Mitä vähemmän koulutusta sitä enemmän lapsia..?

[...]

[QUOTE="tyttönen";22243504]Olen pahoillani että olen teidän veromarkkoja tuhlannut. Minulla on ammatti ja vain vähän työkokemusta. Sitten olen lapsia tehnyt 4kpl n. 3 vuoden välein. Ja nyt kun pieninkin on pian 3-vuotias, niin en ole palaamassa vielä töihin. Jään kotiin lapsien kanssa. He ovat kuitenkin vielä melko pieniä ja minä haluan olla heidän kanssan. Töihin ehdin muutaman vuoden kuluttuakin.
.[/QUOTE]

Eikö sinua oikeasti pelota palata töihin, kun olet ollut reilusti yli kymmenen vuotta ulkona työelämästä? Siis oikeasti, itseäni hirvittää jo vajaan parinkin vuoden kotona olo, pelkästään sen tähden, että mistä kaikesta on tippunut kärryiltä tässä ajassa. Samoin pelottaisi se, että ei varmaan ole kovin haluttua tavaraa työmarkkinoilla, jos on noin kauan ollut kotona.

 

[Phoebsi]

Minun on vain todella vaikea ymmärtää niitä jotka oikein tähtäävät kotiäitiyteen, miten joku voi tyytyä vain olemaan kotona lasten kanssa?
Elämässä on niin paljon muutakin,nähtävää ja koettavaa.
Kyllä minäkin rakastan lapsiani mutta rakastan myös itseäni.
Tottakai jokainen tekee omat päätöksensä, enkä minä ryntää haukkumaan tai katso alaspäin kotiäitiä, en vain ymmärrä MIKSI.
Ja tällä tarkoitan siis kotiäitiä sanan varsinaisessa merkityksessä, että se elämäntehtävä/työ/ura on olla kotona ja hoitaa oma lapsensa..

Minä en ymmärrä MIKSI täällä luullaan, että äitiys poissulkee muiden asioiden kokemisen ja näkemisen. Ja mitä tapahtuu sitten kun lapset on muuttaneet pois kotoa? On liian myöhäistä tehdä, yrittää tai kokea yhtään mitään?

 

[ADAD]

Mitä sitä suotta pitkälle opiskelemaan tai haastavaa uraa hakea, jos haaveena on pitkä kotiäitiys ja monta lasta?

Aika harvalla taitaa tosiaan olla haaveena. Luulen, että kotiäitiyteen enimmäkseen vaan ajaudutaan. Poikkeuksiakin toki on... Eikä kaikki opiskelu tarkoita pitkälle opiskelua ja "haastavaa uraa". Voihan sitä ammatin hankkia parissakin vuodessa! Mutta taitaa olla niin, että kyllä se työ yhä useammalla alalla haastavaa on, riippumatta siitä, miten pitkään on opiskeltu.

 

["tyttönen"]

Ei pelota yhtään!! Ja en ole täysin vieraantunut työelämästä..

 

["vieras"]

[QUOTE="tyttönen";22243504]Olen pahoillani että olen teidän veromarkkoja tuhlannut. Minulla on ammatti ja vain vähän työkokemusta. Sitten olen lapsia tehnyt 4kpl n. 3 vuoden välein. Ja nyt kun pieninkin on pian 3-vuotias, niin en ole palaamassa vielä töihin. Jään kotiin lapsien kanssa. He ovat kuitenkin vielä melko pieniä ja minä haluan olla heidän kanssan. Töihin ehdin muutaman vuoden kuluttuakin.

Toisaalta, olen lapseni hoitanut itse, päivähoidossa he eivät ole olleet (veromarkkoja säästynyt!). Ja kyllä tässä hommia riittää. Sitä on vaan vaikea työssäkäyvänä äitinä ehkä ymmärtää. Jos näkee omaa lastaan vaan iltaisin ja viikonloppuisin, niin ei varmasti osaa arvata että ei nämä päivät täällä kotona mitään makoilua ole.

