Aika ikävää lukea tuollaisia kommentteja, että kyseinen käyttäytyminen olisi esittämistä, kulissia tms. tai, että siitä jollekin toiselle vois tulla hämmentynyt tai jotenkin muuten huono tunne... =/ Ollaanko me tosiaan niin katkeria ja sisäänpäin kääntyneitä, ettei kestetä nähdä toisten onnellisuutta? Ja se pitää kääntää esittämiseksi?
Itse vuosi sitten rakastuin täysillä nykyiseen kumppaniini, käyttäydymme edelleen kaupassa ap:n kuvaamalla tavalla, silloin suudellaan kun siltä tuntuu, eikä todellakaan huomata ketään muita ympärillämme. Ikää meillä on vähän alle ja vähän päälle 40 vee, tässä iässä sitä jo tuntee itsensä eikä piittaa liikaa muiden mielipiteistä.