Mitä ajattelette ystävästänne, joka jättää tulematta illanistujaisiin, juhliin tms

[QUOTE="aapee";23356150]Ei mulla mitään ongelmia ole alkoholin käytön tai sen "oman elämän" suhteen... harmittaa vaan että aina kun yrittää jotakin järjestää, niin tätä tyyppiä ei tunnu kiinnostavan... kohta en sitä viitsi mihkään kutsuakaan. Voishan sitä tulla vaikkei itse joiskaan... jotenkin kyrsii että tulee aina autolla ja lähtee tyyliin klo 22, kun muut vasta alkaa innostumaan. Itse ainakin ajattelen että toivottavasti mun elämälle ei käy noin jos saan lapsia...[/QUOTE]

Hehheh, mulla EI ole lapsia ja toimin juuri noin, jos kutsu käy jonkin kaverin kaverin illanistujaisiin toiselle paikkakunnalle.
Jos jotakuta kyrsii se, että minä tulen 20 - 50 km päästä autolla ja lähden ajoissa kotiin, niin se ei ole kyllä minun ongelmani ollenkaan
Ajan myötä sitä vaan oppii priorisoimaan asiat tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin. Sitten käy niin, että ne vähemmän tärkeät karsiutuu kokonaan pois. Ja hyvä niin, ap!

 

Nyt minä olen sitten itsekäs?!

Kyllä minusta olisi kohteliasta osallistua ja tulla paikalle kun kerran kutsutaan! Eipä kiinnosta osallistua hänen järjestämille kekkereille kun ei itsekään ole kerran kiinnostunut. Mutta eipä hän kyllä koskaan mitään järjestäkään....

 

ja vielä, tekisi hänellekin varmasti hyvää opetella nauttimaan omasta ajastaan myös ilman lapsia...

 

[QUOTE="aapee";23361739]ja vielä, tekisi hänellekin varmasti hyvää opetella nauttimaan omasta ajastaan myös ilman lapsia...[/QUOTE]
Tiedätkös...moni äiti nauttiikiin. Erityisesti silloin, jos ei tarvitse tehdä mitään vaan voi vaikka nukkua. Lapsettomana ei muuten osaa edes ajatella, miten paljon nukkuminen alkaakin viehättää silloin, kun yöunet on kuukaudesta toiseen lyhyitä ja rikkonaisia ja silti pitää jaksaa aamusta iltaan niin kotitöitä kuin lapsen kanssa olemistakin. Ennen lapsia sitä saattoi nukkua biletyksen jälkeen pitkälle iltapäivään, tilata pitsataksin ja maata sohvalla peiton alla telkkaria tuijotellen koko illan. Jopa ottaa loiventavan, jos siltä tuntui. Lasten jälkeen se ei ollut enää mahdollista vaan lapset pitävät yleensä huolen siitä, että olet aamulla viimeistään seitsemältä hereillä ja toimit koko päivän kuten toimisit ilman edellisillan juhlimistakin.

 

[QUOTE="aapee";23361739]ja vielä, tekisi hänellekin varmasti hyvää opetella nauttimaan omasta ajastaan myös ilman lapsia...[/QUOTE]

Ehkäpä hän nauttiikin? Siis muualla. Vaikka päivittäinkin. Ei minuakaan kovin paljon innostaisi lähteä toiselle paikkakunnalle juominkeihin. Pitäisi lähteä aikaisin kotiin, jos haluaa kotiin asti päästä julkisilla, tai sitten pitäisi hankkia yöpaikka jonkun nurkista, eli käytännössä hotellista. Silti minulla on ihan päivittäin omaa aikaa ilman lapsia, ja nautin siitä

En myöskään pidä kutsua mitenkään velvollisuutena.

 

[QUOTE="aapee";23356150]Ei mulla mitään ongelmia ole alkoholin käytön tai sen "oman elämän" suhteen... harmittaa vaan että aina kun yrittää jotakin järjestää, niin tätä tyyppiä ei tunnu kiinnostavan... kohta en sitä viitsi mihkään kutsuakaan. Voishan sitä tulla vaikkei itse joiskaan... jotenkin kyrsii että tulee aina autolla ja lähtee tyyliin klo 22, kun muut vasta alkaa innostumaan. Itse ainakin ajattelen että toivottavasti mun elämälle ei käy noin jos saan lapsia...[/QUOTE]

Mulla ei edes vielä ole lapsia, mutta en silti jaksa riekkua öisin.

 

Kyllä mä tykkään tulla kotiin yöksi jos oon hippaamassa.
Ei meillä kyllä ketään tuttujakaan, ku yhdet, asu pk-seudun ulkopuolella.
Siellä ollaan oltu muutama kerta yötä.

Eli en ajattele mitään.

 

Tiedätkös...moni äiti nauttiikiin. Erityisesti silloin, jos ei tarvitse tehdä mitään vaan voi vaikka nukkua. Lapsettomana ei muuten osaa edes ajatella, miten paljon nukkuminen alkaakin viehättää silloin, kun yöunet on kuukaudesta toiseen lyhyitä ja rikkonaisia ja silti pitää jaksaa aamusta iltaan niin kotitöitä kuin lapsen kanssa olemistakin. Ennen lapsia sitä saattoi nukkua biletyksen jälkeen pitkälle iltapäivään, tilata pitsataksin ja maata sohvalla peiton alla telkkaria tuijotellen koko illan. Jopa ottaa loiventavan, jos siltä tuntui. Lasten jälkeen se ei ollut enää mahdollista vaan lapset pitävät yleensä huolen siitä, että olet aamulla viimeistään seitsemältä hereillä ja toimit koko päivän kuten toimisit ilman edellisillan juhlimistakin.

Olen niin samaa mieltä kanssasi. Eräs lapseton kaverini sanoi että nukkuminen on yliarvostettua. Mielestäni niin voi sanoa vain ihminen, joka saa nukkua silloin kun haluaa. Eli velvollisuudet tai lapset eivät nkkumista estä.