mitä tekisitte tässä tilanteessa? :/ naimisiin menosta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja niin harmissaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
onko siis mies kosinut sinua? jo silloin kun kihloihin menitte?
mä olen käsittänyt että kihloihin mentäessä kositaan ja se on lupaus avioliitosta.

mut mies siis ymmärtänyt ettet halua suuria juhlia?

miksi sä haluat naimisiin ja tietääkö mies miksi haluat?

mulle on aivan ehdoton se että halusin naimisin., onneksi mieskin halusi. minä halusin koska musta avioliitto on se viimeinen sitoutuminen toiseen. ilman sitä ei minusta olla täysin sitouduttu toiseen. myös ollaan kunnolla perhe jolla yhteinen nimi ja lain mukaan perhe myös.

Mikä "kunnollinen perheen" mitta on yhteinen sukunimi?? Rakkaus on se miksi naimisiin mennään jos mennään. Ei esim. ne kaksi sormusta yhden sijaan.

Mullakin rakkaus oli päällimmäisenä motiivina naimisiinmenolle. Halusin mennä naimisiin rakastuneena, hullaantuneena, ja niin kävikin, oltiinhan me oltu yhdessä vasta 9 kk naimisiin mennessämme.
Yhteinen sukunimi oli myös tärkeä juttu mulle, enkä olisi alkanut lapsiakaan hankkimaan avoliitossa, vaan halusin ehdottomasti olla naimisissa ennen raskaaksituloa. Ei isyyden tunnustamisia, ei sun ja mun sukunimeä, ei mitään sellaisia.
Nuo asiat vaan oli, ja on edelleen, mulle tärkeitä. Mutta en osaa ajatella, että kaverini (avoliitossa) perhe olisi jotenkin vähemmän oikea perhe kuin me. Heille avioliitto ei ole niin tärkeää, meille on, mutta me ihmiset ollaankin erilaisia :)

Isyyden tunnustus on kans vuodelta ... oleva rutiini paperi. Tulee tulevaisuudessa jäämään pois. Muuten olen ylläolevan kirjoittajan kanssa samaa mieltä, jokainen tyylillään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
onko siis mies kosinut sinua? jo silloin kun kihloihin menitte?
mä olen käsittänyt että kihloihin mentäessä kositaan ja se on lupaus avioliitosta.

mut mies siis ymmärtänyt ettet halua suuria juhlia?

miksi sä haluat naimisiin ja tietääkö mies miksi haluat?

mulle on aivan ehdoton se että halusin naimisin., onneksi mieskin halusi. minä halusin koska musta avioliitto on se viimeinen sitoutuminen toiseen. ilman sitä ei minusta olla täysin sitouduttu toiseen. myös ollaan kunnolla perhe jolla yhteinen nimi ja lain mukaan perhe myös.

Mikä "kunnollinen perheen" mitta on yhteinen sukunimi?? Rakkaus on se miksi naimisiin mennään jos mennään. Ei esim. ne kaksi sormusta yhden sijaan.

niinkuin tohon laitoin. minulle se on kokonainen perhe jossa on se viimeinenkin sitoumus toisellle annetttu. siksi naimisissa olemmekin.

jos en pitäis avioliittoa niin täkeänä tuskin naimisissa olisimme

niin ja siis rakkaus ehdottomasti tärkein syy. mutta tuskin sitä puuttuu nyt ap:nkään suhteesta
 
Syitä joita itelle tulee mieleen naimisiinmenosta on leskeneläke sulle tai miehellesi, jos jompi kumpi teistä kuolla kupsahtaa vaikka auto-onnettomuudessa tai jossain muussa odottamattomassa jutussa. Ja leskeneläkettä ei muistaakseni saa jos naimisiin mennessä on yli 50-vuotias, joten siinä on syy miksi mennä naimisiin nyt eikä 10 vuoden päästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
miksi piti sitten mennä kihloihin jos ei mene naimisiin?? se kun on lupaus avioliitosta.

Oli joskus vuonna nakki ja kitara. Nykyisin kihlaus tai ei kihloissa olokaan on sama asia. Minua ainakaan ei mitkään sormukset saa pysymään mieheni kanssa yhdessä. Ja jos 4 vuotta on ollut sulle jo rankaa aika olla niin.. mietipä miten monta vuotta on edessä.

en sanonu että on rankkaa.. Vaan jos kerta rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä niin miksi ei voisi mennä naimisiin. kyllä kihloihin aikanaan halusi.

