Mitä ajattelet, jos ihminen sanoo ihan avoimesti, ettei pidä lapsista?

Minä en tuomitse kuten useat täällä, ei kaikki vaan pidä kaikesta..

Onhan se vähän noin. Jos ei itsellä ole lapsia, eikä paljon ole lasten kanssa tekemisissä, niin kyllähän niistä etäältä tarkkailemalla saa helposti lähinnä rasittavan vaikutelman. Kilttejä lapsia ei huomaa, huonostikäyttäytyvät taas huomaa liiankin hyvin. Näin saa helposti mielikuvan, että kaikki lapset vain huutavat, riehuvat, rääkyvät, hajottavat asioita jne.
Oikeastihan lapet ovat kuin mitkä tahansa muun ikäiset ihmiset. Osa on kivoja, osa ei.

 

Mun mies ei ihan oikeasti pidä lapsista. Tai siis. Se ei pidä metelistä eikä hälinästä. Ja se inhoaa sitä hösläystä mitä aikuiset ylläpitävät kun paikalla on lapsia.

Eipä ihme, että on eronnut molemmista lastensa äideistä.

 

Ekana tulee aina mieleen, että miksi henkilöllä on halu kertoa se asia. En minäkään pidä käärmeistä tai hämähäkeistä, mutta en tunne tarvetta kertoa sitä käärmeharrastajalle. Tietysti jos keskustelu koskee nimenomaan lapsista pitämistä, niin siinä tapauksessa toki kukin kertoo miten asia omalla kohdalla on.

Ihmistä, joka kertoo vihaavansa lapsia (tai vanhuksia/punkkareita/lähihoitajia/vääränvärisiä) pidän lähtökohtaisesti tasapainottomina. Ei siksi, että kaikkien kuuluisi erityisesti pitää lapsista (vanhuksista/punkkareista jne), vaan siksi, että jonkun ihmisryhmän kollektiivinen vihaaminen ei ole oikein terveen ihmisen merkki.

No, kyllä mä ainakin kerron koiraihmiselle, etten ole koiraihminen, pidän kissoista, mutta koiraa en ottaisi. Jotkuthan vielä pelkää koiria tai käärmeitä, eikä se olisi ihan hyvä kertoa? Törkeää olisi sanoa lasten tai vanhusten kuullen, ettei pidä niistä, mutta vaikka vanhustyössä olevalle ihmiselle voisin sanoa, että pelkään vanhoja ihmisiä, enkä pidä heistä enkä voisi tehdä hänen työtään, mutta kertoisin, että hän tekee hyvää työtä ja hyvä ettei ole samanlainen kuin minä. Tai vaikka lastenhoitajalle tai äidille sama. En ymmärrä mikä siinä nyt on. Miksen saisi kertoa käärmeharrastajalle olevani erilainen? Eri asia alkaa haukkumaan niitä esim. Sanomalla koirien olevan saastoja, joiden pitäisi kuolla pois tai toivovan, ettei kukaan tee tähän maailmaan ainuttakaan lasta.

Ja itselläni on kyllä lapsia ja pidän lapsista. En loukkaantuisi jos joku kertoisi, ettei hanki lapsia, koska ei pidä niistä.

 

Onhan se vähän noin. Jos ei itsellä ole lapsia, eikä paljon ole lasten kanssa tekemisissä, niin kyllähän niistä etäältä tarkkailemalla saa helposti lähinnä rasittavan vaikutelman. Kilttejä lapsia ei huomaa, huonostikäyttäytyvät taas huomaa liiankin hyvin. Näin saa helposti mielikuvan, että kaikki lapset vain huutavat, riehuvat, rääkyvät, hajottavat asioita jne.
Oikeastihan lapet ovat kuin mitkä tahansa muun ikäiset ihmiset. Osa on kivoja, osa ei.

Vaikka pidän lapsista, en pidä lasten riehumisesta ja huutamisesta. Tosin se tuli ilmi vasta kun niitä lapsia syntyi itselle. Pienissä määrin se ei ole koskaan haitannut, mutta rehellisesti pahasti uhmaikäinen lapsi on yksi maailman raivostuttavimpia asioita. Onneksi kaikki loppuu aikanaan ja kaikilla ei ole koskaan pahaa uhmaa. Esikoisella oli, nuoremmalla ei. Lapsia en hanki enempää, koska en halua enää yhtään riehuvaa uhmaikäistä tänne. Ennen lapsia ajattelin, että pärjään vaikka adhd:n kanssa, mutta on ihan eri asia hoitaa sellaista välillä kun asua sellaisen kanssa. Omani ei ole adhd, mutta ei ole kaukana siitä. Osaa olla ihana, mutta myös todella rasittava kun sille päälle sattuu.

