Mitä 15 - 17v nuorelta voi vaatia (kotitöitä)

jaah tuonikäisenä oli seuraavat hommat: oman huoneen siivous, omien pyykkien viikkaus ja kaappiin laitto...
lisäksi oli vuorotellen (meitä oli 4 lasta) astianpesukoneen tyhjennys/täyttäminen, pyykinpesu ja ripustus,roskien vienti,imurointi,lattioiden pesu,roskienvienti,ruuanlaitto,pöydän kattaminen/korjaaminen...
lisäksi sitten pyynnöstä kaupassa käynti,koirien ulkoilutus,kissojen hiekkalaatikon siivous ym.
ja meillä kaikilla lapsilal oli koulu, harrastuksia,kavereita jaihan palkka duuniakin

 

Ja miten tämä liittyi ap:n kysymykseen? Hän tuskin potee migreeniä päivästä toiseen ja tarvitsee siksi jatkuvaa apua. Erikoistilanteet on toinen juttu kun normaali arki.

"Oikein kauhistuttaa ne päivät, kun olen migreenin kourissa pystymättä tekemään mitään; tai oikeastaan päivät tuon migreenin jälkeen, kun mietin millainen siivo keittiöstä löytyy... Mies tekee pitkää päivää, vuorotyötä+maataloustyöt.
Mikä olisi teidän muiden mielestä kohtuullista apua meidän tilanteessa? "

Noin luki aloituksessa. Ja mä käsitin, että ongelma olisi nämä migreenipäivät, ei varsinainen normiarki.

No ihan noin en tuota kirjoitustani tarkoittanut. Anteeksi jos siitä sai sen käsityksen. Mutta tosi on että jos tytöillä on normaali koulu-ja harrastusruljanssi päällä ja mä keikahdan tuon migreenin vuoksi, niin silloin on masentavan näköistä. Tai sitten mä olen liiankin tarkka huushollistani ja sen kunnosta, enkä kestä pientäkään epäsiisteyttä. Ehkä tämä ongelma onkin vain ja ainoastaan mun oman pään sisällä.

 

Asiasta lienee parasta keskustella nuorten kanssa. Kyllä hekin varmasti ymmärtävät ja voisi vaikka sopia vuoroja, milloin kukin hoitaisi osuutensa. Mielestäni sekin on jo hyvä, jos siivoaa omat jälkensä eli vie itse likapyykit koriin, tiskit tiskikoneeseen ja laittaa tavarat paikoilleen. Myös jokainen voisi viikata/silittää itse pyykkinsä tai kulkekoot sitten ryppyisissä. Samoin oman huoneen siivous on itsestäänselvää. Tämän lisäksi tiskihuollossa, pyykissä ja siivouksessa tuli auttaa vaikka vuoroperiaatteella, jotta työt jakaituisivat tasaisesti kaikille. Kun jokainen tekee pienen osansa, niin kukaan ei rasitu liikaan.

Opiskelu on rankkaa, jos sen hoitaa kunnolla, kun päivän jälkeen on aina myös läksyt tehtäväksi. Jos vielä kerää harrastuksia liikaa, niin nuoruusiän vatsahaava on valmis. Voisiko jostakin vähentää? Ihmisen kuuluu myös rentoutua joskus!

 

Asiasta lienee parasta keskustella nuorten kanssa. Kyllä hekin varmasti ymmärtävät ja voisi vaikka sopia vuoroja, milloin kukin hoitaisi osuutensa. Mielestäni sekin on jo hyvä, jos siivoaa omat jälkensä eli vie itse likapyykit koriin, tiskit tiskikoneeseen ja laittaa tavarat paikoilleen. Myös jokainen voisi viikata/silittää itse pyykkinsä tai kulkekoot sitten ryppyisissä. Samoin oman huoneen siivous on itsestäänselvää. Tämän lisäksi tiskihuollossa, pyykissä ja siivouksessa tuli auttaa vaikka vuoroperiaatteella, jotta työt jakaituisivat tasaisesti kaikille. Kun jokainen tekee pienen osansa, niin kukaan ei rasitu liikaan.

