Toggle sidebar

Mitä tekisit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Katariina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

Katariina

Vieras
..Mitä sinä tekisit tilanteessani ?

Olen ollut parisuhteessa jo pian 4 vuotta..mieheni kanssa erilaisuus on niin suuri että ongelmia on lähes kaikessa. Omistamme täysin erilaiset arvot, olen itse pieneltä kylältä lähtöisin ja mieheni suurkaupungin hemmo. Huumorintaju on aivan erilainen,,ei ollenkaan naurata mitä mieheni luulee hauskaksi..väittää sitten minua tosikoksi..jota en todellakaan ole. Kotityöt niistä saa aina tapella, mies odottaa aina valmista eteensä eikä jaksa tehdä oikein mitään kuin maata tv ääressä sohvalla. Seksiä on kerta viikossa jos sitäkään..paremminkin 2-3 kertaa kk:ssa.

Kaikesta tästä olemme yrittäneet keskustella mutta mieheni on niin itsepäinen ja itsekäs, ei myönnä eikä muuta tapojaan. Keskustelu on äärimmäisen vaikeaa ja mieheni kääntää aina selkänsä. Pakenee siis ongelmia joka kerta-sitten minä räjähdän, en kestä että mitään ei koskaan selvitetä eikä saada ratkaistua..kaikki pitäisi aina vaan ohittaa ja mennä hänen mukaansa !!

Olen kaiken tämän johdosta ajan kanssa kylmentynyt tunteissani..mieheni tietää ja on huomannut sen, mutta ei tee mitään muuta kuin kiukuttelee enemmän, vtuilee ja on aivan eri ihminen.. Olen sanonut että ei tätä jaksa ja kun mikään ei muutu, hän ei ainakaan tee mitään, mielestäni vain tuhoa lisää käytöksellään. Onko tämä käytös siis sitä että hän ei enää välitä, suojelee itseään tietämättään siksi että ei pysty käsittelemään suhteemme kariutumista joka suuri mahdollisuus, vai onko tuo käytös tyypillistä miestä?

Toivon suuresti että joku auttaisi, en tiedä olen todella umpikujassa, voimani ovat lopussa, kaikki tuntuu niin vaikealta ja tunteet ovat jo pitkällä poissa rakkaudesta, mutta tiedän että se voisi tulla vielä..

Ja vielä yksi asia..mieheni kyttää syömisiäni ja reagoi aina kun syön jotain namia..että kannattaako ja kun urheilen niin aina sanoo että koko ajan näyttää vaan paremmalta..vaikuttaa siltä että hän ei ole tyytyväinen vartalooni ja siksikö seksiä ei ole? JOtain tässäkin on isosti vialla.

En voi kuin henkäistä syvään ja ihmetellä miten voi näin vaikeaksi tilanne mennä..voiko tästä edes selvitä?
 
Kaksin ette pääse tuosta mihinkään rakentavaan. Apua tarvitaan, että puhe aukeaa. Tai sitten teet oman ratkaisusi. Elämä erilaisen ihmisen kanssa on aina takkuista. En kannata ajatusta, että vastakohdat täydentävät toisiaan.
 
Miksi juuri miehesi pitäisi muuttua? Mikset sinä muuttuisi? Miksi sinun huumorintajusi, arvosi tai tapasi ovat parempia kuin hänen? Mikähän muuten mahtaisi olla miehesi versio tilanteestanne ja ongelmienne syistä?

Ehkäpä miehesi on myöskin huomannut, että olette liian erilaisia ollaksenne onnellisia yhdessä. Nyt hän vain odottaa, että sinä teet lopullisen ratkaisun.
 
Niin vastakohdat eivät ole todellakaan aina hyvä asia. Sanotaan että toisessa rakastuu juuri niihin vahvuuksiin joita ei itsessä ole..mutta mihinkähän minä rakastuin silloin joskus? Jotenkin ajankohta täsmäsi molemmilla, oli säpinää molemminpuolin ja pystyi olemaan oma itsensä. Siinä oli ehkä suurin syy miksi yhteen päädyttiin-silloin viihdyimme yhdessä..