No jospa on tuona aikana muuttanut mielensä?? nähnyt sinulla puolia mitä joutuu nyt käsittelemään? Kerroit että olet 4 vuotta odottanut ja se on pitkä aika.. mitä sen naimisiin menon jälkeen alat odotella?Sinuna en painostaisi miestä vaan keskustelisin asian halki. Ja hän sitten päättää miten tekee ja sinä sen mukaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja syitä:
Syitä joita itelle tulee mieleen naimisiinmenosta on leskeneläke sulle tai miehellesi, jos jompi kumpi teistä kuolla kupsahtaa vaikka auto-onnettomuudessa tai jossain muussa odottamattomassa jutussa. Ja leskeneläkettä ei muistaakseni saa jos naimisiin mennessä on yli 50-vuotias, joten siinä on syy miksi mennä naimisiin nyt eikä 10 vuoden päästä.

Ja leskeneläke rahana on?? todella mitätön summa, jos sen vuoksi on saatava hyvin toiminut avoliitto nurin kun ahdistellaan vihille. Jokainen elättäköön itsensä vaikka mies kuolisikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
miksi piti sitten mennä kihloihin jos ei mene naimisiin?? se kun on lupaus avioliitosta.

Oli joskus vuonna nakki ja kitara. Nykyisin kihlaus tai ei kihloissa olokaan on sama asia. Minua ainakaan ei mitkään sormukset saa pysymään mieheni kanssa yhdessä. Ja jos 4 vuotta on ollut sulle jo rankaa aika olla niin.. mietipä miten monta vuotta on edessä.

en sanonu että on rankkaa.. Vaan jos kerta rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä niin miksi ei voisi mennä naimisiin. kyllä kihloihin aikanaan halusi.

No jospa on tuona aikana muuttanut mielensä?? nähnyt sinulla puolia mitä joutuu nyt käsittelemään? Kerroit että olet 4 vuotta odottanut ja se on pitkä aika.. mitä sen naimisiin menon jälkeen alat odotella?Sinuna en painostaisi miestä vaan keskustelisin asian halki. Ja hän sitten päättää miten tekee ja sinä sen mukaan.

sanoo kyllä että haluaa naimisiin mutta ei tykkää niistä tilaisuuksista. Mukava jos asiaa jää sen takia, kun ei tykkää.
Ja haluaisin kyllä myös, että minulla olisi lapseni kanssa sama sukunimi. Pojalla siis isänsä sukunimi. Mutta en toki sen takia naimisiin pelkästään halua, vaan rakkaudesta
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sankkuli:
Alkuperäinen kirjoittaja no money:
Kerran naimissa olleena en enää koskaan mene uudelleen naimisiin. SILLÄ papin aamenen jälkeen nainen muuttuu itsestään selvyydeksi, jonka eteen ei nähdä enää minkäänlaista vaivaa. Sehän vaan on siinä ja pysyy, kaikessa!

huomasin saman asian...

meillä kyllä yhtä lailla kunniotus ja rakkaus toista kohtaan pysynyt.mutta hienona lisänä vielä että olemme lupautuneet toisillemme.
 
Alkuperäinen kirjoittaja syitä:
Syitä joita itelle tulee mieleen naimisiinmenosta on leskeneläke sulle tai miehellesi, jos jompi kumpi teistä kuolla kupsahtaa vaikka auto-onnettomuudessa tai jossain muussa odottamattomassa jutussa. Ja leskeneläkettä ei muistaakseni saa jos naimisiin mennessä on yli 50-vuotias, joten siinä on syy miksi mennä naimisiin nyt eikä 10 vuoden päästä.

Perintöasiat on myös yksi hyvä pointti.

