Mitä elämä on opettanut sinulle?

Asiat ei aina ole sitä miltä näyttävät eikä ketään pitäisi tuomita heti.
Myöskin sen olen huomannut kuinka tyhmä sitä joskus osaa itsekin olla kun katsoo asioita vain omasta näkökulmasta.

 

Sen olen oppinut, että elämä voi muuttua kuin salamaniskusta. Puolin ja toisin.

Muuten mulla on kyllä vielä niin pirusti opittavaa, oon melkonen noviisi vielä... =)

 

Että vain elämä on tärkeä, millään muulla ei oikeasti ole merkitystä. Ja paljon muutakin, joka päivä oppii uutta kun vaan pitää silmät auki.

 

Sen,että on paljon asioita jotka kannattaa suosiolla päästää toisesta korvasta ulos heti kuultuaan :xmas:

 

Elä joka ikinen päivä niinkuin se olis se viimeinen, ja nauti arjen pienistä iloista. Äläkä ikinä unohda kertoa läheisillesi, kuinka rakkaita he ovat.

 

Sen, että tämä päivä voi olla viimeinen, kun näen rakkaimpiani, eli pitää elää hetkessä, eikä suunnitella ja elää nyt ensiviikkoa.

 

tän kliseenitää nauttia elämän pienistä asioista.

 

Että pahat ihmiset maksavat teoistaan koko ajan, koska heillä on pohjimmiltaan todella kurjaa.

Raha ei tuo onnea.

Omien aivojen käyttö on suositeltavaa tilanteessa kuin tilanteessa eikä pidä uskoa heti sitä mitä kuulee.

 

Sen, että elämää ei pidä suunnitella liian tarkkaan. Mitä tarkemmin suunnittelee, sen todennäköisimmin joku menee pahasti pieleen.
Never say never.
Jokainen päivä voi olla viimeinen.
Asioilla on aina kolme puolta: sinun, minun, ja se oikea.
Aina löytyy joku, joka on sinua fiksumpi, kauniimpi, rikkaampi, hoikempi....Älä sitä mieti tai sure, vaan ota ilo irti siitä mitä sinulla on.

 

Aika paljonkin, onneksi. :saint:

 

Nauti joka hetkestä, kaikki on katoavaista.

 

Älä koskaan sano "en koskaan". Pitää paikkansa.

 

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. :/

 

Stressiin ei kannata kuolla. Tätä elämää ei voi elää kuin päivä kerrallaan!

 

Ei yhtään mitään B)

 

Kaikenlainen fanaattisuus, oli se asia sitten aivan mitä tahansa, on jotenkin vastenmielistä.
Yritän olla avarakatseinen ja suvaitsevainen.
"Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten".
Kärsimättömyys taitaa olla ikävin paheeni, josta en ikinä pääse eroon, vaikka yritänkin kovasti.

 

hmmm...no ainakin nöyryyttä, itsensä ja muiden kunnioittamista.
Olen oppinut rakastamaan elämää! on ollut pitkä ajanjakso jolloin ainoastaan siedin elämää juuri ja juuri, "selvisin" elämästä siis...
olen oppinut olemaan kiitollinen jokaisesta päivästä jonka saan olla täällä maanpäällä elossa.
Olen oppinut joskus olemaan jopa tässä hetkessä.
Olen oppinut itkemään, olen oppinut tuntemaan...

 

että elämää on todella stressaava :/ :/ ja että haluan elää päivän kerrallaan,paitsi en osaa |O

 

Sen, että elämä on siinä määrin kärsimystä ettei kuolemaa kannata pelätä.

 

Tämän päivän käytöstäni tarkastellessa tuntuu, etten juuri mitään :ashamed:
Mutta noin yleisesti yritän elää niin, etten pitäisi mitään tai ketään itsestäänselvyytenä.
Elämä voi muutua sekunissa toiseksi ja pyrin näkemään sen kaiken hyvän, mikä minulla juuri nyt on.

 

Että se kantaa. Pitää vaan uskaltaa luottaa ja elää hetkessä.

 

Sen, että valmista käsikirjoitusta ei ole olemassakaan. Tilanteet muuttuvat ja elävät. Elämä on opettanut minut selviytymään ja ohjaamaan itse omaa elämääni.

 

Life sucks and then you die.