Tilanne on nyt niin syvällä jo..ongelmat ovat todella syvällä ja tunnen jopa vihaa..mieheni laiskuus otta eniten päähän tällä hetkellä, historia painaa yhäkin ja pelottaa että se palaa--tarkoitan historialla mieheni alkoholin käyttöä. Nyt se ongelma saatu pois onneksi.Yksi murhe vähemmän.

Mieheni sanoo rakastavansa lujasti, mutta ei se vaan käytöksessä näy..eikä varsinkaan sanoissa tai läheisyydessä. Hän on tehnyt paljon negat.asioita että en pysty lähestymään ja rakastamaan täysillä.

En kuitenkaan tunne parhaaksi lopettaa tätä vielä..mutta ei taida olla enää mahdollisuuksia. Ehkä nämä vuodet ovat näyttäneet meille että emme vaan käy toisillemme. Olemme liian erilaisia kaikella tapaa-surullista.
 
Ajattelikin että joku kysyy vielä asiaa noinkin päin..

Niin muuttuminen..se on vaikeaa minulle sekä hänelle..erilaiset luonteet ja arvot ovat äärettömän vaikeita saada tasapainoiseksi meillä. Olen kyllä katsonut itseäni peiliin monta kertaa..tiedän että olen aika vaativa parisuhteessa, mutta tiedän myös sen että en vaadi mieheltäni tässä kuin normaalia ja kultaista keskitietä. Siihen itsekin olen valmis ja olen yrittänyt tulla häntä vastaan ja joustaa asioissa että niin olisi..ei siltikään ei..kaikki palaa aina ennalleen..riitaa ja saan yksin kannatella suhdettani..

Olen tehnyt päätelmän että olen itsestäänselvyys miehelleni..olen hänelle arkinen ja ""tylsä"". Yritän pukeutua hyvin, viekoitellakin, mutta enää en pysty-ei löydy enää tunnetta joka laittaisi minut tietylle tuulelle..olen luovuttanut.

Mitä vielä minusta..olen määrätietoinen ja se näkyy siinä että en luovuta helpolla, että minussa on vastusta riidassa ja yritän aina pitkään saada asioita puhuttua ja ratkottua, vaikka mieheni kääntää selkänsä..onko se vika sitten minussa? Olen koettanut sitäkin että annan olla..olen hiljaa ja siinä käy niin että mieheni ei puhu asiasta jälkeenpäin ja on huomenna kuin ei mitään olisi. Eli kaikki jää käsittelemättä-olen sitten aivan kauheassa tunnekuohussa sisälläni ja mikään eimpääse ulos, mitään ei saa jaettua ei tunteita ei mitään..

Ei minun tapani olla ja elää ole välttämättä parempi, en sitä väitä, mutta selvästikkin olen kaikessa vastuullisempi ja huolellisempi. Voiko kukaan sanoa että on huono asia että koti on siisti ja viihtyisä, että uunissa on hyvää ruokaa, että rehellisyys on ominaisuuteni ja että haluan ratkoa ongelmia..onko nämä huonoja ei tuskin..kumppanini on päinvastainen..perhe-elämä on taustaltaan semmoinen jossa mitään ei ole käsitelty. Sekava tilanne..

nyt tuleekin kyyneleitä kirjoittaessani..on paha olla ei voi mitään.
 
Ap:n tapaus ei ole kovin harvinainen.
Ap ei voi kuitenkaan muuttua, koska naisella on tietyt tarpeet ja jos ne ei koskaan toteudu missään määrin, niin antaminen ja jaksaminen alkaa olla tiukassa.
Kyllä kompromissi on paras tie. MOlempien on pakko tulla puolitiehen vastaan.
Ap: suosittelen sulle niinkin tyhmää kirjaa kun John Grayn mars ja venus-hömpötykset. Lue itse, jos mies ei suostu. MIes on aina herkkä sille, että häntä yritetään opettaa tai muuttaa, joten ymmärrä että Roomaa ei rakenneta päivässä.

