Mitä hienoa on runoissa?

  • Viestiketjun aloittaja "lukija"
  • Ensimmäinen viesti
Sama kuin kysyisi mikä tekee ruoasta hienoa, säästä kauniin tai musiikista tanssittavaa.

Runoja on hyvin paljon erilaisia. Niistä voi löytää mieleisensä tai sitten ei. Ei kaikkien tarvitse pitää runoista, kuten ei kaikki kuuntele musiikkiakaan tai välitä siitä mitä syövät elääkseen. Itse pidän Robert Frostin runoista.
 
kahvikirahvi
Riippuu runosta. Mun mielestä hieno runo on sellainen mihin kirjoittaja saa vangittua ja kiteytettyä ajatuksensa ja tuntemuksensa niin voimmakkaasti, että lukijana siihen pystyy samaistumaan ja ymmärtää mitä kirjoittaja haluaa sanoa.
 
No jospa luet niitä runoja, ehkäpä mielipiteesi muuttuu sitten.
Runoja on kovin monenlaisia. Osa on melkein kuin kertomakirjallisuutta.

"Robotin kapina


Juuri tänään en jaksaisi.
Onks pakko, jos ei haluu?
Mitä jos ei jaksa edes olla haluamatta?

Robotti.
Se minä olen juuri tänään.
Se minä olin eilen.
Se minä olin toissapäivänä.

Nousen.
Puen.
Lähden.


Niin minä teen joka aamu.
Niin minut on syntymässä ohjelmoitu.
Tekemään niinkuin kuuluu.
Niin opetti äiti -jätti minut nukkumaan ja lähti.
Niin opetettiin koulussa -tee aina ninkuin kuuluu.
Sitä odottaa työnantaja -täytä muiden odotukset.

Juuri tänään päätän lopettaa.
Huomenna en nouse.
Huomenna en pue.
Huomenna en lähde.

Kapinoin.
En kävele työpaikalle.
Kävelen matkatoimistoon.
Uusi elämä alkaa huomenna
Soitan töihin ja olen vapaa"
 
Näen että sinä puhut,
kai minulle.

En ymmärrä, tai jaksa enää.
Ymmärtämisen ulottuvuudet,
lakkasivat,
niin päivinä
kun asunnon numerosta
tehtiin numero.

Yksiöstä,
tuli kaksio.
Nimestäni, sinun.
Ja minä kadotin taitoni,
pysyä nuoralla,
jossa sinä määrittelet korkeutta.


Siiinä omaa tekstiäni. Tapa ilmaista asioita.
Jonkun mielestä perseestä, siksi, että minä olen ne kirjoittanut, tai siksi ettei ymmärrä mitä niissä lukee tai siksi ettei ymmärrä runoja.
Tai siksi, että kirjoitan niin tavallisesti että se on tai ei ole erikoista, lukijasta riippuen.
 
kahvikirahvi
Vaikkei sydämeni enää löisi,
löisit edes sinä kohtuni seiniä.

Vaikka minä jäätyisin,
älä sinä koskaan palele.

Kasva vielä vähän,
jotta saan pitää sinua sylissäni.

Vahinkoja sattuu,
sanon sinulle joskus.

Enkä rakasta ketään toista
samalla tavalla kuin sinua,
sintti sydämeni alla.
 
  • Tykkää
Reactions: Äidin blogi
Monasti
voi olla niinkin hullu et menee liikaa siihen sisälle mut se voi olla löytävää itsestään jos on avoimin mielin.

Hassusti kauneuskin voi mennä yli tarinaa tarinan sisällä miljoonia variaatioita peilaavaa ja vangitsevaa. Mutta vain tarinaa. opettavaa ja valaisevaa käynnistämistä mutta ei niinkään kohteellista välillä rajat särkyy mut se onkin sit vapaan tahdon koulima harjoitus kun silmistä siintää tujjotus :)
 
Kun iskut vaimenivat,
pelkoni vielä hakkasi.

Oli niin hiljaista että.

Kukaan ei ollut missään,
ketään,
joka olisi kevyesti
työntänyt minut takaisin raiteileen.

Oviaukko oli tyhjä,
täynnä valoa,
pakoreitti, tuntematon tie.
 

Yhteistyössä