Ja tuosta ekologisuudesta. Meillä kiinnitetään varsin paljon huomiota siihen että ei tuhlata luonnonvaroja. Ihmisten hiilijalanjäljissä on huomattavan suuria eroja! Enemmänkin on epäekologista tehdä lapsia ja opettaa heidät haluamaan ja tarvitsemaan kaikkea mahdollista.

Minua ei haittaa jos ihmiset luulevat että minä vaan pakoilen työelämää. Itse tiedän kuitenkin paremmin.[/QUOTE]
Valitettavaa, että koulutuksesi on ehtinyt jo vanhentua kun palaat työelämään, töitäkin voi olla vaikea saada yli 10 vuoden tauon jälkeen. Omapa on tietenkin valintasi, lapset tykkää varmasti kun äiti on kotona.

 

[vähän näin]

Musta vaan on hirveän itsekäs peruste, jos lapsia hankitaan sen takia, ettei ole viitsinyt kouluttautua tai hankkia mielekästä työpaikkaa. Jos joku haluaa kotiäidiksi niin ok (vaikka musta monta lasta on tosi epäekologinen teko), mutta kolmen vuoden välein lasten tehtailu on aika läpinäkyvää ja meidän töissäkäyvien veromarkkojen törkeätä hyväksikäyttöä.

Vähän näin mäkin ajattelen päässäni. Me, jotka maksetaan kovia veroja, maksetaan niitä myös siksi, että ne ihmiset, jotka "tähtää kotiäidin uralle", voisi tämän tavoitteensa toteuttaa! Mikään, pienikään tukiainen, ei ole mahdollinen ilman veronmaksajia. Ja sitten vielä tukiaisten saajat vinkuvat tukien pienuutta...

 

[yli nelkyt]

[QUOTE="tyttönen";22243556]Ei pelota yhtään!! Ja en ole täysin vieraantunut työelämästä..[/QUOTE]

Et ole ikuisesti tyttönen. Kannattaa ajatella järjellä. Opinahjot pukkaa koko ajan uutta, koulutettua väkeä, jonka kanssa saat sitten tapella työpaikoista. Kannattaa hankkia se vakinainen työpaikka mahdollisimman nuorena.

 

["tyttönen"]

Vakiuinen työpaikka on jo! Olen vaan ajatellut irtisanoutua ja jäädä vielä muutamaksi vuodeksi kotiin.

 

["hmmmmm"]

Et ole ikuisesti tyttönen. Kannattaa ajatella järjellä. Opinahjot pukkaa koko ajan uutta, koulutettua väkeä, jonka kanssa saat sitten tapella työpaikoista. Kannattaa hankkia se vakinainen työpaikka mahdollisimman nuorena.

Mä en oikeen ymmärrä että mitä väliä kouluttautuuko heti 18vuotiaana vai vaikka kahden lapsen jälkeen 25vuotiaana?
Näin mulla enkä ole törmänny vielä mihinkään ongelmiin
Vai uskotko vain omaan tapaasi elää?
Mitäs tein sitten väärin?

 

[korjaus]

[QUOTE="hmmmmm";22243633]Mä en oikeen ymmärrä että mitä väliä kouluttautuuko heti 18vuotiaana vai vaikka kahden lapsen jälkeen 25vuotiaana?
Näin mulla enkä ole törmänny vielä mihinkään ongelmiin
Vai uskotko vain omaan tapaasi elää?
Mitäs tein sitten väärin?[/QUOTE]

Siis ups korjaan hankkia vakipaikka

 

["vieras"]

[QUOTE="tyttönen";22243621]Vakiuinen työpaikka on jo! Olen vaan ajatellut irtisanoutua ja jäädä vielä muutamaksi vuodeksi kotiin.[/QUOTE]

Sepä vasta kannattaakin...