Me ollaan miehen kanssa luettu niitä ja vaikka ne onkin vähän yleistävää hömppää, niin mua ainakin tiukoissa tilanteissa helpottaa, kun jossain on mustaa valkoisella siitä, miltä musta tuntuu, eikä tarvitse tuntea itseäni naurettavaksi ja typeräksi-ainakaan ihan koko aikaa.
Myöskin miehen on helpompi (karua mutta totta) uskoa nuo asiat, kun hän lukee ne jostan ""virallisesta"" tietolähteestä, valitettavasti oman puolison sanomiset koetaan usein pelkkänä hyökkäyksenä omaa persoonaa kohtaan, ja mies haluaa uhallakin pysyä vanhoissa linjanvedoissaan.

Suhteessa pitää olla aina neuvottelun varaa jos homma ei luista, niin se vain on.
Matkalaukut on pakattuna puolet ajasta paremmissakin suhteissa, asiat vain on pakko selvittää sitä mukaa kun niitä tulee. Kärsimykseltä ei voi välttyä rakkaudessa, ja sydäntään on pakko suojella.
 
Nin, sen verran sanon vielä, että sinuna unohtaisin nuo selitykset, että teidän arvoissa ja huumorintajussa on jotain perusteellista eroa. Sinä et ole tosikko, ja mies ei ole vain tajunnut loukkaavansa sinua määrittelemällä (ts. solvaamalla) sinua.
Teillä on ihan normaalit miehen ja naisten välisestä dynamiikasta johtuvat erot.
Kyllä ne joskus menee siihen pisteeseen, että on pakko jopa erota, mutta muista että ei se mistään erilaisesta huumorintajusta johdu.
Ainahan se on niin, että ensin nauretaan samoille jutuille, seksi luistaa ja kaikki natsaa, vuoden parin päästä toinen onkin ""mennyt sekaisin"" ""vääränlainen"" ""itsepäinen "" ""itsekäs"" ""sarkastinen""...kokeile vaikka. Jos menet ja eroat, ja alat tavata muita miehiä, niin yksikään ei pidä sua tosikkona tai itsepäisenä. Mutta seurustelepa muutama vuosi niin alkaa sama laulu kenenkanssa tahansa.
 
No rakastatko sinä häntä? Jos kuvittelet tilanteen, että eroaisitte, miltä tuntuu? Sattuuko koko ajatuksen vai helpottaako?

Teidän ongelmat on todella tavallisia, ja niistä voi päästä yli jos tahtoa riittää, mutta liian erilaisen ihmisen kanssa voi olla turha edes yrittää.

Eka fiilis tosta sun tekstistä oli, ettei oikein yhteistä tunnetta ja tahtoa ole...
 
Kiitos vinkistä..täytyykin hakea tuo kirjanen..ehkäpä siitä voi olla apuakin. Totta on se että miehet tekevät uhallaankin toisin kuin olisi parempi..lapsellista käytöstä suorastaan. Ja toinen juttu on se ttä naisen pitäisi palvoa miestään ja olla tossun alla..mutta minä kun en ole..olen vahva nainen ja tuon ilmi tarpeitani ja vaadin suhteeseen asioita kuten hellyys, seksi, suukottelu, yhteiset touhut jne..näitä tarvitsen paljon sillä olen luonteeltani tunteellinen ja herkkä. Mieheni haluaa läheisyyttä vähemmän, kuulema ei jaksa nyhjöttää,osaa ainakin ottaa rennosti ja murheita ei ole oikein mistään. Minä taas vaadin itseltäni paljon ja murehdin kun on sen paikka.

Kuten huomaatte olen aika sekavassa tilassa..tuntuu että suusta tulee ulos ihan kaikkea suhteestamme. Kaikki mietityttää..tulevaisuus..olen perheen perustamisiässä jo täysin ja mietin todellakin asioita syvemmin.

Voi elämänkevät !

Tiedän että tilanteeni on varmasti tuttua monella..äijät makaa ja ovat passiivisia näin karrikoidusti sanottuna ja naiset nalkuttaa ja vaatii..mutta ei kukaan jaksa antaa itsestään koko ajan jos ei saa takaisin samalla lailla. Ja en usko että naiset turhasta aina nalkuttaa. Tarpeet ovat jokaisessa suhteessa ja tärkeintähän olisi rakkauden säilyminen. Rakkaus muuttuu vuosien varrella ja vaatii aina enemmän vaan töitä.

Olen jotenkin niin vihainen ja pettynyt, turhautunut,väsynyt, voimaton mitä vielä.Positiivisuus on valttikorttini mutta nyt tässä suhteessa sekin alkaa hävitä.