 

No, kyllä mä ainakin kerron koiraihmiselle, etten ole koiraihminen, pidän kissoista, mutta koiraa en ottaisi. Jotkuthan vielä pelkää koiria tai käärmeitä, eikä se olisi ihan hyvä kertoa? Törkeää olisi sanoa lasten tai vanhusten kuullen, ettei pidä niistä, mutta vaikka vanhustyössä olevalle ihmiselle voisin sanoa, että pelkään vanhoja ihmisiä, enkä pidä heistä enkä voisi tehdä hänen työtään, mutta kertoisin, että hän tekee hyvää työtä ja hyvä ettei ole samanlainen kuin minä. Tai vaikka lastenhoitajalle tai äidille sama. En ymmärrä mikä siinä nyt on. Miksen saisi kertoa käärmeharrastajalle olevani erilainen? Eri asia alkaa haukkumaan niitä esim. Sanomalla koirien olevan saastoja, joiden pitäisi kuolla pois tai toivovan, ettei kukaan tee tähän maailmaan ainuttakaan lasta.

Ja itselläni on kyllä lapsia ja pidän lapsista. En loukkaantuisi jos joku kertoisi, ettei hanki lapsia, koska ei pidä niistä.

Niin että ihan muuten vaan sanot niille koiraihmisille, ettet pidä koirista tai vanhustenhoitajille, ettet pidä vanhuksista? Tästähän oli otsikon mukaan kyse, ei siitä että pelkäät tai että ottaisit mieluummin kissan. Kyllä mua kiinnostaa, että miksi se oma mielipide on niin hirveän tärkeää päästä sanomaan silloinkin kun sillä ei ole mitään merkitystä?

 

Minä en nuorempana pitänyt lapsista. Ne olivat äänekkäitä, pelottavia ja kontrolloimattomia riiviöitä. Kun sain oman lapsen, aloin tykätä lapsista. Opin lapsista ja huomasin että pelkoni oli turhaa. Ymmärsin lapsen kehitystä paremmin ja syvensin tietämystäni siitä.

Se että vihaa lapsia ei ole tervettä. Täytyy olla mt-ongelma.

 

Mun paras ystävä pelkää lapsia ja ahdistuu niiden seurassa. Siksi se ei pidä niistä. Ymmärrän tämän. Mutta kyllä se hyvin usein jaksaa muistuttaa siitä ja aika kovaäänisesti, usein myös epäkypsällä tavalla. En tiedä, hakeeko se sillä jotain hyväksyntää tms. Ei kaikkien tarvitse lapsista pitää tai niitä hankkia. Mä en vain ymmärrä, miksi sitä täytyy toitottaa jatkuvasti.

 

Oon kanssa törmännyt ihmisiin, jotka haluaa tehdä pointin siitä, etteivät pidä lapsista. Joo ok en mäkään pidä kissoista, mutta en mä mene kissan omistajalle sanomaan, että kato kui ärsyttävä kissa sulla on. Idioottina pitäisin.

 

Oon kanssa törmännyt ihmisiin, jotka haluaa tehdä pointin siitä, etteivät pidä lapsista. Joo ok en mäkään pidä kissoista, mutta en mä mene kissan omistajalle sanomaan, että kato kui ärsyttävä kissa sulla on. Idioottina pitäisin.

Olen vähän samaa mieltä.
Se on sitten eri asia jos kissanomistaja tai lapsen vanhempi tunkee väkisin lasta tai kissaa syliin ym. niin mun mielestä silloin on ihan ok sanoa, ettei niin välitä lähemmästä kontaktista.

Ja vaikka mulla on lapsia, niin mä en mitenkään yleisesti pidä lapsista. Mun omat on tietysti täydellisiä pikku palleroita ja jotkut mulle läheiset lapset on ihania. Siinäpä se.
Ja ei, se ei silti tarkoita sitä, ettenkö välittäisi lapsista. Kyllä mä toivon, että kaikilla maailman lapsilla on hyvä olla ja mun sydäntä riipii lapset, jotka kärsii syystä tai toisesta.

 

En ajattelisi kovin pitkälle jotain satunnaista heittoa. Taustalla voi olla hyvinkin pätevät syyt, joita ei vain osaa tuoda esille sopivalla tavalla..

