Mä olen sitä mieltä, että joku balanssi tarttis pitää. Se on ihan oikein, että suurimmaksi osaksi päätöksiä tehdään lasten parasta ajatellen. Esim. jos lähdetään jonnekin lomalle koko perheen kanssa, niin tuleehan siitä yhtä helvettiä, jos loma on suunniteltu pelkästään aikuisen näkökulmasta. Ruokakin olis hyvä olla terveellistä kaikille, niin aikuisille kuin lapsille. Enkä mä tee meille yhteiseksi ateriaksi mitään tulista ja maustettua, kun tiedän ettei lapsi sitä pysty syömään. Ja jos mä olen jossain reissussa, niin enemmän mä sieltä tuon tuliaisia lapselle kuin itselleni.
Mutta pitäisi myös ajatella sitä, että ne lapset eivät ole siinä ikuisesti. Kuten joku viisas on joskus sanonut, lapset on meille lainaa vain. Täytyy sen verran ajatella elämää eteenpäin, että mitäs sitten kun lapset on lentäneet pesästä. Jos on siihen mennessä ehtinyt pilaamaan parisuhteensa, karkottamaan kaikki ystävänsä ja lopettamaan kaikki mieluisat harrastuksensa, niin sitä jää aika tyhjän päälle, kun se lapsi, johon kaikki energia ja mielenkiinto on keskittynyt, lähtee omilleen. Mä ainakin haluan pitää tuon saman miehen vielä viidentoista vuoden kuluttuakin, mutta jos emme pidä huolta tästä parisuhteesta nyt, siitä ei ole mitään jäljellä myöhemmin.
Joten sellainen hyvä tasapaino sen äitiyden kanssa, ettei mene överiksi
.