Mitä ajattelette/kiinnitättekö huomiota äitiin, jonka vauva huuta kurkku suorana vaunuissa/rattaissa?

siinäpä se

 

Esikoisen aikaan aattelin, että siinäpä kohtalotoveri

 

riippuu paljolti tilanteesta

 

En kiinnitä huomiota äitiin , sillä näe melkein jokapv vastaanlaista. Ei kiinnosta huutaako jonkunlapsi rattaissa vai ei.

 

Ei paljo hetkauta kun kuopus oli semmonen.Huusi aina koko kauppa reissun isompanaki

 

Eilen ajattelin että ihana ääni. Jonkun ihan pikkuinen vauva itki täysillä bussissa, ja pikkuvauvan itkuääni on niin suloista

Joskus aattelen että ota se syliin.

Ja joskus tulee mieleen muistoja.

Useimmiten en ajattele mitään.

 

En erityisemmin mitään. Varmaan tullu pikkaselle nälkä, tai mahan puruja tms.

 

Jaa-a, jos se tapahtuu bussissa niin kyllä mulla työpäivän jälkeen saattaa otsasuoni tykyttää...

 

Ajattelen, että voi voi onkohan vauvalla koliikkia tai jotain, onkohan äiti saanut nukkuttua yöllä, toivottavasti vauva nukahtaa...Tuon verran kiinnitän huomiota. Itku/huuto ei häiritse.

 

en mitään..

 

Pahalta tuntuu, varsinkin jos äiti on niinkuin ei kuuliskaan ja ei koita vauvaa rauhoitella milläänlailla, tai jatkaa shoppailua!!
Itsellä yksi lapsi jolla oli koliikkia 4kk!!! Mutta syli on silloin lapselle paras paikka, eikä lasta saa hylätä vaunuihin. Tietenkään ei voi tietää asian laitaa mutta yleisesti paha mieli tulee..

 

Tänään Hulluilla päivillä näin parikin äitiä jotka kaikessa rauhassa katselivat vaatteita kun heidän pienet vauvansa itkivät vaunuissa. Mietin, että voisihan vauvan ottaa vaikka syliin. Mutta yleensä en mieti mitään.

 

En ajattele äidistä mitään/kiinnitä häneen huomiota. Jos on esim. bussissa tai junassa vauva/lapsi huutaa ja ääni kova ja oon väsynyt tms. niin se ottaa kyllä päähän todella, vaikka tiiänkin, ettei sille mitään voi. Ja ei, mulla itellä ei ole lapsia...

 

No jos ollaan ihan rehellisiä, niin ajattelen, että eikö noi vois lähteä ulos jossei se saa mukulaansa hiljaiseksi. Sori.

 

Kyllähän se kiinnittää huomion. Äidin käytöksestä ja olemuksen tuskaisuusasteesta riippuen käy sääliksi tai ihmetyttää.

 

niin ja lisäystä ettei meidän lapsi rauhottunut monesti sylissäkään, mutta en sen turvin hylännyt sitä vaunuihin tai sitteriin. Toki pakon edessä, mutta en mä shoppailemaan lähtenyt sen vauvan kanssa varmaan kertaakaan.. ruokakaupassa päiväuniaikaan yms.. joillakin taitaa olla se käsitys että lasta on "tuhrha" sylissä pitää kun ei rauhotu kuitenkaan..

 

Kiinnitän aina huomiota, riippuu ihan äidin reagtiosta mitä ajattelen. Jos äiti yrittää kaikkensa, että vauvan itku loppuu niin ajattelen vain lempeästi hyvää. Mutta jos äiti antaa vaan lapsen huutaa niin silloin tulen vihaiseksi ja surulliseksi lapsen puolesta.

 

Mulle tulee aina jotenkin niin nolo ja ahdistunut olo, kun vauva alkaa itkeä ja jos en saa sitä loppumaan.. siksi kammoksun vaunuilua ja yritän suunnitella reitin siten,ettei olisi paljoa vastaantulijoita

 

Eilen ajattelin että ihana ääni. Jonkun ihan pikkuinen vauva itki täysillä bussissa, ja pikkuvauvan itkuääni on niin suloista

Joskus aattelen että ota se syliin.

Ja joskus tulee mieleen muistoja.

Useimmiten en ajattele mitään.

Pliis sano ettet ole tosissasi!

 

Kiinnitän aina huomiota, riippuu ihan äidin reagtiosta mitä ajattelen. Jos äiti yrittää kaikkensa, että vauvan itku loppuu niin ajattelen vain lempeästi hyvää. Mutta jos äiti antaa vaan lapsen huutaa niin silloin tulen vihaiseksi ja surulliseksi lapsen puolesta.

Samoilla linjoilla. Meilläkin ollu huutaja ja en mää koskaan vaa antanu huutaa. Yritin ees hiljentää.

 

Riippuu tilanteesta. Ja siitä minkä ikäiseksi vauvan arvioisin.

 

Pliis sano ettet ole tosissasi!

Olen , vastasyntyneen itku on ihanan kuuloista kunhan vauva ei ole oma.

 

Ajattelen pahasti. Vauvan "tehtävä" ei ole rääkyä naama punaisena vaunuissa, kun äiti shoppailee uusia vaatteita. Jos vauvalla on koliikki, ni tuskin sen kanssa edes viitsisi lähteä mihinkään kaupungille huudattamaan sitä ihmishälinässä. Ihan pahaa tekee.

 

Kurkkusuorana? No jos vaunut liikkeessä ni uskon et äiti koittaa kaikkes saada se hiljaseks/nukkumaan, jos tyyliin kahvilla ni vähän ihmettelisin et eiks jotai kannattas tehdä et vauva hiljenis. Ite aina nolona ihmisten ilmoilla jos vauva itkee, ku "nään" ne ihmisten syyttävät katseet etten mitää osais tehdä asialle Ei taida olla helppoo!

 

Ajattelen, thank god ei mun lapsi ja et voi äiti raukka.