vieras
Otsikosta näkyy minkä asian kanssa täällä pähkäilen?
Koen olevani kokopäiväinen, viikonloppujen ja lomien kodinhoitaja.
Nuoreni osaavat kyllä kotitaloustöitä tehdä, ja ovat aiemmin niitä ihan kiitettävästi tehneetkin.
Tilanne on jotenkin muuttunut viimeisen vuoden aikana. Toki ymmärrän että lukiolaisellani on raskaita jaksoja, päivät venyvät todella pitkiksi. Aamulla lähtee kotoa klo 8 ja takaisin on vasta klo 17. Sen jälkeen pitäisi tehdä läksyt (paljon mm. essee-tehtäviä ym. "ylimääräisiä" juttuja joiden kanssa tuskailee. Lisäksi on urheiluharrastus joka vie iltoja viikossa 3-5 krt. Ja sitten tietysti on se rakas poikakaveri, jota pitää myös nähdä.
Toinen nuori on yläasteella; hänellä myös joskus myös tulee noita yhtä pitkiä päiviä kuin siskollaan ( tukioppilastoiminta + valinnainen liikunta)
Koulusta on tehtäviä, joskaan ei niin paljon kuin lukiolaisella, urheiluharrastus kuitenkin hänelläkin on. Harrastukseen on kotoa oltava kyyti (varsinkin tähän aikaan vuodesta) kun ei ole bussi tms. yhteyksiä ja osa treeneistä alkaa vasta klo 21.
Eli nuorillani on varsin täydet päivät varsinkin viikolla, mutta myös viikonloppuisin on treenejä kummallakin.
Joskus viikonloppuisin kaipaisin PIENTÄ apua; imurointia, tiskikoneen täyttöä/tyhjennystä, pyykkien viikkaamista... mutta harvoin sitä kuitenkaan saan.
Oikein kauhistuttaa ne päivät, kun olen migreenin kourissa pystymättä tekemään mitään; tai oikeastaan päivät tuon migreenin jälkeen, kun mietin millainen siivo keittiöstä löytyy... Mies tekee pitkää päivää, vuorotyötä+maataloustyöt.
Mikä olisi teidän muiden mielestä kohtuullista apua meidän tilanteessa?
Varsinkin vanhempi tyttö stressaa tuon lukion kanssa ihan valtavasti; joutuu tekemään kovasti töitä että pärjää. En haluaisi olla enää lisävaatimuksia tekemässä, mutta mikä olisi sopiva määrä kotitöitä?
Vai pitääkö vain mennä ajatusmallilla, että aika aikaa kutakin... eikä olla itse niin nipo, koska tyttöjen hyvinvointi ja menestys ovat minulle kuitenkin se kaikkein tärkein asia.
Koen olevani kokopäiväinen, viikonloppujen ja lomien kodinhoitaja.
Nuoreni osaavat kyllä kotitaloustöitä tehdä, ja ovat aiemmin niitä ihan kiitettävästi tehneetkin.
Tilanne on jotenkin muuttunut viimeisen vuoden aikana. Toki ymmärrän että lukiolaisellani on raskaita jaksoja, päivät venyvät todella pitkiksi. Aamulla lähtee kotoa klo 8 ja takaisin on vasta klo 17. Sen jälkeen pitäisi tehdä läksyt (paljon mm. essee-tehtäviä ym. "ylimääräisiä" juttuja joiden kanssa tuskailee. Lisäksi on urheiluharrastus joka vie iltoja viikossa 3-5 krt. Ja sitten tietysti on se rakas poikakaveri, jota pitää myös nähdä.
Toinen nuori on yläasteella; hänellä myös joskus myös tulee noita yhtä pitkiä päiviä kuin siskollaan ( tukioppilastoiminta + valinnainen liikunta)
Koulusta on tehtäviä, joskaan ei niin paljon kuin lukiolaisella, urheiluharrastus kuitenkin hänelläkin on. Harrastukseen on kotoa oltava kyyti (varsinkin tähän aikaan vuodesta) kun ei ole bussi tms. yhteyksiä ja osa treeneistä alkaa vasta klo 21.
Eli nuorillani on varsin täydet päivät varsinkin viikolla, mutta myös viikonloppuisin on treenejä kummallakin.
Joskus viikonloppuisin kaipaisin PIENTÄ apua; imurointia, tiskikoneen täyttöä/tyhjennystä, pyykkien viikkaamista... mutta harvoin sitä kuitenkaan saan.
Oikein kauhistuttaa ne päivät, kun olen migreenin kourissa pystymättä tekemään mitään; tai oikeastaan päivät tuon migreenin jälkeen, kun mietin millainen siivo keittiöstä löytyy... Mies tekee pitkää päivää, vuorotyötä+maataloustyöt.
Mikä olisi teidän muiden mielestä kohtuullista apua meidän tilanteessa?
Varsinkin vanhempi tyttö stressaa tuon lukion kanssa ihan valtavasti; joutuu tekemään kovasti töitä että pärjää. En haluaisi olla enää lisävaatimuksia tekemässä, mutta mikä olisi sopiva määrä kotitöitä?
Vai pitääkö vain mennä ajatusmallilla, että aika aikaa kutakin... eikä olla itse niin nipo, koska tyttöjen hyvinvointi ja menestys ovat minulle kuitenkin se kaikkein tärkein asia.