 

[yli nelkyt]

[QUOTE="tyttönen";22243621]Vakiuinen työpaikka on jo! Olen vaan ajatellut irtisanoutua ja jäädä vielä muutamaksi vuodeksi kotiin.[/QUOTE]

Kirjoitat tuolla, että "töihin ehdin myöhemmin". Se ei oikein indikoinut sitä, että sinulla olisi vakinainen työpaikka. Tuolla asenteella varmaan kannattaakin irtisanoutua. Motivoitunuttakin sakkia varmaan olisi tilallesi tulossa.

 

[yli nelkyt]

[QUOTE="hmmmmm";22243633]Mä en oikeen ymmärrä että mitä väliä kouluttautuuko heti 18vuotiaana vai vaikka kahden lapsen jälkeen 25vuotiaana?
Näin mulla enkä ole törmänny vielä mihinkään ongelmiin
Vai uskotko vain omaan tapaasi elää?
Mitäs tein sitten väärin?[/QUOTE]

Ei sillä olekaan väliä. Itse menin yliopistoon vasta 22-vuotiaana. Kyllä sieltä paperit saa ulos viidessä vuodessa, nopeamminkin, jos haluaa Esikoinen syntyy samaan aikaan valmistumisen kanssa. Ei se nyt mikään ihmetemppu ole Äläpäs yritä provosoida, ei onnistu

*lähtee tästä töihin!* :wave:

 

[äskeinen]

Ei sillä olekaan väliä. Itse menin yliopistoon vasta 22-vuotiaana. Kyllä sieltä paperit saa ulos viidessä vuodessa, nopeamminkin, jos haluaa Esikoinen syntyy samaan aikaan valmistumisen kanssa. Ei se nyt mikään ihmetemppu ole Äläpäs yritä provosoida, ei onnistu

*lähtee tästä töihin!* :wave:

Sori, tyttönen siis syntyI...

 

[mmimimi]

Minusta kyllä ainakin melkein mikä tahansa "suorittajatasoinen" työ on helpompaa kuin USEAN lapsen kotiäitiys. Jos siis meinaa hoitaa lapsensa kunnolla.

Useammin joo varmaan heikommin koulutetut saa enemmän lapsia. Luonnollisesti korkeasti koulutetut ovat usein uraorientoituneempia, ura on heille tärkeä.

Tein 3 lasta melko peräkkäin, vaikka minulla ei ollut työpaikkaa. Kun kolmonen oli 2,5, sain työpaikan. Ja enempää lapsia ei tule. Kenelläkään ex-opiskelutoverillani ei muuten vielä ole lapsia Ja koska he haluavat ensin muutaman vuoden työkokemusta ja vakipaikan, alkavat he lisääntyäkin siinä 30+ iässä. Eihän siinä ole edes aikaa tehdä paljoa lapsia, ellei aio olla 10 vuotta putkeen kotona.

 

[jajajaja]

Eihän siitä taida olla kuin vuosi, kun päättäjätasolta tuli viestiä, että Suomeen tarvitaan lisää veronmaksajia . Ne kotihoidontuet ym. on oikeasti todella pieniä. Lisäksi niitä saa vain rajallisen ajan.

 

["vieras"]

Minun on vain todella vaikea ymmärtää niitä jotka oikein tähtäävät kotiäitiyteen, miten joku voi tyytyä vain olemaan kotona lasten kanssa?
Elämässä on niin paljon muutakin,nähtävää ja koettavaa.
Kyllä minäkin rakastan lapsiani mutta rakastan myös itseäni.
Tottakai jokainen tekee omat päätöksensä, enkä minä ryntää haukkumaan tai katso alaspäin kotiäitiä, en vain ymmärrä MIKSI.
Ja tällä tarkoitan siis kotiäitiä sanan varsinaisessa merkityksessä, että se elämäntehtävä/työ/ura on olla kotona ja hoitaa oma lapsensa..