Olen yhä tässä koska en halua luovuttaa sillä todellisuus tulee aina kaikissa suhteissa, missään ei hehku kestä ikäänsä ja vaihtaminen ei viisasta ellei tilanne sitä sitten todella vaadi.

Aion tehdä niin että yritän vielä,,ja jos eroan en halua rinnalleni ketään hetkeen.Otan aikaa itselleni ja etsin sen sisäisen positiivisen palon itselleni. Kiitos sinulle ihanasta viestistäsi..annoit vähän potkua minulle:)!

 
Kyllä ap voi katsoa peiliin. Se kannattaa, koska itseään on helpompi muuttaa.

Minusta sinä teet asioita, joilla sinä et paranna suhdettasi, vaikka niin kuvittelet. Monet naiset menevät samaan halpaan. Ongelman nimi on koti ja sen hoitaminen. Me miehet emme todellakaan kärsi, jos koti ei ole pilkulleen siisti. Mutta siitä me kärsimme, jos kodinhoito ja ruuanlaitto on nipotusta. Tämä ja tämä tehdään näin ja näin , kun aina on tehty näin ja näin. Eihän se mitään, saa sitä kotia puunata, mutta tarviiko siitä kiukkuiseksi tulla? Mies makaa vain sohvalla, eikä tee mitään!
Rentoutukaa hyvät naiset, liika puhtaus aiheuttaa vain allergioita:)

Toisekseen siis rakastuit alkoholia käyttävään mieheen, sinä halusit näyttää, että hoidat miehen kuntoon, niin kuin teitkin! Nyt on sekin homma hoidettu.
Toisaalta ""avuton mies"" oli Sinun hoidettavissa ja käytit tehokkuuttasi. Kun mies parani ja alkoi ajatella, niin tiet törmäävät, hän ei olekaan enää avuton hoidettava, vaan mies , jolla on omiakin ajatuksia. Ja se ei olekaan enää niin mukavaa.

Nyt et oikein ole tyytyväinen tilanteeseen ja se kiristää pinnaasi ja välejäsi mieheesi. Miksi et ole armollinen itsellesi ja alkaisi hyväksymään miestä, toinen vaihtoehto on että aloitat saman jonkun toisen kanssa, mutta toivot, että hän pysyisi tossukkana.

Tässä sinulle ajatuksia miten voisit tutkia ensin itseäsi, miehen osuudesta en tiedä mitään.
 
Oikeastaan tekstistäsi huokui se että minun pitäisi tyytyä tähän tilanteeseen, että olen ""palvelija""miehelleni, että seksiä 2-3 kertaa kuussa saa luvan riittää ja että naisella ei ole tärkeitä tarpeita kuten saada huomiota hellyyttä, saada mieskin innostumaan ja tekemään joskus asioita minunkin eteen.

:)

Niin kukahan mies ei naisestaan tykkäisi joka jaksaa, sulattaa miehen saamattomuutta, antaa seksiä aina silloin kun mies sitä haluaa ja laittaa pöydän koreaksi ja yrittää osoittaa että hei näen näinkin vaivaa eteesi.. Ja vieläpä sitä nainen järjestää yhteisiä iltoja ja menoja ja koettaa näyttääkin vielä hyvältä seksyine alusvaatteineen..mitäs siitä jää käteen passiivinen mies, ei hyviä sanoja ei huomiota mistään tai kiitosta..oletko todellakin sitä mieltä että nämä asiat ovat noin vähäpätöisiä kuin tekstisi vaikuttaa sen viestin antavan????!!!

En sano pahalla sinulle-en todellakaan.