Opiskelu on rankkaa, jos sen hoitaa kunnolla, kun päivän jälkeen on aina myös läksyt tehtäväksi. Jos vielä kerää harrastuksia liikaa, niin nuoruusiän vatsahaava on valmis. Voisiko jostakin vähentää? Ihmisen kuuluu myös rentoutua joskus!

Harrastus joka tytöillä on urheiluharrastus- siis yksi ainoa laji, mutta kun sitä lajia tytöt kumpikin rakastaa ja haluaa siinä kehittyä, niin ei oikeastaan ole vaihtoehtoa.

 

Mun miestä ei oo koskaan vaadittu tekemään mitään kotihommia, tosin pyykkinsä pesi jonkun aikaa itse, mutta tuskin on koskaa osallistunut imurointiin, siivoukseen ym. Ja sen kyllä nyt aikuisena huomaa, ottaa kaikki kotihommat hirveen raskaina, vaikka joku imurointi esim. ei ole edes iso homma, mutta hälle se on kun siihen ei ole tottunut!

Mä taas jouduin teininä tekemään paljonkin kotihommia ja silti inhoan kaikkia kotitöitä.

Mulla ihan sama homma, koko ajan sateli äidiltä käskyjä mitä mun pitää seuraavaksi tehdä, ja kiukkusi vielä siitä kun en ollut hänen mielestään riittävän oma-aloitteinen kotitöissä. En kai niin, kun edellisen käskyn suorittaminen oli vielä puolitiessä kun seuraavat jo tulivat. Vihasin äitiäni silloin, ja kotityöt olivat pahinta mitä olla saattaa. Oman kotini pystyn silti hoitamaan, vaikka en noista hommista yhtään pidäkään.

No tää tietysti on eri juttu jos joutuu koko ajan jotain tekemään ja just niin et jos edellistä ei oo kerenny tekemään nii satelee jo uutta. Sen ymmärrän et sillon tympäsee kaikki hommat, jos ei rauhassa edes saa tehdä.

 

Harrastus joka tytöillä on urheiluharrastus- siis yksi ainoa laji, mutta kun sitä lajia tytöt kumpikin rakastaa ja haluaa siinä kehittyä, niin ei oikeastaan ole vaihtoehtoa.

Mun pojalla ei ole noin vaativia harrastuksia, mutta siitä huolimatta kehottaisin sua puhumaan nuortesi kanssa. Meillä ainakin on ihan selviö - asutaan pojan kanssa kaksin - että jos toinen on sairas, niin häntä autetaan. En mäkään vaadi pojalta niitä pyykkiensä pesuja silloin, jos hän on kipeenä. Ja jos mä olen kipeenä, niin ihan omasta halustaan toi poika vie silloin koiran ulos, hoitaa tarvittavat kauppareissut jne. Riittää, kun sanon, mitä haluaisin pojan milloinkin tekevän. Ja sama homma varmasti toimisi, vaikka olisikin vaativia harrastuksia.

 

Asiasta lienee parasta keskustella nuorten kanssa. Kyllä hekin varmasti ymmärtävät ja voisi vaikka sopia vuoroja, milloin kukin hoitaisi osuutensa. Mielestäni sekin on jo hyvä, jos siivoaa omat jälkensä eli vie itse likapyykit koriin, tiskit tiskikoneeseen ja laittaa tavarat paikoilleen. Myös jokainen voisi viikata/silittää itse pyykkinsä tai kulkekoot sitten ryppyisissä. Samoin oman huoneen siivous on itsestäänselvää. Tämän lisäksi tiskihuollossa, pyykissä ja siivouksessa tuli auttaa vaikka vuoroperiaatteella, jotta työt jakaituisivat tasaisesti kaikille. Kun jokainen tekee pienen osansa, niin kukaan ei rasitu liikaan.

Opiskelu on rankkaa, jos sen hoitaa kunnolla, kun päivän jälkeen on aina myös läksyt tehtäväksi. Jos vielä kerää harrastuksia liikaa, niin nuoruusiän vatsahaava on valmis. Voisiko jostakin vähentää? Ihmisen kuuluu myös rentoutua joskus!