Miten joku voi tyytyä olemaan vain työpaikalla työkavereiden kanssa? Kotiäitinä sentään saat päättää itse, keitä päivän aikana tapaa, työpaikalla et voikaan valita. Kotiäidin ei tarvitse käyttää iltoja ruuanlaittoon, siivoukseen ja pyykinpesuun vaan voi lähteä vaikkapa posliinimaalauskurssille, lenkille, kavereilleen kahville tms tuntematta syyllisyyttä siitä, että se aika on pois lapsilta. Kotiäidin ei tarvitse käyttää tuntia kahta päivässä työmatkaan vaan senkin ajan voi käyttää hyödyllisemmin. Kotiäiti voi opiskella, harrastaa, osallistua vapaaehtoistyöhön ihan siinä missä työssä käyvä äitikin paitsi että kotiäidillä on siihen enemmän aikaa.

 

[Orion-]

Minun on vain todella vaikea ymmärtää niitä jotka oikein tähtäävät kotiäitiyteen, miten joku voi tyytyä vain olemaan kotona lasten kanssa?
Elämässä on niin paljon muutakin,nähtävää ja koettavaa.
Kyllä minäkin rakastan lapsiani mutta rakastan myös itseäni.
Tottakai jokainen tekee omat päätöksensä, enkä minä ryntää haukkumaan tai katso alaspäin kotiäitiä, en vain ymmärrä MIKSI.
Ja tällä tarkoitan siis kotiäitiä sanan varsinaisessa merkityksessä, että se elämäntehtävä/työ/ura on olla kotona ja hoitaa oma lapsensa..

Niin, semmostahan se on että aina ei taho ymmärtää toisten valintoja. En minäkään ymmärrä sitä että joku tahtoo vain luoda uraa, eikä halua lapsia ollenkaan. Tai no tavallaan ymmärrän mutta en osais kuvitella omalle kohdalleni.
Onneksi elämässä on paljon muutakin kuin koti/lapset ja työ.

 

["tyttönen"]

Kirjoitat tuolla, että "töihin ehdin myöhemmin". Se ei oikein indikoinut sitä, että sinulla olisi vakinainen työpaikka. Tuolla asenteella varmaan kannattaakin irtisanoutua. Motivoitunuttakin sakkia varmaan olisi tilallesi tulossa.

Niin, varmasti on motivoituneita työnetkijöitä tilalleni. Hyvä niin! Jokainen elää itsensä näköisen elämän. Minun ei tarrvitse jälkikäteen harmitella sitä, että en ehtinyt olemaan tarpeeksi lasteni kanssa. Työelämässä ehdin vielä olemaan ihan tarpeeksi.

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vieras";22243792]Miten joku voi tyytyä olemaan vain työpaikalla työkavereiden kanssa? Kotiäitinä sentään saat päättää itse, keitä päivän aikana tapaa, työpaikalla et voikaan valita. Kotiäidin ei tarvitse käyttää iltoja ruuanlaittoon, siivoukseen ja pyykinpesuun vaan voi lähteä vaikkapa posliinimaalauskurssille, lenkille, kavereilleen kahville tms tuntematta syyllisyyttä siitä, että se aika on pois lapsilta. Kotiäidin ei tarvitse käyttää tuntia kahta päivässä työmatkaan vaan senkin ajan voi käyttää hyödyllisemmin. Kotiäiti voi opiskella, harrastaa, osallistua vapaaehtoistyöhön ihan siinä missä työssä käyvä äitikin paitsi että kotiäidillä on siihen enemmän aikaa.[/QUOTE]

Juuri näin, ja lisäisin vielä että kotiäiti ei tarvitse työyhteisöä määrittämään itseään tai oikeuttamaan olemassaoloaan. Kenenkään ei myöskään tarvitse olla kotona ikuisesti, vaan itseään voi lähteä toteuttamaan vanhempanakin. Silloin sitä aikaa vasta onkin.