Totta on se ttä en osaa niin rennosti kuin mieheni, mutta onko rennosti ottaminen oltava jokapäiväistä ja koko ilta töiden jälkeen, ja vielä mitä se tarkoittaa se rennosti ottaminen..??? Sitäkö että en siivoa tai touhota mitään ""ylimääräistä""että istuisin miehen viereen katsomaan tv:tä ja olemaan hiljaa siinä kaiken sukkien, tiskien ja pölyjen keskelle..jopa saamatta itse siitä mieheni kanssa yhtään mitään. Mielestäni ainakin tv katsominen ei ole rentoutusta ja jos on niin ei sitä jaksa koko iltaa ja joka päivä tuijottaa tai toinen juttu nukkua illat joka on toinen mieheni lempitouhu. Minä sitten hissunkissun odotan jospa se mies jo nousee että voisi yhdessä olla, keskustella ja tehdä ehkäpä jotain vaikka ulkoilla ja vaihtaa päivän kuulumisia mutta ei- karhu nousee pesästään ja menee syömään ja sohvalle makaamaan oho sieltähän tulee taas leffa hyvä juttu..eli se siitäkin..

Tässäkö se on tämä todellisuus miehen ja naisen parisuhteessa..tähänkö pitää tyytyä..pinnalliseen suhteeseen jossa pitäisi kaiken antaa mennä retuperälle ja olla vaan..passata miehelle kaikki valmiiksi ja mennä itse rättiväsyneenä sitten nukkumaan..huomata kuinka haluttaa perhanasti ja eikun dildo taas kehiin..mies ei jaksa kun nukuttaa-näin meillä menee useinkin.

En tosiaan ole vaatinut täydellisyyttä ja että aina kaikki pitäisi olla tiptop esim noissa kotitöissä..jos huomaisin edes joskus että mieheni on ajatellut minua ja tehnyt jonkin homman kotona..niin se olisi jo jotain..saisi mieheni suurta kiitosta..ei semmoista päivää tule. Mies on niin king tyyppi ja isolla egolla ja mihinkään ei myönnytä.

Niin minun vikani on se että vaadin, enkä ole hiljainen hissukka ja mieheni vika on se että ei suostu missään tulemaan vastaan. En todellakaan halua tossukkaa itselleni en , haluan miehen joka on mies ja kykenee pitämään huolta asioista kuten pitääkin ja osaa ottaa vastuuta suhteestaan odottamatta aina että mennään näin niin kauan kunnes nainen sanoo jotain ja polttaa päreensä..Ehkä ei ole mistä olemassakaan minulle jota unelmoin, sillä mikäpä olisi sen mukavempaa kuin käpertyä semmoisen miehen kainaloon jossa kokee turvallisuutta, tietää että mies on se joka sanoo viimeisen sanan ja on tukevasti jaloillaan eikä toisen kannattelemana.

Koskaan en ole kuullut mieheni sanovan minulle että hei en tykkää sinun tuosta ja tuosta jutusta tai tees nyt noin tai näin tai että hei jutellaanko mua vaivaa tämä asia..Eikö ole tarvetta vai mistä johtuu se vaitonaisuus..

Totta puhut että itseään on helpoin muuttaa, mutta tarpeethan eivät koskaan muutu. Jos muutan itseäni perusarvoissa en ole enää sama nainen, enkä pysty siihen mitenkään..ainoastaan joku asia voi joskus olla niin että se n otan keveämmin tai rennommin tai mitä se nyt onkaan..
Mies ja nainen-mahdoton yhtälö, mutta evoluution pakollinen yhdistelmä..
 
En osaa vastata enää kysymykseesi rakkaudesta..en siis tiedä enää rakastanko vai onko se kiintymystä enemmänkin..kaveruutta ei ole koska keskutelu ei onnistu koskaan syvällisemmin. Puhunkin usein läheisen ystäväni kanssa kaikki syvemmät..että saan purjkaa edes johonkin kun mieheni ei vaan pysty puhumaan oikein mistään. Hankalaa eikös.

Ajatus siitä, että olisin ilman häntä sattuisi, sen tunnen ja tiedän itsestäni. Mutta mikä siinä sattuisi eniten on vaikeaa sanoa. Olen elänyt yksin sinkkuna 4 vuotta ja se oli elämäni parhainta ja ikimuistoisinta ikaaa..en usko että pelkäisin sitä että olisin yksin..pärjään kylä niin loistavasti..itsensä kanssa on aina tultava toimeen:).Niin helpottaisiko ero..ennen elämäni oli paljon helpomaa kyllä ja mikään parisuhteeni ei ole ollut näin vaikea! Luulen että elämä helpottuisi paljon.

