Mitä ajatuksia itsemurha herättää? Entinen luokkakaveri kuoli oman käden kautta:(

Yksi samassa kaveriporukassa pitkään pyörinyt ja läheinen tuolloin teki itsemurhan muutama vuosi kun tiet erkani. Tuntui se tietysti surulliselta, mutta en mitenkään lamaantunut surusta, kun oli jo sen verran erkaannuttu. Sellainen etäinen jo jonka kanssa jutteli kun näki, mutta ei nähnyt enää sovitusti ollenkaan. Muuten asia ei olisi jäänyt vaivaamaan, mutta koska sain tietää häneltä sellaisen salaisuuden, jonka vieläkin haluaisin kertoa äidillensä. On tosi tosi iso asia siis, mutta en tiedä voinko. Tavallaan asia kyllä kuuluisi kertoa, mutta toisaalta annoin sanani. Tapauksesta on nyt jo 8 vuotta.
Muutama vuosi vain sen jälkeen kun kaveerasitte :/ Kauheaa! Varmasti jäi kaivelemaan tuo salaisuus ja muutenkin. Arvasin että monet on kokeneet läheisen itsemurhan, koska suomessa sattuu niitä niin paljon. Ja korostan tosiaan vieläkin etten ole oikea läheinen, vaan lapsuuden luokkakaveri eikä ole hajuakaan läheisten oloista ja tuskasta.
 
Pin
Muutama vuosi vain sen jälkeen kun kaveerasitte :/ Kauheaa! Varmasti jäi kaivelemaan tuo salaisuus ja muutenkin. Arvasin että monet on kokeneet läheisen itsemurhan, koska suomessa sattuu niitä niin paljon. Ja korostan tosiaan vieläkin etten ole oikea läheinen, vaan lapsuuden luokkakaveri eikä ole hajuakaan läheisten oloista ja tuskasta.
Ei tämä ollut enää mitenkään läheiseksi luettava enää, tiet erkani tosi jyrkästi eikä oltu pitkiin aikoihin yhteyksissä. Ihmisestä tuli melko etäinen hahmo. Kun kuulin asiasta, oli sellainen "onpa järkkyä" -fiilis, vähän pisti hiljaiseksi, mutta ei se nyt mitenkään lamaannuttanut, kuten olisi oikeasti läheisen ystävän kuolema tehnyt.
 
Se on jokaisen oikeus, vaikka pidänkin itsekkyyden multihuipentumana tehdä itsemurha sellaisessa tilanteessa, jossa itsensämurhaajalla on alaikäisiä lapsia.
Lapsettomien kohdalla puhtaasti oma valinta ja oikeus siihen, jota tulisi kunnioittaa, vaikka läheisistä pahalta tuntuukin.
Oikeus? Jos mä vietän mun kaverin kanssa aikaa vuosia ja vuosia, niin pitäisin hieman kohtuuttomana että hän päättää päivänsä jättäen mut syyllisyyteen ja siihen "aukkoon" että minkä hyvä kaveri jättää.. Varmaan ois pakko yrittää ymmärtää mutta kyllä mä olisin helkkarin vihainen myös. Ihan pelottavaa että puhutaan oikeudesta itsemurhaan - tällä kaverilla jäi kaipaamaan ihmisiä ihan liikaa ja mitähän siitäkin seuraa tällä menolla;o Kuten kerroin tää oli jo toinen :mad:
 
vierasta
Ei ole tullut vastaan mutta hän tiesi olevansa huippu ja rakastettu. Sillä tavalla se vaan järkyttää koska hän ei koskaan näyttänyt mtn herkkää puolta ainakaan silloin kouluaikoina ja oli aina vitsailemassa. Toisaalta ihan vihaiseksi saa ajatus että noin pidetty ihminen tekee tuollaisen teon.. Mutta tosiaan turhapa minun on sitä purkaa kun en enää ole tuntenut sitä pitkään aikaan. Se vaan ihmetetyttää, että mikä on Suomessa vikana kun niin paljon nuoria miehiä tekee itsemurhia?
Se, että jou on se vitsaileva ja hauska tyyppi sanoo minulle kyllä sen, että todennäköisesti siinä on myös se porukan herkin ja satutetuin ihminen. Se, joka on eniten eksyksissä ja joka ei tunne olevansa hyväksytty ja rakastettu.

