Mitä ajattelette/kiinnitättekö huomiota äitiin, jonka vauva huuta kurkku suorana vaunuissa/rattaissa?

Pliis sano ettet ole tosissasi!

Olen , vastasyntyneen itku on ihanan kuuloista kunhan vauva ei ole oma.

Aah, no sitten. Mun esikoinen itki silleen pienesti ja vienosti vastasyntyneenä. Me muisteltiin sitä oikein kaiholla kun odotettiin kakkosta. Sitten salissa kun mimmi oli tunnin ikänen ja alko itkeen kunnolla..... Me vaan tuijotettiin toisiamme että ei s*tana.

MUOKS. Niin siis minä ja mieheni.

 

Ajattelen pahasti. Vauvan "tehtävä" ei ole rääkyä naama punaisena vaunuissa, kun äiti shoppailee uusia vaatteita. Jos vauvalla on koliikki, ni tuskin sen kanssa edes viitsisi lähteä mihinkään kaupungille huudattamaan sitä ihmishälinässä. Ihan pahaa tekee.

No meidän vauva rääkyi naama punaisena vaunuissa mm. ennen nukahtamistaan. Aina. Sitten huuto katkesi kuin veitsellä leikaten, ja hän nukahti. Tässä ei vissiin shoppailusta tai ihmisvilinästä puhuttu mitään, vaan vaunuissa huutamisesta. Missä niitä koliikkivauvoja saisi sun mielestä nukuttaa?

 

Tulee mieleen esikoisen vauva-ajat.

 

Aikanaan mun mies oli pitkillä reisuilla joten olin lasten kanssa kahdestaan kotona. Sukulaisia ei lähellä. Kauppaan ku kauppaan oli pakko mennä vaikka tyttö huusi 22-23h vuorokaudessa. Poika kulki rattaissa ja tyttö rinnuksilla kantoliinassa. huuto ei siihenkään loppunut kuin ani harvoin. Eli mun olis varmaan sitten täytynyt nääntyä nälkään pojan kanssa ja olla neljän seinän sisällä ettei kukaan vaan olis katsonut pahalla silmällä kuinka äiti ei tee mitään kun vauva itkee.
Olisin mielelläni ollut kotona jos joku olis ruoan kotiin kantanut ja käynyt pojan kanssa ulkona. Ei se äidille ole helppoa mennä huutavan lapsen kanssa ihmisten ilmoille.