Tutulle naiselle, eläkeikäiselle jo, kävi niin että testamentista huolimatta hän joutui lähtemään talosta, missä oli avomiehensä kanssa asunut jo nelisenkymmentä vuotta, kun mies kuoli ja miehen pojat alkoivat pistää kapuloita rattaisiin, eivätkä siis olleet naimisissa :/
 
Anna kaksi vaihtoehtoa: eli joko menette naimisiin tai sitten eroatte nyt heti. Kunhan sitten myös hyväksyt miehen ratkaisun.... Jos hän sanoo ettei mene kanssasi naimisiin, niin se on sitten etsittävä oma kämppä ja pakattava kimpsut ja kampsut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja syitä:
Syitä joita itelle tulee mieleen naimisiinmenosta on leskeneläke sulle tai miehellesi, jos jompi kumpi teistä kuolla kupsahtaa vaikka auto-onnettomuudessa tai jossain muussa odottamattomassa jutussa. Ja leskeneläkettä ei muistaakseni saa jos naimisiin mennessä on yli 50-vuotias, joten siinä on syy miksi mennä naimisiin nyt eikä 10 vuoden päästä.

Perintöasiat on myös yksi hyvä pointti.

Tutulle naiselle, eläkeikäiselle jo, kävi niin että testamentista huolimatta hän joutui lähtemään talosta, missä oli avomiehensä kanssa asunut jo nelisenkymmentä vuotta, kun mies kuoli ja miehen pojat alkoivat pistää kapuloita rattaisiin, eivätkä siis olleet naimisissa :/

Noh ei ole kunnolla laadittu testamentti siinä sitten. Vaikka mä menin naimisiin niin, silti mulla ja miehellä on testamentit ja juuri siksi että meillä molemmilla on itse hankittu omaisuus joka myös avioeron tai kuoleman jälkeen jää voimaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Anna kaksi vaihtoehtoa: eli joko menette naimisiin tai sitten eroatte nyt heti. Kunhan sitten myös hyväksyt miehen ratkaisun.... Jos hän sanoo ettei mene kanssasi naimisiin, niin se on sitten etsittävä oma kämppä ja pakattava kimpsut ja kampsut.

mutta enkö tee sillon aika väärin jos pistän valitsemaan? en halua kiristää tai painostaa.. Mut en tosiaa halua niin että joskus 10vuoden päästä ilmoittaa ettei halua mennä
 
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
Noh ei ole kunnolla laadittu testamentti siinä sitten. Vaikka mä menin naimisiin niin, silti mulla ja miehellä on testamentit ja juuri siksi että meillä molemmilla on itse hankittu omaisuus joka myös avioeron tai kuoleman jälkeen jää voimaan.

Sen piti olla ihan kunnolla laadittu, mutta jossain meni mitä ilmeisimmin pieleen, kun täti asuu nyt mun veljeni omistamassa asunnossa vuokralla, eikä omassaan... :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Anna kaksi vaihtoehtoa: eli joko menette naimisiin tai sitten eroatte nyt heti. Kunhan sitten myös hyväksyt miehen ratkaisun.... Jos hän sanoo ettei mene kanssasi naimisiin, niin se on sitten etsittävä oma kämppä ja pakattava kimpsut ja kampsut.

mutta enkö tee sillon aika väärin jos pistän valitsemaan? en halua kiristää tai painostaa.. Mut en tosiaa halua niin että joskus 10vuoden päästä ilmoittaa ettei halua mennä

Kun en usko että mies haluaa erota, niin sittenhän olisi "pakko" mennä naimisiin, enkä halua niin mennä että tiedän toisen menevän vaan pakosta
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
miksi piti sitten mennä kihloihin jos ei mene naimisiin?? se kun on lupaus avioliitosta.

Oli joskus vuonna nakki ja kitara. Nykyisin kihlaus tai ei kihloissa olokaan on sama asia. Minua ainakaan ei mitkään sormukset saa pysymään mieheni kanssa yhdessä. Ja jos 4 vuotta on ollut sulle jo rankaa aika olla niin.. mietipä miten monta vuotta on edessä.

en sanonu että on rankkaa.. Vaan jos kerta rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä niin miksi ei voisi mennä naimisiin. kyllä kihloihin aikanaan halusi.

