että ehdotettu on. </p><p></p><p>Mutta tämän syyllisyyden kierteen katkeaminen on mun itseni käsissä, ja yritän muistuttaa itselleni, että apua en pyydä. Mutta en myöskään suostu enää syyllistymään ja olemaan uhri siinä, että hän syyttää kaikkia muita koko elämänsä epäonnistumisesta. </p><p></p><p>Kuinka voin auttaa vanhempiani, jos siitäkin syyllistetään? Välejä en halua katkaista, sillä ei ole lasteni syy, jos meillä on vanhempieni kanssa huonot välit. Toisaalta näen, kuinka äitini kohtelee esikoistani ja suoraan sanottuna itku tulee, joten oli hyvä kirjoittaa tänne ja nähdä oma tekstinsä ja se, että tyttäreni ei tarvitse olla mummun kanssa yhtään sen enempää, kuin itse haluaa ja on pakko. Mummu saa ottaa lapset hoitoon, jos itse ehdottaa, mutta se riittää ja enää en kyläile siellä yhtään enempää, kuin on pakko.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Mummu from hell, post: 28482893"] Syyllistämällä lapsensa, saa hänestä elinikäisen huolehtijan itselleen. On ollut raastavaa pyytää apua vanhemmiltaan, sillä olemme joutuneet tehdä sitä jonkin verran. Nuorempia sisaruksia elämä on onneksi kohdellut hellemmin ja heillä on ollut tukiverkkonsa muualta. Asiasta tekee erityisen vaikean se, että vaikka pyydän äitiäni olermaan minulle suoraselkäinen, vastaamaan, jos homma onkin liian vaikea ja raskas (lastenhoito ei ole helppoa), tai hän ei pysty tätä asiaa tekemään, hän vastaa että joo, kyllä se käy JOS hän saa sairaseläkkeen. Kun ehdotin häntä ottamaan asiasta selvää jotenkin, siis jutella lääkärin kanssa asiasta ja siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja onko hän saamassa kuntoutusta tms. hän sanoo, että ei semmoinen käy. (Eli ehdotus asian eteenpäin viemiselle oli pelkoa siitä, että joutuu ottaa vastuuta lupauksestaan). No, minä sitten siihen, että anteeksi nyt, mutta miten voit luvata mulle syksyksi hoitoapua, jos jäät sairaseläkkeelle, jos et tiedä, oletko jäämässä vai et. Eli ethän sä silloin voi hoitaa, kun sulla on sellanen tilanne. Hän vastaa: Joo, joo, kyllä se järjestyy. Ja tietenkin mulla menee hermo ja sanon, että eihän se järjesty, sehän on selvä, ei siinä mitään. Eli asia on ok. Katotaan muuta kautta asiaa. Jolloin aletaan sanoa, että ymmärränkö, mitä olen pyytämässä ja minä siihen, että ihan varmasti ymmärrän, juuri siksi sanoinkin, että voi vastata kielteisesti eikä pitää siinä joojoo-tilassa mua. Eli kumpi vaan vastaus käy, kunhan se annetaan selkeästi, jotta itse tiedän, mitä pitää tehdä. Jolloin alkoi sitten kuulua sellaista, kuinka olen ollut kiittämätön kaikesta, ollaan autettu ja autettu ja en kuulemma oo koskaan välittänyt siitä, että hän on sairas (olen esim. yrittänyt neuvoa äitiäni keskustelemaan työnjohdon kanssa siitä, että kuinka hänen ei tarvisi enää jatkaa työssä kun hänen työpaikallaan oli yt-neuvottelut, kuinka hän voisi ihan jutella esimiesten kanssa siitä, että ei voi olla töissä ja löytyykö asiaan mitään ratkaisua) jne. Olen yrittänyt opastaa ja neuvoa ja tukea. En vain ymmärrä, kuinka minun tulisi äitiäni auttaa. Mulle tulee semmonen olo, että mun pitäis mennä hänen puolestaan tekemään työpaikalle hänen työnsä, muu ei riitä. Äitini ei koskaan ole kysynyt multa, mitä mulle kuuluu. Vaan joka ikinen puhelu saan kuulla hänen sairaskertomuksiaan ja valituksiaan ja siitä, kuinka paskaa työnjohto on. Tai sitten haukutaan sukulaisia. Sanoin viime puhelulla, että en oikeasti enää jaksa kuunnella kun et itse tee asian eteen mitään, niin sitten en ole kuulemma auttanut. Kun olen tarjonnut apua, sitä ei haluta ottaa vastaan. Olen sanonut, että se, mitä sanotaan, niin pitää ottaa sellaisenaan vastaan. Esim. jos kysyn, millaista apua hän tarvisi, olen ehdottanut harrastuksia ja hankkinut hänelle niitä, hän sanoo, että ei tarvitse apua. Jolloin minä siihen, että no, ok. Ja sitten saan kuulla, kun häntä ei ole autettu. Itse ymmärrän, että jos jotain sanotaan, niin silloin sitä tarkoitetaan. Jos sanotaan, että ei tarvi auttaa, niin ymmärrän itse asian niin, kuin mulle se sanotaan enkä osaa lukea rivien välistä, että