Harrastus joka tytöillä on urheiluharrastus- siis yksi ainoa laji, mutta kun sitä lajia tytöt kumpikin rakastaa ja haluaa siinä kehittyä, niin ei oikeastaan ole vaihtoehtoa.

Se on hyvä, että on mieleinen harrastus, mutta ihan oikeasti ap, kyllä sinä todellakin voit vaatia niiden kotitöiden tekoa harrastuksesta huolimatta! Selvät tehtävät kummallekin (esim. se edelllä ehdotettu viikkosiivous vl:nä) niin, ettei sinun tarvitse apua erikseen pyydellä. Nuoret taitavat ihan suoraan sanottuna käyttää nyt hieman sinun kieltteyttäsi ja "syyllisyden tuntojasi" (jotka ovat minun mielestä aivan turhia) hyväkseen.

 

huh huh!
enpä arvannut että tästä aiheesta tulisi näin pitkä ketju.
mutta paljon sain miettimisen aihetta, myös oman käytökseni suhteen.
jospa nuo tytöt tässä joulun alla olis taas vähäsen "kiltimpiä" kun tontut kulkee ikkunoiden takana...*hih*
mutta pidän mielessä sen että äidin on myös oltava jossain suhteessa kiltimpi...
nää mun tytöt on kaikesta vuodatuksestani huolimatta maailman ihanimpia ja rakkaimpia. ja urheilullisesti lahjakkaita * mitä nolosta äidistä ei todellakaan voi sanoa*

 

huh huh!
enpä arvannut että tästä aiheesta tulisi näin pitkä ketju.
mutta paljon sain miettimisen aihetta, myös oman käytökseni suhteen.
jospa nuo tytöt tässä joulun alla olis taas vähäsen "kiltimpiä" kun tontut kulkee ikkunoiden takana...*hih*
mutta pidän mielessä sen että äidin on myös oltava jossain suhteessa kiltimpi...
nää mun tytöt on kaikesta vuodatuksestani huolimatta maailman ihanimpia ja rakkaimpia. ja urheilullisesti lahjakkaita * mitä nolosta äidistä ei todellakaan voi sanoa*

No minun mielestäni sinä kyllä olet ollut aivan liian kiltti jo nyt...

 

Harrastus joka tytöillä on urheiluharrastus- siis yksi ainoa laji, mutta kun sitä lajia tytöt kumpikin rakastaa ja haluaa siinä kehittyä, niin ei oikeastaan ole vaihtoehtoa.

Mun pojalla ei ole noin vaativia harrastuksia, mutta siitä huolimatta kehottaisin sua puhumaan nuortesi kanssa. Meillä ainakin on ihan selviö - asutaan pojan kanssa kaksin - että jos toinen on sairas, niin häntä autetaan. En mäkään vaadi pojalta niitä pyykkiensä pesuja silloin, jos hän on kipeenä. Ja jos mä olen kipeenä, niin ihan omasta halustaan toi poika vie silloin koiran ulos, hoitaa tarvittavat kauppareissut jne. Riittää, kun sanon, mitä haluaisin pojan milloinkin tekevän. Ja sama homma varmasti toimisi, vaikka olisikin vaativia harrastuksia.

kyllä mustakin huolta pidetään kun olen kipeänä; mies joutuu tosin kauppareissut hoitamaan, kun kaupat ei ole kävely- saati polkupyörämatkan päässä. eikä edes bussilla pääse kauppaan.

 

huh huh!
enpä arvannut että tästä aiheesta tulisi näin pitkä ketju.
mutta paljon sain miettimisen aihetta, myös oman käytökseni suhteen.
jospa nuo tytöt tässä joulun alla olis taas vähäsen "kiltimpiä" kun tontut kulkee ikkunoiden takana...*hih*
mutta pidän mielessä sen että äidin on myös oltava jossain suhteessa kiltimpi...
nää mun tytöt on kaikesta vuodatuksestani huolimatta maailman ihanimpia ja rakkaimpia. ja urheilullisesti lahjakkaita * mitä nolosta äidistä ei todellakaan voi sanoa*

No minun mielestäni sinä kyllä olet ollut aivan liian kiltti jo nyt...

kiitos *nolona kiittelee*

 

kyllä mustakin huolta pidetään kun olen kipeänä; mies joutuu tosin kauppareissut hoitamaan, kun kaupat ei ole kävely- saati polkupyörämatkan päässä. eikä edes bussilla pääse kauppaan.