No jospa on tuona aikana muuttanut mielensä?? nähnyt sinulla puolia mitä joutuu nyt käsittelemään? Kerroit että olet 4 vuotta odottanut ja se on pitkä aika.. mitä sen naimisiin menon jälkeen alat odotella?Sinuna en painostaisi miestä vaan keskustelisin asian halki. Ja hän sitten päättää miten tekee ja sinä sen mukaan.

sanoo kyllä että haluaa naimisiin mutta ei tykkää niistä tilaisuuksista. Mukava jos asiaa jää sen takia, kun ei tykkää.
Ja haluaisin kyllä myös, että minulla olisi lapseni kanssa sama sukunimi. Pojalla siis isänsä sukunimi. Mutta en toki sen takia naimisiin pelkästään halua, vaan rakkaudesta

Ja sinä et voi tietenkään mitenkään joustaa omasta halustasi,että pääsisitte kompromissiin? Kyllä mun lapsilla on isänsä sukunimi, enkä ole naimisissa. Jos menisimme naimisiin, en vaihtaisi omaa sukunimeäni mihinkään. On suojattu ja harvinainen nimi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Anna kaksi vaihtoehtoa: eli joko menette naimisiin tai sitten eroatte nyt heti. Kunhan sitten myös hyväksyt miehen ratkaisun.... Jos hän sanoo ettei mene kanssasi naimisiin, niin se on sitten etsittävä oma kämppä ja pakattava kimpsut ja kampsut.

mutta enkö tee sillon aika väärin jos pistän valitsemaan? en halua kiristää tai painostaa.. Mut en tosiaa halua niin että joskus 10vuoden päästä ilmoittaa ettei halua mennä

No sehän se. Vastaus oli aika sarkastista laatua...
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
Noh ei ole kunnolla laadittu testamentti siinä sitten. Vaikka mä menin naimisiin niin, silti mulla ja miehellä on testamentit ja juuri siksi että meillä molemmilla on itse hankittu omaisuus joka myös avioeron tai kuoleman jälkeen jää voimaan.

Sen piti olla ihan kunnolla laadittu, mutta jossain meni mitä ilmeisimmin pieleen, kun täti asuu nyt mun veljeni omistamassa asunnossa vuokralla, eikä omassaan... :/

Ei se ole ollutkaan hänen "oma", jos on sieltä ulos saatu. Harmi, ettei testamentti ollutkaan pätevä. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Anna kaksi vaihtoehtoa: eli joko menette naimisiin tai sitten eroatte nyt heti. Kunhan sitten myös hyväksyt miehen ratkaisun.... Jos hän sanoo ettei mene kanssasi naimisiin, niin se on sitten etsittävä oma kämppä ja pakattava kimpsut ja kampsut.

mutta enkö tee sillon aika väärin jos pistän valitsemaan? en halua kiristää tai painostaa.. Mut en tosiaa halua niin että joskus 10vuoden päästä ilmoittaa ettei halua mennä

Kun en usko että mies haluaa erota, niin sittenhän olisi "pakko" mennä naimisiin, enkä halua niin mennä että tiedän toisen menevän vaan pakosta

Sitten sulla ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin olla siinä avoliitossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
miksi piti sitten mennä kihloihin jos ei mene naimisiin?? se kun on lupaus avioliitosta.

Oli joskus vuonna nakki ja kitara. Nykyisin kihlaus tai ei kihloissa olokaan on sama asia. Minua ainakaan ei mitkään sormukset saa pysymään mieheni kanssa yhdessä. Ja jos 4 vuotta on ollut sulle jo rankaa aika olla niin.. mietipä miten monta vuotta on edessä.

en sanonu että on rankkaa.. Vaan jos kerta rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä niin miksi ei voisi mennä naimisiin. kyllä kihloihin aikanaan halusi.

No jospa on tuona aikana muuttanut mielensä?? nähnyt sinulla puolia mitä joutuu nyt käsittelemään? Kerroit että olet 4 vuotta odottanut ja se on pitkä aika.. mitä sen naimisiin menon jälkeen alat odotella?Sinuna en painostaisi miestä vaan keskustelisin asian halki. Ja hän sitten päättää miten tekee ja sinä sen mukaan.

sanoo kyllä että haluaa naimisiin mutta ei tykkää niistä tilaisuuksista. Mukava jos asiaa jää sen takia, kun ei tykkää.
Ja haluaisin kyllä myös, että minulla olisi lapseni kanssa sama sukunimi. Pojalla siis isänsä sukunimi. Mutta en toki sen takia naimisiin pelkästään halua, vaan rakkaudesta

Ja sinä et voi tietenkään mitenkään joustaa omasta halustasi,että pääsisitte kompromissiin? Kyllä mun lapsilla on isänsä sukunimi, enkä ole naimisissa. Jos menisimme naimisiin, en vaihtaisi omaa sukunimeäni mihinkään. On suojattu ja harvinainen nimi.