apua tarvitaan kuitenkin. No, tiedän tämänkin jo etukäteen vuosien kokemuksella: Kun nyt alan etsiä kokopäivähoitoa lapselleni, hän alkaa sanoa, että kyllä hänkin olis voinut ja : jaa, eikö mummun apu sitten kelvannutkaan... ja tätä rataa ja tätä rataa. Eli tekee niin tai näin, niin kaikki menee väärin. Jolloin olen kyllä ihan tuplasyyllistetty. Mua lohduttaa se, että kun se aika koittaa, kun hän vanhenee ja ihan oikeasti tajuaa sen, että aika meni jo, voin itse vain ajatella, että ehdotettu on. Mutta tämän syyllisyyden kierteen katkeaminen on mun itseni käsissä, ja yritän muistuttaa itselleni, että apua en pyydä. Mutta en myöskään suostu enää syyllistymään ja olemaan uhri siinä, että hän syyttää kaikkia muita koko elämänsä epäonnistumisesta. Kuinka voin auttaa vanhempiani, jos siitäkin syyllistetään? Välejä en halua katkaista, sillä ei ole lasteni syy, jos meillä on vanhempieni kanssa huonot välit. Toisaalta näen, kuinka äitini kohtelee esikoistani ja suoraan sanottuna itku tulee, joten oli hyvä kirjoittaa tänne ja nähdä oma tekstinsä ja se, että tyttäreni ei tarvitse olla mummun kanssa yhtään sen enempää, kuin itse haluaa ja on pakko. Mummu saa ottaa lapset hoitoon, jos itse ehdottaa, mutta se riittää ja enää en kyläile siellä yhtään enempää, kuin on pakko. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Kuinka paljon kello on?"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
"Perussuomalaiset on nuorison ykköspuolue – nuoret kansanedustajat kertovat miksi"
Tänään 00:22
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Tänään on kulunut tasan 107 vuotta siitä kun viime vuosisadan pahin diktaattori vieraili SDP:n puoluekokouksessa
Eilen 23:51
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
"Lupaan paljastaa kaiken", Sanna Marinin tytär kirjoittaa elämänkerran!
Eilen 23:15
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Yllätyitkö kun Pekka Haavisto (vihreät) valitsi Tieto-Finlandin saajaksi Riikka Leinosen (vihreät)?
Eilen 23:10
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Helsingin seurakunnan joulukalenteri
Eilen 22:33
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
6.
G: Mitä haluaisit kokeilla?
Eilen 22:09
Rätti Väsynyt
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Purra: ”Ottaen huomioon, miten paljon hallituksen toimista kuitenkin hyväksytte, keskusta ja SDP, voisitte joskus sen myöntää myös äänestäjillenne"
Eilen 21:54
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Tyhmä vuokra-aiheinen kysymys!!
Eilen 21:21
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 759
Aihe vapaa
3.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 643
Aihe vapaa
4.
Relaatio 1071
Started by vierailija
Tiistai klo 12:45
Luettu: 580
Aihe vapaa
5.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 551
Aihe vapaa
6.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:55
Luettu: 479
Aihe vapaa
7.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 474
Aihe vapaa
8.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 467
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Maanantaina alkoi kokoomuksen ydinvoimalan purku. Yhden aikakauden loppu sekin
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
2.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
28 min sitten
Aihe vapaa
3.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
38 min sitten
Aihe vapaa
4.
@-merkki lausutaan miukumauku
Latest: vierailija
Tänään 01:31
Aihe vapaa
5.
Tänään on kulunut tasan 107 vuotta siitä kun viime vuosisadan pahin diktaattori vieraili SDP:n puoluekokouksessa
Latest: vierailija
Tänään 00:24
Aihe vapaa
6.
K/B-komposti
Latest: vierailija
Tänään 00:24
Aihe vapaa
7.
"Perussuomalaiset on nuorison ykköspuolue – nuoret kansanedustajat kertovat miksi"
Latest: vierailija
Tänään 00:22
Aihe vapaa
8.
Tyhmä vuokra-aiheinen kysymys!!
Latest: vierailija
Tänään 00:13
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Mitä ihmettä voin tehdä tässä asiassa? Ongelmana isovanhempien asenne.
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
