mitä tekisitte tilanteessani?

[diipadaaba]

Olen jatkuvasti elämässäni veitsenterällä. Ajattelen vain päivä kerrallaan. Aika usein tulee hirveetä ahdistusta ja itken usein. Minulla periaatteessa kaikki hyvin. On työ, asunto, perhe ja lapset. Ystäviä ei ole kuin yksi hyvä joka asuu kauempana.
Sairastan masennusta ja myös kilpirauhasen sairautta. Nämä tietääkseni yhteydessä toisiinsa. Käyn juttelemassa ja minulla on hoitosuhde. Se auttaa vaan hetken.
Ongelmia on paljon. Mietin mitä muut ihmiset minusta ajattelevat/puhuvat.Mietin että olen jotenkin huonompi kuin muut. Mietin että muut ihmiset haluavat minulle pahaa.
Kannan välillä koko maailman murheita itselläni. En pysty välillä keskittymään mihinkään kun ahdistus tai ajatukset alkaa kiertämään.
Elämä todellakin on vain veitsenterällä elämistä. Ahdistus tai hyvät päivät tai hetket vuorottelevat. Tuntuu että yksi hyvä päivä viikossa kun on energinen ja varma olo ja sitten loput päivät itkua tai ahdistusta. Olen yksinäinen. Kaipaan ystäviä ja ihmisiä elämääni mutta kun olen muiden kuin perheeni kanssa niin ahdistun.
Taustaalen koulukiusattu ja varmaan työpaikkakiusattukin.
Tunnen kateutta kun muilla ihmisillä ei ole tälläistä oloa.

 

[vieras yksin]

Tuttua!
Käyn terapiassa tiiviisti. Olen koulukiusattu ja hyväksikäytetty useasti, usean miehen toimesta. Minut on useasti hylätty, pahinta oli kun oma perheenjäsen hylkäsi täysin minut mutta ei miestäni tai lastani vain minut.
Olen niin rikki, masentunut, ahdistunut, saan paniikkokohtauksia, itken, huudan, tai en jaksa edes puhua, en jaksa keskittyä enkä kuunnella. Masennun todella helposti, jolloin mietin kuolemaa ja että miten helpoiten voin lähteä, haluaisin itsekin hylätä mutten siihenkään kykene, toisinaan taas piristyn että jaksan suihkuun tai kauppaan. Lapsen olen aina silti hoitanut mutta syyllisyys valtava koska en jaksa aina mennä ulos tai jutella, olen silti läsnä lapselle 24/7. Omaa aikaa ei ole, enkä osaa lähteä mihinkään.
Pian aloitan masennuslääkityksen, olen huono lihava, motivaatiota laihduttamiseen ei ole.
Töihin pitäisi lähteä pian mutta ei minusta sinne paineeseen ole. Stressaan helposti ja saan paniikkia aikaan. Terapeutin mielestä en ole työkykyinen.

Voiko ihminen olla edes näin huono..

 

[ooooooo]

Onko sulla lääkitystä? Jos ei niin suosittelen hankkimaan. Pääsisit vähän etäämmälle ahdistuksesta ja ajatuskierteistäsi, voisit hengähtää ja huomaisit aikaa myöten ettei elämä niin pahaa olekaan. Voisit alkaa käsittelemään asioita sen sijaan että märehdit niitä. Puhun kokemuksesta.