Mitä tekisitte minun tilanteessani? Onko vastaavaa ollut?:/

[surullinen]

Minulla ja mummollani on aina ollut hyvät välit. Mummoni on joskus soitellut joka päivä, kysellyt kuulumisia jne....MUTTA entäs kun sai kuulla että odotan lasta? Mummoni ei ole sanonut ei siis puhunut kanssani raskaudestani mitään. Ollut kuin mitään ei olisi tapahtunut?! Hän lopetti yhteydenpidon kokonaan kun kuuli että vauva on tulossa....:/ siis todellakin tämä loukkaa ja ärsyttää....olen yrittänyt pitää häneen yhteyttä, mutta kerrankin soitin monen kuukauden jälkeen niin hänellä oli kiire katsoa kauniita ja rohkeita ja sanoi että soittaa mutta sitä soittoa ei ole tullut taas moneen kuukauteen. Muistaakseni yhden tekstiviestin on lähettänyt mutta ei mitään vauvasta kyselly:/ Laskettuun aikaani on nyt pari kuukautta ja mietinkin siis mitä tää homma on? Meidän välit katkesi siis.....mummoko ei enää kuulu elämääni? En kyllä haluakaan jos hän jatkaa tuota.... En haluaisi kutsua häntä ristiäisiinkään koska ei hän ole tehnyt mitään, ollut kiinnostunut vauvasta, tukenut jne... Olen vain niin surullinen! Ajattelin kirjoittaa hänelle kirjeen, ehkä vähän vihaisen? Mitä teen?

 

[myy]

Kysy häneltä suoraan?
Onko mummosi vanhoillinen, oletko naimisissa vai... onko se kynnyskysymys hänelle jos tulee lapsi eikä ole miestä tai et ole avioliitossa?

 

[Äippä x3]

Aika ikävä tilanne. Itselläni ei ole kokemusta..mutta tulee mieleeni läheinen serkkuni joka tuli raskaaksi..hänen isänsä ei koskaan halunnut puhua siitä raskaudesta,vaihtoi aina puheenaihetta jne. No onneksi tilanne muuttui kun vauva syntyi Nyt on niin haltioissaan. Musta voisit kirjoittaa sen kirjeen ja kertoa kuinka mummostasi välität, ja kuinka tämä tilanne häiritsee. Heität pallon ikäänkuin hänelle, ja loppu onkin kiinni hänestä. Mikä tuossa tilanteessa häntä häiritsee..

 

[surullinen]

Niin vois kysyä suoraan mutta en viitsis ees soittaa ku ärsyttää niin, se menis varmaan ihan sanattomaksi. Olen kihloissa opiskelut jäi kesken ja sitä kuulemma se mummo on surru, ihan ku opiskella ei vois lapsen jälkeenki!

 

[surullinen]

On lähettänyt hälle tekstiviestiä jossa keroin tunteistani ja että tämä on minun elämä jne....ei vastannu :/ joo, taian kirjoittaa sen kirjeen.

 

[äippä4]

kuulostaa aika tutulta....... meillä mieheni isä reagoi samoin. no sitten kun lapsi syntyi ei tullut pikkuista katsomaan ollenkaan. onnitteluja ei myöskään tullut. ensimmäisen kerran oli kylässä meillä ristiäisissä enkä kyllä puhunut hänelle sanaakaan. enkä oikein puhu vieläkään jollei ole pakko. neiti on nyt kuitenkin jo 10 kk ikäinen. silloin heti syntymän jälkeen pappa kävi kyllä pihassa ja ajeli useasti ohi mutta kertaakaan ei poikennut ennen ristiäisiä vaikka olisimme olleet pihalla. edelleen asia kaiveraa mieltä ja tuskin siitä koskaan pääsee ohi. ja sekin vielä että samana iltanan kun vaavi syntyi niin hänen autonsa ei hajosi tien päälle ja mies suoraan laitokselta lähti sitä hinaamaan eikä edes mietä onnitellut silloin illalla......................... voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään mutta tiedän siis tunteen todella hyvin mitä käyt läpi.

 

[ezziina]

Meijän tutun mummu oli niin taikauskonen ettei vauvasta saanu puhua mitään ennen sen syntymää ja hänen mukaaansa tarvikkeetkin olisi pitänyt ostaa vasta syntymän jälkeen marisi aina siitä tuttavalleni...
voisko kyse olla siitä?
kysy suoraan!