Suurin osa vaan ei kykene näkemään sellaisen ohi. Tai pääse yli siitä, että se "hauska ja suosittu tyyppi" onkin oikeasti jotain muuta, eivätkä koskaan näe häntä hänenä itsenään, edes siinä vaiheessa kun vitsit loppuu.

Surullista kyllä.
 
"sipsi"
Pin: sinuna en kertoisi asiaa ystäväsi äidille, jos hän sen kerran oli kieltänyt. Tai ehkä asiastakin riippuisi, jos siis olisi sellainen, että voisi tuota tekoa "selittää." Mutta ehkä en kertoisi kuitenkaan.

Joo, oma ystäväni oli minulle aikanaan todella läheinen. Elämä sitten kuljetti erilleen, ja pariin vuoteen ei oltu missään yhteyksissä ennen hänen ratkaisuaan. Olin tietysti surullinen, ja jälkikäteen oli helppoa olla viisas ja olla huomaavinaan asiaan johtaneita tekijöitä. Musertavaa surua en kuitenkaan tuntenut :( Tai hänen perheensä puolesta tunsin.
 
kdkd
Siinä vaiheessa kun se tuska on niin suurta, että ainoa lohtu on päättää päivänsä, ei siinä pahemmin mietitä niitä läheisiä ja sitä, mitä he joutuvat kestämään.
Päässä takoo vain ajatus oman kurjuuden lopettamisesta.

Kaikille se elämä ei tunnu lahjalta, lähinnä pakolliselta pahalta.
Ja usein siihen liittyy sekin, että oikeasti siinä vaiheessa tuntuu siltä, että se oma lähtö on helpotus myös niille läheisille.
 
jösses
... Tähän mun mielestä tämän kaupungin pitää puuttua koska kaksi on jo menehtynyt oman käden kautta täysin shokkina muille, ei oo enää varaa menettää yhtään enempää...
Minäminäminä MINÄ! Osaatko sä ikinä ajatella mitään muuta? Että nyt jo pitää kaupungin puuttua asiaan koska nää kaks puoltutun kuolemaa on ollut SULLE niin iso shokki.
 
Oikeus? Jos mä vietän mun kaverin kanssa aikaa vuosia ja vuosia, niin pitäisin hieman kohtuuttomana että hän päättää päivänsä jättäen mut syyllisyyteen ja siihen "aukkoon" että minkä hyvä kaveri jättää.. Varmaan ois pakko yrittää ymmärtää mutta kyllä mä olisin helkkarin vihainen myös. Ihan pelottavaa että puhutaan oikeudesta itsemurhaan - tällä kaverilla jäi kaipaamaan ihmisiä ihan liikaa ja mitähän siitäkin seuraa tällä menolla;o Kuten kerroin tää oli jo toinen :mad:
No teitä muitako varten pojan olisi pitänyt jaksaa elää, ettei teille "kavereille" tule paha mieli?
:headwall:
 
Se, että jou on se vitsaileva ja hauska tyyppi sanoo minulle kyllä sen, että todennäköisesti siinä on myös se porukan herkin ja satutetuin ihminen. Se, joka on eniten eksyksissä ja joka ei tunne olevansa hyväksytty ja rakastettu.

Suurin osa vaan ei kykene näkemään sellaisen ohi. Tai pääse yli siitä, että se "hauska ja suosittu tyyppi" onkin oikeasti jotain muuta, eivätkä koskaan näe häntä hänenä itsenään, edes siinä vaiheessa kun vitsit loppuu.

Surullista kyllä.
Niin kai sitten.. Se sisin on voinut muuttua vuosien saatossa ja elämä näyttää kaikki nurjat puolensa. Hän oli silti liian tykätty että voin oikeastaan uskoa vieläkään tätä. Miksi ihmeessä itsemurhista ei puhuta ?! Näiden on loputtava ennen kun jonkun päättäjän oma lapsi tekee sen ja hän tuntee että ehkä asia koskettaa minuakin.Tää koskettaa kaikkia!!
 