Tahto ratkaisee-aivan niin..mutta yksin ei jaksa tahtoa jos toinen ei anna arvoa tekemisille ja yrityksille..

yhteistä tahtoa on vaikea löytää monessakin asioissa..toiselle riittää vähempi toiselle pitää olla enempi ja mikä toiselle on ongelma on toiselle taas ok.
 
Ok. Ok. Tuli selväksi.

En minä tunne miestäsi ja hänen tapojaan.

Mutta aivan selvästi hän ei tanssi pillisi mukaan. Kai sinun sitten pitää vain todeta, että nyt riittää ja etsit sopeutuvaisemman miehen.

Voisit kuitenkin näyttää kirjoitustasi hänelle, niin hän tietää mitä hänen pitäisi olla.
 
Olette juuri siinä iässä, missä näitä juttuja mietitään (perheenperustamisiässä, kuten sanoit).

Tilanne kuulostaa siltä, että se ei ratkea itsestään, vaan vaatii ehkä ainakin väliaikaisen eron. Jomman kumman tai molempien pitää kasvaa vähän yksinään, ja miettiä oma pää kenttää selväksi.

 
Ei ole kyse siitä, kumpi ""joutuu"" joustamaan tai muuttamaan tapojaan, mutta jos toinen ei suostu useista pyynnöistä huolimatta keskustelemaan aiheesta, niin silloin toiselle jää hyvin vähän vaihtoehtoja.
Kahden kauppaa se aina on.
 
Tuntuu oudolta, että naiset eivät tajua, kun he raivoavat ja siivoavat, niin miehen mukavin paikka on silloin sohvalla tai baarissa. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, että he karkottavat viimeisenkin halun osallistua.

Ja marjukka voisi mieluiten kaivaa muniaan:)
 
Katariina hyvä, jos miehessä jo nyt rassaa suurin piirtein joka asia ja voimasi ovat lopussa, niin kuvittele millaista elämäsi olisi jos teillä lisäksi olisi pari lasta. Entä jaksaisitko katsella miestäsi vielä seuraavat 30-40 vuotta?

Minusta teet nyt naisille tyypillisen virheen, eli lähdet kautta rantain analysoimaan miehen kylmää ja tylyä käytöstä vaikka kysymys ilmeisesti on siitä, että hän ei pahemmin välitä sinusta (etkä sinä hänestä).

Miksi ihmeessä kituutat huonossa suhteessa joka on vain 4 vuotta vanha jos yhteisiä lapsiakaan ei ole?
 
Luin APn tekstit kaikki ja vaikka kuinka haluaisinkin sanoasinulle, että kannattaa vielä yrittää, mutta minusta tuntuu kyllä että olet jo yrittänyt ihan tarpeeksi. Johonkin se raja on vedettävä. Minusta olisi ihan eri asia, jos teillä olisi nyt lapsia, sinnillä vielä menisi tuommoisen vätyksen kanssa. Lasten vuosi yrittäisit jatkaa.

Mutta nyt vasta haaveilet lapsista ja isäehdokas tuollainen unikeko. Lupaan sen, että tahti ei varmaankaan muutu. Mieti sinä pieni vauva kainalosssa. Toisella kädellä keität ruokaa, välissä pyykkäät ja pitäisi salillekin ehtiä makkaroita kutistamaan, että kelpaisi ukolle.
Mitä mies tekisi-luultavasti edelleen makaa sohvalla ja piereskelee.

Sori, mutta tämän vision näin silmissäni.

Joskus on aika lakata yrittämästä, jos toinen ei kerran yritä yhtään kantaa korttansa kekoon.
 
Jos mies käy töissä ja hoitaa muutenkin asiansa, niin miksi hän on passiivinen kotona? Eikö hän ymmärrä, että hänenkin pitäisi osallistua, vai onko tilanne yksinkertaisesti niin tulehtunut, että hän ei suostu samaan työhön ap:n kanssa. Jos ap:n ja hänen miehensä tiet erkanevat, niin ap ei menetä mitään vaikka hän viimeisenä keinonaan paljastaisi tämän keskusteluketjun miehelle. Voipi olla , että hän heräisi huomaamaan ja ap:kin oppisi, että kovin hedelmällisiä tuloksia ei tule hänen tyylillään.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa