Mitä voin sanoa ystävälle, jonka siskolla todettiin syöpä?

[Ystävä]

Mulla on tosi läheinen ulkomaalainen ystävä, jonka siskolla todettiin tänään harvinainen, pahanlaatuinen syöpä. Pidämme päivuttäin yhteyttä tuon ystävän kanssa ja nyt minulta vaan loppuvat sanat kesken. Olen lähettänyt rakkauttani ja välittämistäni sanoin, olen kysynyt haluaako jutella vai mieluummin olla hiljaa, olen sanonut, että voidaan myös vain olla puhelimessa/Skypessä toistemme seurassa, ei tarvitse puhua...

Mutta mitä muuta voin tehdä? Tuo ystäväni on jo muutenkin ollut masentunut viime kuukaudet... Pelkään jopa, että hän vahingoittaa itseään. Maassa, jossa ystävä asuu, ei ole meikäläisiä tukipalveluja syöpäsairaiden omaisille, joten en voi sellaistakaan ehdottaa. Mitä voin tehdä tai sanoa? On niin avuton olo Antakaa mitä vain vinkkejä tai ideoita?

 

[moekoe]

Tee ymmärrettäväksi aina välillä (varsinkin, jos ystäväsi ei omatoimisesti asioista puhu), että edelleen olet käytettävissä. Alkushokki on niin lamaannuttava, että ei siinä alkuun olekaan mitään puhumista, mutta muutaman päivän jälkeen kyllä.

 

[Ystävä]

Lisäksi vielä haluaisin kysyä, että kannattaako mun kysellä siskon kuulumisia ja ystäväni kuulumisia ja hoitojen etenemisestä yms. Vai onko parempi, että juttelen muista asioista, ellei ystäväni itse ota aihetta esille? Voinko kusyä suoraan, onko parempi, että puhun muista asioista?

 

["maisa"]

mielestäni voit kysyä suoraan ja pitääkin, välitäthän aidosti.
tee ystävällesi selväksi että olet häntä varten ja juttelet mielelläsi. anna halaus ja etenette siitä miten parhaaksi näet. jos kaveri ei halua puhua, niin sitten juttelette vaikka säästä. kunhan teet hänelle selväksi että sinulle voi puhua luottamuksella mistä vain ja milloin vain.

 

[Kais]

Kerro ystävällesi että sinulle voi keventää sydäntään aina kun on tarvetta.
Minusta voit kyllä itse kysyä vointia ja hoitojen edistymistä, kuulostele miten ystävä reagoi.

Kun miun isä ja äiti sairastui syöpään, mulle oli tärkeää että ystäväville sai puhua ja että he
kysyivät sekä vanhempien että myös mun jaksamista.

 

["vieras"]

Äitini sairastui nuorena syöpään (ja sitten kuolikin viiden vuoden kuluttua siitä). En mä halunnut siitä kauheasti puhua, mutta ihmiset on erilaisia, toisia se voi auttaa. Toisaalta sitten ei haitannut, jos joku suoraan asiasta kysyi. Mieluummin niin, kuin että selkeästi välttelisi aihetta. En usko, että voit kauheasti muuta tehdä, kuin mitä olet jo tehnyt/sanonut. Syöpää kun et pysty pois taikomaan. Pääasia, että ystäväsi tietää, että pysyt hänen rinnallaan.

 

[Ystävä]

Kiitos näistä vastauksista. Sain vähän vahvistusta sille, etten ole ihan hakoteillä... Mutta vaikealta tuntuu silti, kun en tiedä missä menee raja, että kyselen liikaa... Kun ollaan oltu niin hirveän tiiviisti yhteyksissä, lähetelty päivittäin tuntitolkulla viestejä, että nyt sitten jos alankin ihan hiljaiseksi, kun en tiedä, mistä puhua. Tuntuu niin hölmöltä puhua jostain omista päivän tapahtumista. En oikein tiedä, miten vaihtaisin aihetta. Onko siihen mitään vinkkejä?

 

[moekoe]

Kiitos näistä vastauksista. Sain vähän vahvistusta sille, etten ole ihan hakoteillä... Mutta vaikealta tuntuu silti, kun en tiedä missä menee raja, että kyselen liikaa... Kun ollaan oltu niin hirveän tiiviisti yhteyksissä, lähetelty päivittäin tuntitolkulla viestejä, että nyt sitten jos alankin ihan hiljaiseksi, kun en tiedä, mistä puhua. Tuntuu niin hölmöltä puhua jostain omista päivän tapahtumista. En oikein tiedä, miten vaihtaisin aihetta. Onko siihen mitään vinkkejä?