Oikeus? Jos mä vietän mun kaverin kanssa aikaa vuosia ja vuosia, niin pitäisin hieman kohtuuttomana että hän päättää päivänsä jättäen mut syyllisyyteen ja siihen "aukkoon" että minkä hyvä kaveri jättää.. Varmaan ois pakko yrittää ymmärtää mutta kyllä mä olisin helkkarin vihainen myös. Ihan pelottavaa että puhutaan oikeudesta itsemurhaan - tällä kaverilla jäi kaipaamaan ihmisiä ihan liikaa ja mitähän siitäkin seuraa tällä menolla;o Kuten kerroin tää oli jo toinen :mad:
Jaa, no jokainen kokee tavallaan.
Mä en ole säälinyt itseäni ja pitänyt "kohtuuttomana" minua tai muita läheisiä kohtaan, saati vihannut.

Voi kuulostaa karulta, mutta kunnioitan tavallani päätöstä, vaikka tuo ihminen suuren aukon jättikin ja kesti useampi vuosi ylipäätään sopeutua siihen, ettei häntä enää ole.
Ja tietysti sekin tuntui joskus pahalta kun tiesi, kuinka ahtaalla hän oli viimeisinä aikoinaan.
 
"yks"
Itse valitettavasti tiedän vaikeasti masentuneen tuskan ja sen kun haluaa kuolla, jotta se kaikki kamala vain loppuisi. Ymmärrän oikein hyvin niitä, jotka siihen päätyvät, mutta suren sitä, etteivät syystä tai toisesta osanneet hakea/ saaneet apua pahaan oloonsa.

Minullakin nämä ajatukset tulivat, kun olin ihan uskomattoman yksinäinen. Ennen ympärilläni todella paljon ihmisiä ja yhtäkkiä ei ketään, kuka olisi kysynyt mitä MINULLE kuuluu. Jos olisin siinä tilanteessa päätynyt itsemurhaan, luultavasti juuri nämä jotka näkivät minusta sen iloisen ja sosiaalisen puolen, (mutta eivät koskaan oikeastaan TUTUSTUNEET minuun vaikka vuosia kavereita oltiinkin) olisivat ihmetelleet asiaa kaikista eniten ja suureen ääneen.
 
"vieraana"
Niin kai sitten.. Se sisin on voinut muuttua vuosien saatossa ja elämä näyttää kaikki nurjat puolensa. Hän oli silti liian tykätty että voin oikeastaan uskoa vieläkään tätä. Miksi ihmeessä itsemurhista ei puhuta ?! Näiden on loputtava ennen kun jonkun päättäjän oma lapsi tekee sen ja hän tuntee että ehkä asia koskettaa minuakin.Tää koskettaa kaikkia!!
Jaa, niistä ei varmaan puhuta siksi, että kuten tämäkin ketju osoittaa, niistä ei SAA keskustella avoimesti.

Ei sen sisimmän tarvi mihinkään muuttua. Kannattaa nyt vaan hyväksyä se, että jos se hauska ja suosittu tyyppi tekee itsarin, ei kyse ole siitä että hänen sisimpänsä olis muuttunut, vaan siitä, että muut ei sitä sisintä ja todellista olemusta ole koskaan nähneetkään.
 
Jaa, no jokainen kokee tavallaan.
Mä en ole säälinyt itseäni ja pitänyt "kohtuuttomana" minua tai muita läheisiä kohtaan, saati vihannut.

Voi kuulostaa karulta, mutta kunnioitan tavallani päätöstä, vaikka tuo ihminen suuren aukon jättikin ja kesti useampi vuosi ylipäätään sopeutua siihen, ettei häntä enää ole.
Ja tietysti sekin tuntui joskus pahalta kun tiesi, kuinka ahtaalla hän oli viimeisinä aikoinaan.
Kunnioittaa… Ja mitä vielä.. Sori mut en voi edes yrittää ajatella samoin. Kai se johtuu siitä että tunsin ennen niin iloisen, ulospäinsuuntautuneen nuoren ja nyt hänellä muka oikeus tehdä noin. Vaikka varmasti oli niin vaikea se on mun ymmärtää kun en koskaan häntä nähnyt mieli maassa tai mitään.
 
dkkd
Kunnioittaa… Ja mitä vielä.. Sori mut en voi edes yrittää ajatella samoin. Kai se johtuu siitä että tunsin ennen niin iloisen, ulospäinsuuntautuneen nuoren ja nyt hänellä muka oikeus tehdä noin. Vaikka varmasti oli niin vaikea se on mun ymmärtää kun en koskaan häntä nähnyt mieli maassa tai mitään.
Seuraavalla kerralla ehkä sitten, kun kohtaat sellaisen aina iloisen ja hauskan tyypin, osaat huomioida sen, että silläkin on ihan oikeasti tunteet ja herkkä sisin.

Ihmiset on oikeasti täysin mulkkuja "hauskoille tyypeille", tiedän omasta kokemuksesta. v
 
Kunnioittaa… Ja mitä vielä.. Sori mut en voi edes yrittää ajatella samoin. Kai se johtuu siitä että tunsin ennen niin iloisen, ulospäinsuuntautuneen nuoren ja nyt hänellä muka oikeus tehdä noin. Vaikka varmasti oli niin vaikea se on mun ymmärtää kun en koskaan häntä nähnyt mieli maassa tai mitään.
Miksi vihata ja heittäytyä marttyyriksi sellaisen ihmisen muiston kustannuksella, joka sanojesi mukaan merkitsi jotain?

Iloisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus ei selitä oikein mitään tai ole tae mistään..edes siitä iloisuudesta ja ulospäinsuuntautuneisuudesta.
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
[QUOTE="vieraana";29983374]Jaa, niistä ei varmaan puhuta siksi, että kuten tämäkin ketju osoittaa, niistä ei SAA keskustella avoimesti.

Ei sen sisimmän tarvi mihinkään muuttua. Kannattaa nyt vaan hyväksyä se, että jos se hauska ja suosittu tyyppi tekee itsarin, ei kyse ole siitä että hänen sisimpänsä olis muuttunut, vaan siitä, että muut ei sitä sisintä ja todellista olemusta ole koskaan nähneetkään.[/QUOTE]

Juu. Tabu ja ymmärtäähän sen. Meidän pikkukaupunki on ihan shokissa pitkään ja en tiedä sit miten nuo jätkät sen käsittelee kun kaksi hyvää tyyppiä on lähtenyt noin. hyi että, mukamas eletään hyvinvointiyhteiskunnassa.. Just joo.
 
:hug: Tuntuu absurdilta, olikohan kaikki iloisuus pelkkää kulissia?

Noin yleensä ottaen; täytyy toivoa että ympärillä olevat ihmiset rekisteröisivät nopeasti pulassa olevat ja että suomessa otettaisiin mielenterveys vakavammin.
Ja että lasten kasvatus otettaisiin vakavasti; apua niille jotka eivät asiaa osaa.
"ajokortti" niin lapsen vanhemmille kuin eläinten omistajillekin!:xmas:

Suomessa on kai aika helppo syrjäytyä, ollaan kai suurimmalta osin luonteeltamme sisäänpäin kääntyneitä ja pidetään huolta vain omista asioista.
 
Miksi vihata ja heittäytyä marttyyriksi sellaisen ihmisen muiston kustannuksella, joka sanojesi mukaan merkitsi jotain?

Iloisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus ei selitä oikein mitään tai ole tae mistään..edes siitä iloisuudesta ja ulospäinsuuntautuneisuudesta.
en mä ole hänen läheinen ollut, en mä itke kun sille ajatukselle että se ei nähnyt muuta ratkaisua ja ois saanut varmasti tyttöystävän ja elämän raiteillaan. :( Kaikki kuitenkin ois järjestynyt mitä ikinä hänellä olikaan menossa päin honkia.

Ihan vaan mietin tätä aihetta kun tämä (tämänkin ketjun osoituksena) on monille tuttu tragedia koska jostain syystä Suomessa nuoret miehet tekee itsemurhia LIIKAA.
 
Ei se apu ja läheisten huolikaan aina mitään auta.

Yhdessä tapauksessa poika yritti kaksi kertaa epäonnistuen itsemurhaa, joiden välissä ja jälkeen tarjottiin paljon apua, läheiset huolehti jne.
Silti yritti vielä kolmannenkin kerran ja onnistui. Oli tajuissaan vielä hoitohenkilökunnan saapuessa, mutta käski heitä olemaan auttamatta häntä ja lähtemään pois.

Toiset haluaa kuolla, se on heidän tahto. Vaikka se surullista läheisten ja etenkin niiden nuorten vanhempien kannalta onkin.
 

Yhteistyössä