Ennen lapsia ajattelin naiivisti kaikkien lasten oleva suloinen, viaton ryhmä pieniä ihmisiä ja vain kylmät tunnevammaiset, mt-ongelmaiset, sosiopaatit ym eivät lapsista pitäisi.

Kyllä on mieli muuttunut omien ja muiden lasten elämää seuratessa.
En voi väittää pitäväni enää kaikista lapsista ja on eräitä, että varmaankin pelastaisin sen koiranpennun ensin palavasta rakennuksesta.
Nykyään kun pahimmille tapauksille ei ole mitään lainvoimaista keinoa rajoittaa tekemisiä.
Rikosoikeudellisen vastuun löysät rajat tietää moni nuori ja ottaa siitä ilot irti.
Tai.. alakouluikäiset voivat aivan laillisesti käydä möyrimässä puutarhassasi ja viedä sinun vaivalla kasvattamiasi kasveja, kukkasia äidille (selitys kun jäi kiinni ja toki hyväksyttiin). Silloin olet lapsia vihaava hullu, mikäli aitaat pihasi paremmin ja annat koiran olla irti.. ei saanut olla pitkään kun uhkailtiin jo sakoilla, rikosilmoituksilla jne. Kaikki vain pahenee, leikataan aitaan reikä "leikkiessään" ja loput voi arvailla mitä tapahtuu. Kädetön siinä on mikäli vastapuoli vaan yllyttää lapsiaan moisiin "herttaisiin huomiointeihin".
Joten.. Omat ovat ihania, ärsyttäviä toisinaan mutta muiden lapset käsittelen mielessäni tapauskohtaisesti.

 

Suurin osa pitää omista lapsistaan, mutta ei niinkään toisten lapsista.

 

Ajattelisin, että hän on ehkä kokenut lapsuudessaan jonkun trauman toisten lasten toimesta. Mulle koulumaailma on punainen vaate, ahdistun koulun pihalla jo, kun tulee vanhat muistot mieleen siitäkin laitoksesta. Sinne on omatkin pennut kuitenkin joka arkiaamu lähetettävä.

 

Ajattelisin, että hän on ehkä kokenut lapsuudessaan jonkun trauman toisten lasten toimesta. Mulle koulumaailma on punainen vaate, ahdistun koulun pihalla jo, kun tulee vanhat muistot mieleen siitäkin laitoksesta. Sinne on omatkin pennut kuitenkin joka arkiaamu lähetettävä.

Mietin just, että voimakkaimmat tunteet selittyy varmaan monella näin. Jotain on siellä taustalla.

 

Minä en voi sanoa pitäväni pienistä lapsista, vaikka on omiakin. Tietysti omien lapsien myötä on enemmän tekemisissä lapsiperheiden kanssa ja suurin osa keskusteluista liittyy jälkikasvuun, mutta en minä tästä huolimatta välitä muiden lapsista. Sanomattakin selvää, että omat ovat rakkaita, mutta miellän lapset kokemuksen syvällä rintaäänellä äänekkäiksi, sotkuiksiksi, vauhdikkaiksi, välillä todella ärsyttäväksi, yms. Toki lapsien kanssa on paljon ihaniakin hetkiä, enkä ikinä pois heitä antaisi. Vaikka en lapsirakas ihminen olekaan, niin silti mielestäni lapset kuuluvat elämään ja ovat niin häviävän pienen hetken ajan pieniä. Niin hyvässä kuin pahassakin. Sitten kun lapsista tulee nuoria ja nuoria aikuisia, niin koen heidät kiehtovammiksi ja nautin ihan eri tavalla olemisesta heidän kanssaan.

 

Itse pidän lapsista noin niinkuin yleisellä tasolla ja olen aina tiennyt haluavani oman. Mutta kyllä sitä näkee välillä niin ärsyttäviä yksilöitä, että en yhtään ihmettele, vaikkei niistä kaikki pidäkään.

 

Mun paras ystävä pelkää lapsia ja ahdistuu niiden seurassa. Siksi se ei pidä niistä. Ymmärrän tämän. Mutta kyllä se hyvin usein jaksaa muistuttaa siitä ja aika kovaäänisesti, usein myös epäkypsällä tavalla. En tiedä, hakeeko se sillä jotain hyväksyntää tms. Ei kaikkien tarvitse lapsista pitää tai niitä hankkia. Mä en vain ymmärrä, miksi sitä täytyy toitottaa jatkuvasti.