 

[Orion-]

Vähän näin mäkin ajattelen päässäni. Me, jotka maksetaan kovia veroja, maksetaan niitä myös siksi, että ne ihmiset, jotka "tähtää kotiäidin uralle", voisi tämän tavoitteensa toteuttaa! Mikään, pienikään tukiainen, ei ole mahdollinen ilman veronmaksajia. Ja sitten vielä tukiaisten saajat vinkuvat tukien pienuutta...

Ja kovia veroja maksellaan jotta halukkailla olisi mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin tahtovat. Ja veroja maksetaan jotta kansanedustajat voisivat vetaista hurjat palkankorotukset vähän väliä.
Jokainen maksaa veroja, minkäpä sille mahtaa... :/ On se vaan silti hyvä että perheitäki tuetaan, ni ei tartte niin monen kurjissa olosuhteissa elää (-> varmaan vaikuttaa lasten, tulevien veronmaksajien hyvinvointiinki).

 

[Sapfo]

Ei päde meihin tai kaveripiiriimme. Olemme kaikki monilapsiset perheet korkeakoulutettuja.

 

[misStar]

No eihän töihin voi kukaan pakottaa vaikka ei olis lapsiakaan...Joten turha niitä lapsia on sen takia tehdä.

 

[ura-äiti]

Mua jotenkin huvittaa tällaiset keskustelut. Ihan kuin pitäisi valita ura tai lapset. Itselläni korkeakoulututkinto, vakituinen työpaikka ja johtajan pesti alla. Lapsia on 4 ja oikeasti olen ehtinyt olla kaikkien lapsien välissä töissäkin. Toisaalta mulla on korkeakoulutettu mies vakityöpaikassa, joka myös on osallistunut lasten hoitoon ja ollut vanhempainvapailla.
En myöskään häpeäsi olla duunari-kotiäiti -tärkeää työtä on myös kotona oleminen.
Antakaa nyt hyvät ihmiset toisten tehdä ihan itse omat valintansa. Sellainen oikeus on meille annettu ja silloin sen toteuttamisesta on turha narista.

 

[yx]

[QUOTE="vieras";22243792]Miten joku voi tyytyä olemaan vain työpaikalla työkavereiden kanssa? Kotiäitinä sentään saat päättää itse, keitä päivän aikana tapaa, työpaikalla et voikaan valita. Kotiäidin ei tarvitse käyttää iltoja ruuanlaittoon, siivoukseen ja pyykinpesuun vaan voi lähteä vaikkapa posliinimaalauskurssille, lenkille, kavereilleen kahville tms tuntematta syyllisyyttä siitä, että se aika on pois lapsilta. Kotiäidin ei tarvitse käyttää tuntia kahta päivässä työmatkaan vaan senkin ajan voi käyttää hyödyllisemmin. Kotiäiti voi opiskella, harrastaa, osallistua vapaaehtoistyöhön ihan siinä missä työssä käyvä äitikin paitsi että kotiäidillä on siihen enemmän aikaa.[/QUOTE]

Ei kai kukaan olekaan aina vain työpaikalla työkavereiden kanssa. Se on osa elämää. Itse ainakin kotivuosien jälkeen nautin, kun saan toteuttaa itseäni ammatillisesti unelmaduunissani, nähdä kivoja työkavereita joiden kanssa on yhteistä kiinnostus työhön. Monilla työkavereillani on samanlainen elämäntilanne muutenkin, pienet lapset, okt:n rakennus tai remontointi, työpaikan pippalot ym. Teen töitä 30 tuntia viikossa, muun ajan käytän perheen kanssa olemiseen, kavereiden tapaamiseen, liikuntaharrastuksiin ym. Siivouksen, ruuanlaiton, pyykinpesun ym. ehtii hyvin vapaapäivinä tai siinä sivussa iltaisin. Työmatkan käytän hyötyliiikuntaan, aikaa siihen kuluu puoli tuntia päivässä.