Olen joustanut ja paljon. Oon yrittäny ehdotella kaikkea mikä kävisi ja sopisi. Sanoin, että ei tarvi mennä kirkossa, oon ehdotellu et pienen kaavan mukaan jossain pikku paikassa.. Maistraatissa en haluaisi :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
miksi piti sitten mennä kihloihin jos ei mene naimisiin?? se kun on lupaus avioliitosta.

Oli joskus vuonna nakki ja kitara. Nykyisin kihlaus tai ei kihloissa olokaan on sama asia. Minua ainakaan ei mitkään sormukset saa pysymään mieheni kanssa yhdessä. Ja jos 4 vuotta on ollut sulle jo rankaa aika olla niin.. mietipä miten monta vuotta on edessä.

en sanonu että on rankkaa.. Vaan jos kerta rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä niin miksi ei voisi mennä naimisiin. kyllä kihloihin aikanaan halusi.

No jospa on tuona aikana muuttanut mielensä?? nähnyt sinulla puolia mitä joutuu nyt käsittelemään? Kerroit että olet 4 vuotta odottanut ja se on pitkä aika.. mitä sen naimisiin menon jälkeen alat odotella?Sinuna en painostaisi miestä vaan keskustelisin asian halki. Ja hän sitten päättää miten tekee ja sinä sen mukaan.

sanoo kyllä että haluaa naimisiin mutta ei tykkää niistä tilaisuuksista. Mukava jos asiaa jää sen takia, kun ei tykkää.
Ja haluaisin kyllä myös, että minulla olisi lapseni kanssa sama sukunimi. Pojalla siis isänsä sukunimi. Mutta en toki sen takia naimisiin pelkästään halua, vaan rakkaudesta

Ja sinä et voi tietenkään mitenkään joustaa omasta halustasi,että pääsisitte kompromissiin? Kyllä mun lapsilla on isänsä sukunimi, enkä ole naimisissa. Jos menisimme naimisiin, en vaihtaisi omaa sukunimeäni mihinkään. On suojattu ja harvinainen nimi.

Olen joustanut ja paljon. Oon yrittäny ehdotella kaikkea mikä kävisi ja sopisi. Sanoin, että ei tarvi mennä kirkossa, oon ehdotellu et pienen kaavan mukaan jossain pikku paikassa.. Maistraatissa en haluaisi :(

Pattitilanne. Mä lähden nyt päiväunille. Juttele sen miehes kanssa asioista. Mikä vika muuten maistraatissa on??
 
Ap, mikä vika maistraatissa?
Tai mahtaisiko mies suostua pieniin kirkkohäihin? Ei siellä tarvitse olla paikalla kuin pari kolme ihmistä.
Kumpi on tärkeämpää, päästä naimisiin vai saada ne hääjuhlat? Mieti sitä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
miksi piti sitten mennä kihloihin jos ei mene naimisiin?? se kun on lupaus avioliitosta.

Oli joskus vuonna nakki ja kitara. Nykyisin kihlaus tai ei kihloissa olokaan on sama asia. Minua ainakaan ei mitkään sormukset saa pysymään mieheni kanssa yhdessä. Ja jos 4 vuotta on ollut sulle jo rankaa aika olla niin.. mietipä miten monta vuotta on edessä.

en sanonu että on rankkaa.. Vaan jos kerta rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä niin miksi ei voisi mennä naimisiin. kyllä kihloihin aikanaan halusi.

No jospa on tuona aikana muuttanut mielensä?? nähnyt sinulla puolia mitä joutuu nyt käsittelemään? Kerroit että olet 4 vuotta odottanut ja se on pitkä aika.. mitä sen naimisiin menon jälkeen alat odotella?Sinuna en painostaisi miestä vaan keskustelisin asian halki. Ja hän sitten päättää miten tekee ja sinä sen mukaan.

sanoo kyllä että haluaa naimisiin mutta ei tykkää niistä tilaisuuksista. Mukava jos asiaa jää sen takia, kun ei tykkää.
Ja haluaisin kyllä myös, että minulla olisi lapseni kanssa sama sukunimi. Pojalla siis isänsä sukunimi. Mutta en toki sen takia naimisiin pelkästään halua, vaan rakkaudesta

Ja sinä et voi tietenkään mitenkään joustaa omasta halustasi,että pääsisitte kompromissiin? Kyllä mun lapsilla on isänsä sukunimi, enkä ole naimisissa. Jos menisimme naimisiin, en vaihtaisi omaa sukunimeäni mihinkään. On suojattu ja harvinainen nimi.