Meillä on töissä tällainen henkilö (ikisinkku). Kuuluttaa säännöllisin väliajoin isoon ääneen kuinka HÄN ei sitten ollenkaan pidä lapsista (lukuun ottamatta omia kummilapsiaan). Siitä jää aina yhtä outo fiilis, koska eihän siihen toteamukseen voi oikein vastata mitään, se on vain toteamus, eikä minulla ole henk koht tarve puolustella hänelle omaa mielipidettäni asiasta tai edes tuoda kantaani esiin. En tiedä onko kyseessä jonkinlainen puolustusmekanismi, jos vaikka parisuhde ja lapset olisivat joskus olleet toiveena ja nyt kun on menettänyt toivonsa niiden saamiseen, on vain parempi kieltää koko asia.

 

Mun mies ei ihan oikeasti pidä lapsista. Tai siis. Se ei pidä metelistä eikä hälinästä. Ja se inhoaa sitä hösläystä mitä aikuiset ylläpitävät kun paikalla on lapsia.

Eipä ihme, että on eronnut molemmista lastensa äideistä.

Miksi se sitten on lapsia tehnyt jos asenne on tuo?

 

Miksi se sitten on lapsia tehnyt jos asenne on tuo?

Ekan teki omasta halustaan, muut kun naiset halusivat. Viimeinen jopa luvattiin hoitaa niin ettei miehelle koidu minkäänlaista vaivaa...

 

Riippuu siitä kenelle sen sanoo.

Itse en pidä käärmeistä, mutta kaverini käärmettä esitellessä ei tullut mieleenikään sanoa "edes" sitä, siis vaikka käärmeistä kai harvempi pitää.

Tuli vähän inhottava olo kun naapurini sanoi että inhoaa kissoja, kun minulla oli meidän kissa sylissä (ulkona, meillä oli aita välissä).

Jokaisella on oikeus pitää mistä pitää, ja ajatella mitä ajattelee. Niitä ei voi keneltäkään kieltää. Mutta mielestäni on huonoa käytöstä jos sanoo sellaisia päin naamaa ihmisille, joilla on joku rakkaus/tykkäys/omistus suhde k.o asiaan/ihmiseen/eläimeen.

 

Ekan teki omasta halustaan, muut kun naiset halusivat. Viimeinen jopa luvattiin hoitaa niin ettei miehelle koidu minkäänlaista vaivaa...

Täytyy sanoa, että sulla on melkosen tyhmä mies...

 

Täytyy sanoa, että sulla on melkosen tyhmä mies...

Ihana mies. Joka viihtyy lastensa kanssa. Ja mun lasten kanssa.

 

Kyseinen henkilö syyllistyy ikärasismiin. Pitäisin vastenmielisenä. Miten voisi olla ok sanoa vihaavansa jotakin ihmisryhmää? Sama kun sanoisi vihaavansa vammaisia, sinisilmäisiä, tummaihoisia, vanhuksia jne.

 

Kyseinen henkilö syyllistyy ikärasismiin. Pitäisin vastenmielisenä. Miten voisi olla ok sanoa vihaavansa jotakin ihmisryhmää? Sama kun sanoisi vihaavansa vammaisia, sinisilmäisiä, tummaihoisia, vanhuksia jne.

Tuo on muuten totta! Tämä minunkin työpaikan isoon ääneen huutelija on olevinaan niin suvaitsevainen (ja varmaan onkin, hyvä niin) mutta ei tule ajatelleeksi asiaa tuolta kantilta. Minua ei haittaa jos ei pidä lapsista mutta asian isoon ääneen kuuluttaminen on moukkamaista.

 

No mitäs tuota nyt ajattelisi. Itsekään en "pidä lapsista" noin yleensä. On minulla omiakin, mutten voi sanoa pitäväni vieraista lapsista, toki uskon että ehkä poikkeus vahvistaa säännön - jossain voisi toki olla ihan sellainenkin lapsi josta tykkäisin jos tutustuisin. En tiedä.
On muitakin ihmisryhmiä joista voisin sanoa samaa noin yleisesti, vaikkapa miehet nykyisin. En usko että kenenkään kannattaa ottaa sitä kovin henkilökohtaisesti.

 

Suhtautuisin häneen kuten sellaiseen ihmiseen, joka sanoisi vihaavansa miehiä, tai naisia, tai vanhuksia, tai vammaisia, jne. Eli pitäisin tuollaista ihmistä henkiseti sairaana.