 

[surullinen]

Siis ei meän mummo oo mitenkään taikauskoinen ku oliski kyse vaan siitä! Se ei halua uskoa että olen tullut isoksi tytöksi ja saamassa perheen?! Kyse voisi olla siitä. Juu, ei tullu onnitteluja eikä mitään...siis tää on niin uskomatonta! en käsitä!

 

[myy]

Niin vois kysyä suoraan mutta en viitsis ees soittaa ku ärsyttää niin, se menis varmaan ihan sanattomaksi. Olen kihloissa opiskelut jäi kesken ja sitä kuulemma se mummo on surru, ihan ku opiskella ei vois lapsen jälkeenki!

On varmaan sen ajan ihmisiä, että ei pysty käsittämään sitä et jättää opiskelut väliin vapaaehtoisesti. Joskus se on ollut pakkorako jne.. kirjoita tosiaan kirje mummolle ja mun mielestä olis hyvä tehdä se ihan hyvässä mielessä ilman syytöksiä. Kerro miten olet kaivannut mummoa kun et saa yhteyttä nyt häneen. jne

 

[surullinen]

Pitäisikö sanoa mummolle että en halua olla enää missään tekemisissä? siis siltä minusta nyt tuntuu ja en usko että tää tästä muuttuu! voi paska ette tekään varmaan olis jos olis mummo jolla ei kiinnosta.

 

[miuku]

Siis ei meän mummo oo mitenkään taikauskoinen ku oliski kyse vaan siitä! Se ei halua uskoa että olen tullut isoksi tytöksi ja saamassa perheen?! Kyse voisi olla siitä. Juu, ei tullu onnitteluja eikä mitään...siis tää on niin uskomatonta! en käsitä!

Ei se kyllä meidänkään äiti edes onnitellut kun aloin ekaa lastani odottamaan. Se pelkäs kaikenlaista ja oli pahoillaan kun pilasin nuoruuteni (olin 25 kun ekan sain)... lasten synnyttyä on elämä mennyt ilman sen kummempia krumeluureja, ihmiset on erilaisia.

 

[miuku]

Pitäisikö sanoa mummolle että en halua olla enää missään tekemisissä? siis siltä minusta nyt tuntuu ja en usko että tää tästä muuttuu! voi paska ette tekään varmaan olis jos olis mummo jolla ei kiinnosta.

Kuten tuosta ylhäältä voit lukea ei mun äitikään ollut "kiinnostunut" sen kummemmin. Mutta lopulta kaikista eniten olen saanut tukea ja apua häneltä.

 

[PASKIAINEN]

Minulla ja mummollani on aina ollut hyvät välit. Mummoni on joskus soitellut joka päivä, kysellyt kuulumisia jne....MUTTA entäs kun sai kuulla että odotan lasta? Mummoni ei ole sanonut ei siis puhunut kanssani raskaudestani mitään. Ollut kuin mitään ei olisi tapahtunut?! Hän lopetti yhteydenpidon kokonaan kun kuuli että vauva on tulossa....:/ siis todellakin tämä loukkaa ja ärsyttää....olen yrittänyt pitää häneen yhteyttä, mutta kerrankin soitin monen kuukauden jälkeen niin hänellä oli kiire katsoa kauniita ja rohkeita ja sanoi että soittaa mutta sitä soittoa ei ole tullut taas moneen kuukauteen. Muistaakseni yhden tekstiviestin on lähettänyt mutta ei mitään vauvasta kyselly:/ Laskettuun aikaani on nyt pari kuukautta ja mietinkin siis mitä tää homma on? Meidän välit katkesi siis.....mummoko ei enää kuulu elämääni? En kyllä haluakaan jos hän jatkaa tuota.... En haluaisi kutsua häntä ristiäisiinkään koska ei hän ole tehnyt mitään, ollut kiinnostunut vauvasta, tukenut jne... Olen vain niin surullinen! Ajattelin kirjoittaa hänelle kirjeen, ehkä vähän vihaisen? Mitä teen?

SE EI HALUA PITÄÄ YHTEYTTÄ KOSKA ON ITSEKÄS JA PELKÄÄ ETTÄ JOUTUU AINA LAPSENVAHDIKSI- NÄIN PÄÄSEE VÄHEMMÄLLÄ. PELKÄÄ UUTTA ELÄMÄNTILANNETTA KOSKA NYKYINEN ON KYLLIN SOPIVA HÄNELLE. NÄIN-