Mitä 30-vuotiaalla pitäisi olla vähintään saavutettuna??

  • Viestiketjun aloittaja "kolmekymppinen"
  • Ensimmäinen viesti
elossa harmaana
Mulla oli jo 25 vuotiaana avioliitto, omistusasunto, uusi auto, koulutus, hyvä työ ja lemmikki. 27-vuotiaana mulla oli lisäksi avioero, ja uusi auto vaihtui halpaan rutkuun :D

Nyt muutaman vuoden päälle kolmekymppisenä listaan voi lisätä uudestaan avioliiton ja lapsen. Köyhempi olen kuin ennen kun tuo puoliso opiskelee ja mä elätän meitä, ja auto on yhä vanha rutku. No tämä asunto on kyllä aika kiva ja hyvä työ mulla on vieläkin. Tärkeintä on kuitenkin se, että olen oppinut elämään hetkessä, löytänyt hyvän itseluottamuksen ja oppinut nauttimaan elämästä sellaisena kuin se eteen tulee.
 
"vieras"
Asunto (vuokra- tai omistus-), työpaikka, ammatti ja hyvä itsetunto (riittävästi itstuntemusta). Hyvä parisuhde ja lapsi/lapset on sitten extraa, ei välttämätöntä.
 
^vierailija^
- vakkarityö (jossa OK palkka)
- mies jolla työ kans (ehkä parempi palkka ku mulla?)
- sopivankokoinen okt
- okt:n ympärillä hyvä aitaus parille koiralle :)
- ainakin 2 lasta

Vähän alkaa tulee kiirus vaikka onhan tuohon ikään vielä aikaa...

ps. ehkä kans ois hyvä että on sujut itsensä kanssa, eli vähän parempi itsetunto jne.
 
"mielikuva"
Olla sinut itsensä ja elämänsä kanssa. Ymmärtää, että elettyä elämää ei saa enää muutettua ja ne valinnat, mitä on aikoinaan tehnyt ovat kenties juuri siinä elämäntilanteessa tuntuneet oikeilta ja menneitä asioita ei kannata murehtia.
 
"vieras"
No itsellä tilanne 30 täytettyäni:
-omakotitalo
-auto
-2 lasta
-aviomies
-burn out
-työttömyys taantuman johdosta

Ei kannata luoda itselleen mitään kauheita tavoitteita - menee vaan sinne minne elämä kuljettaa ja kaikki on hyvin niin pitkään kun itse vaan on tyytyväinen omaan elämäänsä. Itse olen nyt 32-vuotiaana paljon tyytyväisempi kuin 30-vuotiaana. Nyt elämä on tasoittunut ja uudet tuulet työelämän suhteen puhaltavat. Myös lapset ovat hiukan vanhempia ja pahin vaippa- ja univajekaaos on ohitettu. Kohta varmaan parisuhdekin alkaa voimaan taas paremmin ;)
 
rv17
Ainoa ajatus mikä mulla on ollut että lapset on tehty kun 30 mittarissa ja perheen koossa pitäminen.

No täytän kohta 30...

... Odotan neljättä lasta (viimeinen ja lapset on sitten tehty)
Avioliitossa
Omistusasunto (paritalo, omakotitalosta haaveillaan)
tila-auto
kissa ja koira
vakityö (tosin ei kovapalkkainen)
olen onnellinen

Asia jonka haluan vielä toteuttaa, koulu ja uusi ammatti :)
 
"Pikkuinen Jättiläinen"
Sattuneesta syystä olen miettinyt tätä samaa ;) Olen muistellut mitä nuorempana haaveilin: kaksikymppisenä ajattelin että 25-vuotiaana olisi hyvä olla naimisissa, eka asunto ja lapset tehtynä :D Joo, ei ihan toteutunut tuolla aikataululla ;) Sen olen nyt oppinut että haaveille ei kannata mitään aikarajoja laittaa.. Ei elämä ole mitään sellaista mikä pitää suorittaa tietyssä aikataulussa. Ja toisaalta on kivempikin että on aina jotain mitä odottaa =) Minulla nyt kolmekymppisenä on:
- oma asunto (velkainen kyllä)
- lapsi
- avopuoliso
- koira
- vakituinen työ

Mutta jos ajatellaan että mitä kuvittelisin jokaisen kolmikymppisen jo tehneen niin niitä olisi ammatin hankinta ja työkokemus jossakin määrin. Jos siis kolmekymppisenä ei ole valmistunut mihinkään eikä ole koskaan ollut töissä niin sitä sanoisin aika erikoiseksi =)
 
Mä tiesin jo alle parikymppisenä, että kolmeenkymppiin mennessä on lapset oltava tehtynä.
Siis mulla itsellä henk.koht., en odota tällaista muilta.

Mitään muita varsinaisia tavoitteita en asettanut.

Nyt olen 27, ja ne lapset (4) on tehtynä.
Jotenkin tässä sivussa on toteutunut moni muukin haave. Näitä ihan normaaleja, avioliittoa, omakotitaloa maalla, pari autoa jne.
Oma firma on pyörinyt muutaman vuoden.
Kultaista noutajaa ei ole, pari muuta koiraa kyllä. Ja niitä hevosia joita jo pikkulikkana haikailin. Ja aika paljon muita elukoita, joista en älynnyt edes haaveilla.

Koulut on edelleen vaiheessa, mutta en niitä varsinaisesti ole tähän asti tarvinnut. Ja yhden koulutuksen saan loppuun ensi vuoden alussa...

Nyt keskityn toivomaan ja tekemään työtä sen eteen, että asiat pysyisivät tällä mallillansa. Vielä silloin kun olen 30, ja mielellään siitä eteenkin päin.
 
Suzyanne
Joskus 20-22-vuotiaana ajattelin että 30-vuotiaana minulla on omakotitalo joka on 80% maksettu, hyvä vakituinen parisuhde, ehkä yksi lapsi (enempää en koskaan toivonut) ja vakituinen työpaikka.

Toisin kävi. 30-vuotiaana olin eronnut, asuin pienessä vuokrayksiössä ja olin tahattomasti lapseton ja etsin kuumeisesti työpaikkaa uudesta asuinkaupungistani jonne olin juuri muuttanut jättääkseen kaiken entisen taakseni ja aloittaakseni uuden elämän.

Silloin tajusin että maalliset saavutukset ovatkin toissijaisia, tärkeintä on ihmisen henkinen kasvu. Tajusin että ilman kaikkea kokemaani en olisi tämä joka olen nyt. Ja että riittää että on katto pään päällä, mielekästä tekemistä sekä rahaa sen verran ettei tarvitse joka penniä venyttää.

Ja samaa mieltä olen edelleen, pian nelikymppisenä. Ja on minulla noista maallisistakin jutuista nyt kaikki muut paitsi se omakotitalo, mutta jostain pitää tinkiä, jos haluaa asua enintään 5-6 km päässä Helsingin keskustasta, kuten minä. =)
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Mulla ei koskaan oo ollu mitään tavotteita. Päivä kerrallaan jne...

Nyt, kolmekymppisenä, mulla on kolme lasta, koira, autona hirvee matolaatikko (joka pitäis korjata että menee leimasta läpi....), opiskelen ammattiin (vihdoin keksin mitä haluan tehdä isona...), parisuhde. Takana avioero, kaksi pahaa burnouttia, monta vuotta masennusta. Edessä vaikka mitä, monta vuotta aikaa nauttia elämästä, lapsista, työstä... Eli kaikki mallillaan :)
 
"hmm"
mun mielestä ei mitään pidä olla, mutta haluaisin
-olla terveenä
-lapset olisi tehty (on jo)
-gradu ainakin tekeillä (opiskelemassa olen)
-mielenkiintoinen työ
-omistusasunto

ei kai tuo mahdotonta ole, ikää nyt 26 v
 
"minttu"
Mun mielestä jokainen itse asettaa itselleen ne "kriteerit", mitä 3-kymppisenä pitää olla, mikäli siis haluaa sellaiset asettaa...
Mulla oli 30 vuotta täyttäessäni
- koulutus
- vakityöpaikka
- aviomies
- oma asunto
Lapsesta tuolloin haaveilin...
 

Yhteistyössä