Lähinnä sitä sun migreeniäsi ajattelin En näe mitään syytä, mikset voisi pyytää kotihommiin apua silloin tyttäriltäsikin. Vaikuttavat ihan kunnollisilta nuorilta ja tuskin edes haluavat, että sä päänsärkyisenä näännyttäisit itsesi uuvuksiin. Sun pitää vaan sanoa asia ääneen

 

kyllä mustakin huolta pidetään kun olen kipeänä; mies joutuu tosin kauppareissut hoitamaan, kun kaupat ei ole kävely- saati polkupyörämatkan päässä. eikä edes bussilla pääse kauppaan.

Lähinnä sitä sun migreeniäsi ajattelin En näe mitään syytä, mikset voisi pyytää kotihommiin apua silloin tyttäriltäsikin. Vaikuttavat ihan kunnollisilta nuorilta ja tuskin edes haluavat, että sä päänsärkyisenä näännyttäisit itsesi uuvuksiin. Sun pitää vaan sanoa asia ääneen

no sillon kun se migreeni iskee, niin sillon ei todellakaan tehdä yhtään mitään muuta kuin ensin halataan vessan pyttyä ja sitten maataan mielellään pimeässä. mulla nimittäin monesti pääsee kohtaus tulemaan yön aikana ns. päälle, niin että aamulla ei ole edes täsmä lääkkeestä apua.
ja tulee keskellä viikkoakin eli oon yksin kotona kipeenä kun tytöt koulussa ja mies töissään.

 

no sillon kun se migreeni iskee, niin sillon ei todellakaan tehdä yhtään mitään muuta kuin ensin halataan vessan pyttyä ja sitten maataan mielellään pimeässä. mulla nimittäin monesti pääsee kohtaus tulemaan yön aikana ns. päälle, niin että aamulla ei ole edes täsmä lääkkeestä apua.
ja tulee keskellä viikkoakin eli oon yksin kotona kipeenä kun tytöt koulussa ja mies töissään.

Sitten jätät kotihommat odottamaan aikaa parempaa. Ja laitat nuorisolle tai miehellesi - kumpi tulee ekana kotiin - tekstarin, mitä pitää tuoda kaupasta tullessaan. Otat migreenilääkkeen, menet peiton alle ja laitat silmät kiinni

 

kyllä mustakin huolta pidetään kun olen kipeänä; mies joutuu tosin kauppareissut hoitamaan, kun kaupat ei ole kävely- saati polkupyörämatkan päässä. eikä edes bussilla pääse kauppaan.

Lähinnä sitä sun migreeniäsi ajattelin En näe mitään syytä, mikset voisi pyytää kotihommiin apua silloin tyttäriltäsikin. Vaikuttavat ihan kunnollisilta nuorilta ja tuskin edes haluavat, että sä päänsärkyisenä näännyttäisit itsesi uuvuksiin. Sun pitää vaan sanoa asia ääneen

no sillon kun se migreeni iskee, niin sillon ei todellakaan tehdä yhtään mitään muuta kuin ensin halataan vessan pyttyä ja sitten maataan mielellään pimeässä. mulla nimittäin monesti pääsee kohtaus tulemaan yön aikana ns. päälle, niin että aamulla ei ole edes täsmä lääkkeestä apua.
ja tulee keskellä viikkoakin eli oon yksin kotona kipeenä kun tytöt koulussa ja mies töissään.

ja oikeastaan sitä kans mietin että miten saada sitä muuta pikkuapua ilman että syyllistän tyttöjä, ilman että teen itestäni marttyyriäidin? sillä se on vihoviimeisin asia mitä haluan olla!

 

Kyllä tuon ikäisten pitäisi siivota omat huoneensa (nuoremmatkin siivoaa) sekä osallistua yhteisiin kotitöihin: tiskata silloin tällöin, viedä roskat ohikulkiessaan, siivouspäivänä tehdä jotain esm imuroida/luututa.

 

no sillon kun se migreeni iskee, niin sillon ei todellakaan tehdä yhtään mitään muuta kuin ensin halataan vessan pyttyä ja sitten maataan mielellään pimeässä. mulla nimittäin monesti pääsee kohtaus tulemaan yön aikana ns. päälle, niin että aamulla ei ole edes täsmä lääkkeestä apua.
ja tulee keskellä viikkoakin eli oon yksin kotona kipeenä kun tytöt koulussa ja mies töissään.

Sitten jätät kotihommat odottamaan aikaa parempaa. Ja laitat nuorisolle tai miehellesi - kumpi tulee ekana kotiin - tekstarin, mitä pitää tuoda kaupasta tullessaan. Otat migreenilääkkeen, menet peiton alle ja laitat silmät kiinni

niinhän se useinkin menee. nuoret vaan ei pysty siellä kaupassa käymään koulusta tullessaan. eikä mieskään likasilla työvaatteilla mielellään sinne mee. mutta oon oppinu tässä järkeistämään näitä kauppajuttuja niin että ostan pakkaseen itse kaupassa käydessäni leipää yms. ja muutenkin ostan ruoan niin ettei joka päivä tarvi siellä käydä. ellei sitten just kauppapäivänä iske migreeni. niinkin on kyllä käyny, mutta kyllä kauppareissut on aina saatu hoidettua aina jotenkin

 

ja oikeastaan sitä kans mietin että miten saada sitä muuta pikkuapua ilman että syyllistän tyttöjä, ilman että teen itestäni marttyyriäidin? sillä se on vihoviimeisin asia mitä haluan olla!

Pyytämällä. "Voisitko...", "ehtisitkö....", "et viittis...", "oisko mahdollista..."

 

ja oikeastaan sitä kans mietin että miten saada sitä muuta pikkuapua ilman että syyllistän tyttöjä, ilman että teen itestäni marttyyriäidin? sillä se on vihoviimeisin asia mitä haluan olla!

Pyytämällä. "Voisitko...", "ehtisitkö....", "et viittis...", "oisko mahdollista..."

tähän pitää pyrkiä! kiitti keittis rakentavista kommenteista.

 

Pääasia, että saavat keskittyä opiskeluun ja harrastuksiin tarvittavan määrän. Hyvä lukiotodistus on suuri apu, kun lähdetään taistelemaan jatko-opintopakoista.

Täällä porukka huutelee ja naureskelee, kun ovat itse olleet omillaan 16-vuotiaasta asti ja tehneet kaiken itse, mutta mitkä heidän tavoitteensa ovat olleet? Jos tietää, että lukiolla ei niin väliä, kunhan menee läpi, ja sen jälkeen haluaa vaikka lähihoitajaksi, niin silloin varmaan ehtiikin vaikka mitä. Hyvien arvosanojen eteen sitten taas joutuu tekemään töitä paljon, mutta se kannattaa. Huonolla todistuksella ei tee juuri mitään, varsinkin jos korkeakouluihn haluaa hakea.

Itse halusin lukiosta hyvän todistuksen, jolla tekeekin jotain, ja kyllä mä sain ihan reippaasti käyttää aikaani tehtäviin ja lukemiseen. Vanhemmat antoivat mun keskittyä ensisijaisesti opiskeluun ja harrastuksiin, mutta toki siivosin omat jälkeni ja silloin tällöin viikonloppuisin olin apuna jossain muussakin jos oli tarve. Tilannekohtaisesti, mutta mielestäni nuorella tulisi olla oikeus käyttää opiskeluun niin paljon aikaa kuin haluaa ja harrastuksille ja ystäville enemmän kuin kotitöihin.

Oman huoneen siivous, pyykkien viikkaus ja tiskaus ovat ihan kohtuullisia.

 

En lukenut koko pitkää ketjua.

