"Entinen Ksantippa S."
Ja vastaus itse kysymykseen: sitä hyvää, että ehtii halutessaan saada vielä toisen satsin lapsia ensimmäisten ollessa isoja.
Joku jaksaa paremmin parikymppisenä, joku toinen kolmekymppisenä. Itse jaksoin ehkä parikymppisenä paremmin bilettää aamuun asti, mutta sen sijaan tämä epäitsekäs vauvan kanssa valvominen on helpompaa nyt mitä olisi varmaan ollut silloin.Nuorena jaksaa paremmin yövalvomiset ym. Musta on kiva ajatella, että olen nuori äiti ja olen lasteni elämässä mahd. Pitkään. Samoin tein omasta äidistäni mummon 42 vuotiaana, mistä hän on erittäin ylpeä sain esikoisen 22 vuotiaana ja toinen syntyy kun olen 24. Siihenhän se lapsiluku taitaa jäädä, vaikka ei ole myöhäistä kolmannellekaan.
sama kuin edellinen. minusta oli mukavaa olla 30 sinkku vielä ja vasta 35 tehdä lapsia ja nyt olen niin fressi, nuori 43 kun lapset lähtee kouluun. en ole mikään mummo.
Missä kohtaa näin luki?Meinaat että oot jotenkin muita freessimpi?
Yritin vaan tajuta mitä sillä oikein tarkoitettiin ja miten se freesiys liittyy siihen että tekee lapset kolmevitosena. Oletin että on jotenkin muita freesimpi kun se piti mainita siinä.Missä kohtaa näin luki?
Reps. En ole samaa mieltä, enkä edes kaipaa "ihailua" vierailta ihmisiltä, itsetuntoni ei ole niin heikko.On ihanaa olla nuori ja jaksava, ihmiset ihastelee paljon herkemmin. Olet aina nuorin vanhempainilloissa tai vähintään nuorimmasta päästä, lapsetkin (oman ystävät) ihailee.
Pienten lasten vanhemmat eroavat kaikista eniten. Ne kolmekymppisetkin.Alkuperäinen kirjoittaja Nuorena suuret päätökset;29730949:Hyviä puolia: Ehtii erota vielä monta kertaa lasten isästä, koska 20-vuotiaana valittu puoliso harvemmin on se sama ihminen jonka 30-vuotiaana haluaa.
Ilmeisesti luulee. Melko huvittavaa kyllä.luuletteko te nuoret, että 30-40vuotias on jo ihan rupsahtanut ja väsynyt vanhus?
Pakko sanoa, että mun isä (62-vuotias) sanoo, ettei se ihmisen perusluonne muutu mihinkään vaikka ikää tulee lisää. Eli jos ei ole nuorempana nipo, niin ei ole sitä kyllä vanhempanakaan. Jos taas nuorena nipottaa, niin vanhempana se luonteenpiirre (kuten muutkin) vaan korostuu, mutta ei ihminen muuten siinä matkalla kyllä muutu.Mä olin 24 kun esikoinen syntyi. Oli ihan sopiva ikä mielestäni.
En tiedä mikä ero olisi ollut jos olisimme odotelleet pidempään. En voi verrata siis omasta kokemuksesta.
Mutta itse ainakin näen sen niin että ollaan vielä aika nuoria ja jaksetaan pitää hauskaa lasten kanssa. (en sano etteikö vanhemmatkin niin tekisi ). Omasta lapsuudesta ja nuoruudesta ei ole niin pitkä aika joten ehkä lapsia/nuoria ymmärtää paremmin, ehkä.
Ei nipoteta turhasta.
Ja kyllä mulle on tosi merkittävä juttu se että me ollaan vasta reilu nelikymppisiä kun lapset ovat jo itsenäisiä. Meillä on monia suunnitelmia ja haaveita sille ajalle.
Elämää myös lasten jälkeen
Ja onhan sekin kiva ajatus että meillä on aikuiset tyttäret joiden kanssa meillä on yhtä läheiset välit kuin omien vanhempieni kanssa ja tehdään kivoja juttuja yhdessä sittenkin
En myöskään haluaisi että 30-vuotias lapsemme joutuisi huolehtimaan pikkuhiljaa meistä vanhemmistaan, jos meille tulisikin joku muistisairaus tms... sen ikäisen pitäisi saada vielä täysin keskittyä omaan elämäänsä eikä hätäillä "vanhuksien" terveyttä tms...
Jos vaikka lapsemme haluavat omia lapsia niin ihana ajatus olla virkeä ja nuorekas mummo joka voi auttaa lastenlasten hoidossa ja arjessa omia lapsia.
Tämä nyt ei liity mitenkään freesiyteen, mutta kyllähän vastuu toisista pitää ihmisen käynnissä ja jollain tapaa tyytyväisenäkin, jos taakka ei ole liian raskas. Eritoten sen huomaa vanhusten kohdalla: kun se hoidettava omainen tai ulkoilutettava koira kuolee, romahtaa hoivaajankin kunto.Yritin vaan tajuta mitä sillä oikein tarkoitettiin ja miten se freesiys liittyy siihen että tekee lapset kolmevitosena. Oletin että on jotenkin muita freesimpi kun se piti mainita siinä.
Toiset ne antaa itsensä mennä rapakuntoon ja on jo kolmekymppisinä kun mummelit vaivoineen. Toiset sitten pitää huolta itsestään ja kropastaan ja kas kummaa, sitä arkeakin jaksaa pyörittää ihan mainiosti vielä pajon vanhempanakin, kun vaan on fyysisesti hyvässä kunnossa.nyt 34vuotiaana en jaksais enää eikä kuntokaan kestäisi.
Kuuskymppisenä joo kyllä meinasinkin olla se virkeä mummo joka tekee ja elää vielä täysillä. Ja meidän suvun naiset tuntuvat elävän tuonne 90-vuotiaaksi. Mutta eivät terveinä. Tiedän ja tunnen tosi virkeitä seitenkymppisiä jotka reissaavat ja tekevät vaikka mitä mutta paljon on myös sairastunut ja kuollut tuossa kuudenkympin tietämillä.Pakko sanoa, että mun isä (62-vuotias) sanoo, ettei se ihmisen perusluonne muutu mihinkään vaikka ikää tulee lisää. Eli jos ei ole nuorempana nipo, niin ei ole sitä kyllä vanhempanakaan. Jos taas nuorena nipottaa, niin vanhempana se luonteenpiirre (kuten muutkin) vaan korostuu, mutta ei ihminen muuten siinä matkalla kyllä muutu.
Ja kuuskymppiset on vielä työelämässä, eläkeikäähän nostetaan muutenkin kokoajan.
On teillä hassuja käsityksiä vanhenemisesta