Olen joustanut ja paljon. Oon yrittäny ehdotella kaikkea mikä kävisi ja sopisi. Sanoin, että ei tarvi mennä kirkossa, oon ehdotellu et pienen kaavan mukaan jossain pikku paikassa.. Maistraatissa en haluaisi :(

Pattitilanne. Mä lähden nyt päiväunille. Juttele sen miehes kanssa asioista. Mikä vika muuten maistraatissa on??

miksi minun pitää luopua kaikesta ja mennä niin niinku mies haluaa. ? Eikö miehen tarvi ollenkaan joustaa tai antaa periksi? Voisi hänkin tulla vähän vastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Ap, mikä vika maistraatissa?
Tai mahtaisiko mies suostua pieniin kirkkohäihin? Ei siellä tarvitse olla paikalla kuin pari kolme ihmistä.
Kumpi on tärkeämpää, päästä naimisiin vai saada ne hääjuhlat? Mieti sitä :)

niinkuin olen jo aiemmin sanonut, olen ehdottanu pieniä häitä, ja sanoi että HALUAA mutta ei halua kiirehtiä.. sanoo vaan et mikä kiire
 
Alkuperäinen kirjoittaja ONGELMA ON SIIS SE:
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Ap, mikä vika maistraatissa?
Tai mahtaisiko mies suostua pieniin kirkkohäihin? Ei siellä tarvitse olla paikalla kuin pari kolme ihmistä.
Kumpi on tärkeämpää, päästä naimisiin vai saada ne hääjuhlat? Mieti sitä :)

niinkuin olen jo aiemmin sanonut, olen ehdottanu pieniä häitä, ja sanoi että HALUAA mutta ei halua kiirehtiä.. sanoo vaan et mikä kiire

Sittenhän asia on selvä. ÄLÄ KIIREHDI, kun on kerran sovittu niin.
 
Meillä on sama tilanne, kihloissa ollaan oltu pidempään jo ja lapsiakin tässä on. Olen kosinut miestä, mutta hän ei tahdo kanssani naimisiin. Hänellä ei ole mitään intoa, eikä hän tiedä tahtooko hän mennä koskaan naimisiin.
Hän tokaisi kosintaani vain, että on pelännyt koska kysyn naimisiinmenosta jotain.

Olen ilmeisesti sitten ymmärtänyt väärin kihlauksen tarkoituksen, ehkei se olekaan kosinta, vaan pelkät sormukset.

On kuitenkin hienoa, että miehesi on halukas menemään naimisiin kanssasi, vaikkakin hän tahtoo pienet häät ja sinä suuremmat, mutta naimisiin hän on menossa kuitenkin kanssasi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
miksi minun pitää luopua kaikesta ja mennä niin niinku mies haluaa. ? Eikö miehen tarvi ollenkaan joustaa tai antaa periksi? Voisi hänkin tulla vähän vastaan.
Tuntuu vaan siltä, että miehen "joustaminen" on sitä, että hän suostuu siihen mitä sinä haluat. Ei sinulle kelpaa avoliitto, ei maistraattivihkiminen (mikä mun mielestäni on nimenomaan sitä miehen puolitiehen vastaan tulemista)...Eli mennään joko sinun halusi mukaan, tai ei ollenkaan. Sellaisen vaikutelman tästä nyt saa. Voin toki olla täysin väärässäkin.

Sen vaan sanon, että jos naimisiinmenosta saa suurenkin riidan aikaiseksi, ja aletaan uhkailemaan erolla/miettimään eroa jos ei saa haluamiaan häitä, niin kannattaa unohtaa koko juttu. Häät on merkityksettömät, yksi pikku hetki ja ne ovat ohitse, mutta avioliitto on se jonka pitäisi toimia ja kestää.

Odota, jos mies kerran haluaa naimisiin, muttei vielä nyt. Sopikaa vaikka joku ajankohta, tyyliin heinäkuu 2011 :)
 

Yhteistyössä