Minä tein 16-vuotiaana seuraavaa:
-oman huoneen siivous
- pestyjen pyykkien vienti kuivausnarulta omaan kaappiin
- tein ruokaa useita kertoja viikossa
- tyhjensin tiskikonetta
- vein roskia
- suursiivous muutaman kerran vuodessa

Oltiin isän ja veljen kanssa kolmistaan. Meillä kävi myös siivooja kerran kuussa. Minusta 16-vuotiaan tulisi jo korjata omat jälkensä ja tehdä oma osuutensa muistakin taloustöistä. Mites tytöt pärjää parin vuoden kuluttua, jos/kun muuttavan omaan asuntoon? Kyllä esim ruuanlaitto opitaan kotona. Tai jos ei opita, niin sitten tulee näitä uusavuttomia einespitsan lämmittäjiä.

Saat olla jämäkkä ja vaatia osallistumista. Ei sun lapset enää ihan lapsia ole, nuoria aikuisia melkein. Teet karhunpalveluksen hyysäämällä ne pilalle.

 

Mulla oli lukioiässä kans aikaa vievä harrastus ja lisäksi palkkatyö, mutta kyllä meillä silti oletettiin että kaikki kantaa kortensa kekoon. Ei siis erikseen kysytty, "viitsisikö" joku tehdä jotain, vaan oli kiertävät hommat per viikko. Aika niihin ei mitenkään hirveästi edes mennyt - siivouspäivänä vähän enemmän, muuten siivottiin lähinnä omat sotkut sitä mukaa kun sitä sotkua tuli.

 

..mun mielestä 17-vuotiaalta voi odottaa samanverran kuin aikuiselta mitä tulee kotitöihin.itse asuin sen ikäisenä omillani,opiskelin,harrasti,ja tein vielä iltatöitä parituntia illassa.15-vuotiaskin voi tehdä päivittäin jotain kotitöitä enkä puhu nyt vain roskapussin viemisestä.

peesaan. itse 17 vuotiaana myös opiskelin päivät ammattiin, illat iltalukiossa ja omillani asuin jo. Kaikki hoitui tai oli hoitumatta. Poikakaverillekin löytyi aikaa ja harrastuksiin. ja tosiaan, kävin kotona viikonloppuisin, jolloin auttelin äitiä viikkosiivouksissa joskus enemmän, joskus vähemmän.

 

Niin, ja tuo määrä ei mun koulunkäyntiäni pilannut. Sain eximian paperit ja pääsin lääkikseen. Että se siitä kotitöiden rappiollisuudesta...

 

En lukenut koko pitkää ketjua.

Minä tein 16-vuotiaana seuraavaa:
-oman huoneen siivous
- pestyjen pyykkien vienti kuivausnarulta omaan kaappiin
- tein ruokaa useita kertoja viikossa
- tyhjensin tiskikonetta
- vein roskia
- suursiivous muutaman kerran vuodessa

Oltiin isän ja veljen kanssa kolmistaan. Meillä kävi myös siivooja kerran kuussa. Minusta 16-vuotiaan tulisi jo korjata omat jälkensä ja tehdä oma osuutensa muistakin taloustöistä. Mites tytöt pärjää parin vuoden kuluttua, jos/kun muuttavan omaan asuntoon? Kyllä esim ruuanlaitto opitaan kotona. Tai jos ei opita, niin sitten tulee näitä uusavuttomia einespitsan lämmittäjiä.

Saat olla jämäkkä ja vaatia osallistumista. Ei sun lapset enää ihan lapsia ole, nuoria aikuisia melkein. Teet karhunpalveluksen hyysäämällä ne pilalle.

en mielestäni hyysää heitä; ja tiedän heidän kyllä osaavan tehdä kotitöitä, mutta varsinkin vanhemmalla tuo lukio ja urheiluharrastus (jossa haluaa Suomen huipulle ja johon me myös perheenä panostetaan niin että tarjotaan mahdollisuudet niin kauan kuin itellä haluja kehittymiseen riittää)
ja tietysti myös poikaystävä vaatii oman aikansa mutta esim. harrastus menee poikaystävän edelle ja tämä ymmärtää sen...