Sä voit kertoa myös omia asioitas, tietenkin. Mä luulen, et ystäväs just odottaakin sitä, että jollain sentään jatkuu elämä eteenpäin. Ihan normaaleita arkiviestejä mäkin lähettelin ystävälleni sairaalaan, vaikka hänellä syöpä olikin. Ja hänen siskojen kanssa puitiin sairautta mutta myös näitä perus suhde-ja muita kiemuroita

 

[Ystävä]

Sä voit kertoa myös omia asioitas, tietenkin. Mä luulen, et ystäväs just odottaakin sitä, että jollain sentään jatkuu elämä eteenpäin. Ihan normaaleita arkiviestejä mäkin lähettelin ystävälleni sairaalaan, vaikka hänellä syöpä olikin. Ja hänen siskojen kanssa puitiin sairautta mutta myös näitä perus suhde-ja muita kiemuroita

OK, kiitos.

Nyt tämä ystävä lähettää viestejä, joissa sanoo, että miksei hänellä ole syöpää... Miksi viattomat ihmiset kärsii (eikä hän)? Eihän tuollaisiin voi sanoa mitään... Ei ole vastauksia . Eikä kaikkeen voi sanoa, että olen tässä sinua varten ja kuuntelen kyllä. Alkaa ennenpitkää kuulostaa lässytykseltä.

 

["jaa-a"]

Minun siskolla todettiin reilu vuosi sitten ärhäkkä rintasyöpä, suht nuorena eikä ole suvussa, en minä siinä mitään sanomisia kaivannut, toki läheisimmille ystävilleni kerroin mutta eihän se syöpä mulla ollut...

 

[Scarlett O Harava]

Voi kysellä kuulumisia, miten hoidot etenee yms., mutta ei liian usein ja kuitenki pitää jutella muutaki. Sitä haluaa kuitenki varmasti ajatuksia muualle ja haluaa sitä ns. normaalia keskustelua ettei kaikki pyöri sen syövän ympärillä.

Itte oon sairastanu syövän kaks kertaa, että siinä on mun läheiset ollu siinä asemas missä sä nyt oot. Itte oon terve nykyään, mutta lähipiirissä on ihminen joka on sairastanut pian kaks vuotta eikä paranemismahdollisuuksia taida olla. Silti tämän ihmisen puolison kans juttelen paljo muistaki asioosta ku vain siitä puolison sairaudesta.

 

[Birgitte]

OK, kiitos.

Nyt tämä ystävä lähettää viestejä, joissa sanoo, että miksei hänellä ole syöpää... Miksi viattomat ihmiset kärsii (eikä hän)? Eihän tuollaisiin voi sanoa mitään... Ei ole vastauksia . Eikä kaikkeen voi sanoa, että olen tässä sinua varten ja kuuntelen kyllä. Alkaa ennenpitkää kuulostaa lässytykseltä.

Kerro ystävällesi, ettei suru valitse kohdettaan, eikä kipu kantajaansa. Jos hän olisi siskonsa asemassa, hänen siskonsa kantaisi saman surun kuin hän kantaa nyt. Kerro, että ystäväsi on pysyttävä vahvana ja kannateltava siskoaan silloin, kun sisko häntä tarvitsee, ja tärkeintä mitä ystäväsi voi nyt tehdä, on olla positiivinen voimavara ja antaa rohkeutta sisarelleen. Itsensä ruoskiminen ei auta siskoa lainkaan. Kehoita ystävääsi lukemaan kirjallisuutta, tutustumaan syövän kanssa kamppailevien kokemuksiin ja kertomuksiin, hakemaan tukiryhmiä verkosta, jos ei niitä maastaan livenä löydä. Lähestymään sisarensa sairautta rehellisesti ja rohkeasti, koska sillä tavalla hän itse pääsee läpi ensishokista ja voi antaa enemmän tukea siskolleen. Tietous asioista voi olla hurjan pelottavaa, mutta myös vapauttavaa, sillä epätietoisuus on pahin peikko, mitä ihmisellä voi olla.