mitä tekisit, tuttavamme antoi pussillisen vaatetta tytöllemme

[mitä tehdä?]

Ihan käyttövaatetta (ok-kuntoisia, joskaan ei ihan minun tyylisiä) sekä pari isompaa juttua, eli 2 x rukka kurikset ja tepsut-talvikengät (olivat ihan uudet)

Asia meni niin, että tämä tuttu kysyi, että haluatko "Maijan" pieniksi jääneitä vaatteita, ei jaksa mennä kirppikselle myymään ja ne lojuu nyt varastossa käyttämättömänä. Maija on perheen iltatähti ja heillä ei ole enää käyttöä myöhemminkään.

Asiaan. Sanoin, että kyllä kiitos, voin ottaa vastaan. Tuttu toi vaatteet ja minä kiitin (olin ajatellut, että muistan kiitokseksi "maijaa" jollakin vaatteella/lelulla)

Tuttavani soitti viikkoa myöhemmin ja kysyi, oliko vaatteet sopivia. Kiittelin häntä vuolaasti ja kehuin vaatteiden kuntoa. Siihen tuttavani sitten sanoi "eli jos otatte ne kaikki, olisi se 20 euroa". Olin ihan sanaton aluksi. Sain vain sanottua, että "joo, no katson ne nyt vielä kerran läpi..." (joka tietysti oli typerää, koska olin juuri kehunut vaatteita. ) Ei vaatteet nyt ollut kuitenkaan ihan sitä, mitä olisin kaupasta tai edes kirppikseltä ostanut, mutta olisin voinut esim. hoitovaatteina pitää. Kurikset ja kengät on kuin uusia, niistä olisin voinut jotain maksaakin, mutta olisin silti halunnut tietää senkin, ennenkuin otan vaatteet. Tepsut-kengät on kuin uudet, mutta niitäkään en olisi kaupasta ostanut, en suosi nauhallisia, kun tyttömme haluaa aina nauhat avata ja sitten ne laahaa kurassa...

 

[Aamuäree]

olisin minäkin ollut, koska hinnasta ei puhuttu aiemmin.

 

[vieras]

Jos vaatteet ei olisikaan oman tyylisiä niin kiikuttaisin pussin takaisin, jos kerta rahaakin vielä pyytää.

 

[Aaban]

No palauta vaatteet ja sano, että ajattelit että et sittenkään halua ostaa niitä.
Minusta tuo 20 euroa ei kyllä ole paljon, kerran ne ovat kuitenkin sellaisia joita voisi käyttää ja osa myös uusia.

 

[Kirsikka]

No jopas oli törkeää

 

[äippä]

No, sanoisin vaan suoraan, että kiitos, mutta eivät oikeen ole "minun" tyylisiä ja ojentaisin pussin takaisin.

 

[sommarcat]

mä ainakin käsittäisin kaverin kysyessä "haluaisitko vanhoja vaatteita" että hän antaa ne. Kyse ei ollut haluaisitko mahdollisesti ostaa vanhoja vaatteita. Mun mielestä on ok, että palautat vaatteet ja sanot rehellisesti, että haluat vaikka niistä vaan muutaman ostaa. (siis ne kurikset esim.) Sitten viet loput takaisin, ja sanot, että ostat mieluummin oman tyylisiä vaatteita. Kuitenkin aika outoa toimintaa, että ensin annetaan ja sitten kuitenkin vielä otetaan...

 

[mani]

Minä sanoisin, että kuules kun harkitsin nyt uudestaan näitä vaatteita ja ei me oikeastaan niitä tarvita. Tai sitten otat ja maksat ja viet kirpparille myyntiin...!

 

[abcdefghijk1]

Ohhoh! Kyllä on röyhkeää porukkaa olemassa! Ensin antaa ja sitten pyytää rahaa jälkeen päin.

 

[vajvrfn]

Mulle kävi ihan vastaavanlainen tilanne. työkaveri toi kaksi kassillista lastenvaatteita ja sanoi että voin katsoa olisiko niissä jotain sopivaa. Hän ei niitä kuulemma enää tarvitsisi. Kassit lojuivat kotona ja yhtenä päivänä työkaveri kysäisee oliko siellä mitään käyttökelpoista johon minä vastaa että tottahan toki, käyttöä kyllä on, mikä oli tottakin. Sen jälkeen hän ilmoitti niille hinnaksi 30 euroa. Ja minä maksoin kiltisti vaikka luulinkin saaneeni ne ilmaiseksi...

 

[.]

Outo tyyli mutta ottasin silti. Myy sinä sitte kirpparilla jos haluat. Paljokohan sais huutiksessa? Olishan se vaate tai lelukin maksanut aika paljon.. jos hyvän olisit ostanut.

Vaikeaa tuo tuttavien kanssa kauppojen teko.. tai lahjotusten ottaminen Mieluummin melkein itekki myy kirpparilla kuin alkaa tuttujen kanssa venkslaamaan. Tykkään katellakki sillai toisen myytäväksi menevät vaatteet, että on jo hinnotellu ne. Ei tule hankalia tilanteita.
...........No tuo meni jo sivuun mutta sivuaa asiaa

 

[Tiina]

Mulle kävi ihan vastaavanlainen tilanne. työkaveri toi kaksi kassillista lastenvaatteita ja sanoi että voin katsoa olisiko niissä jotain sopivaa. Hän ei niitä kuulemma enää tarvitsisi. Kassit lojuivat kotona ja yhtenä päivänä työkaveri kysäisee oliko siellä mitään käyttökelpoista johon minä vastaa että tottahan toki, käyttöä kyllä on, mikä oli tottakin. Sen jälkeen hän ilmoitti niille hinnaksi 30 euroa. Ja minä maksoin kiltisti vaikka luulinkin saaneeni ne ilmaiseksi...

Mullekin on tuota säkki vauvanvaatteita ja kysyin heti, että haluaako antaja niistä jotain. Sitten sanoi, että no vähän. Katsoin vaatteet läpi ja maksoin pari euroa muutamasta vaatteesta.

Olisiko kuitenkin ihan asiallista tarjota vaatteista jotain ?

 

[ap]

No palauta vaatteet ja sano, että ajattelit että et sittenkään halua ostaa niitä.
Minusta tuo 20 euroa ei kyllä ole paljon, kerran ne ovat kuitenkin sellaisia joita voisi käyttää ja osa myös uusia.

ei mustakaan, mutta kyllä tapa hiukan kyrsii

 

[m]

Sano, ettet vaan oivaltanut, että myy ne ja otat siksi vain osan. Saattoi olla tahallinen temppu.

 

Outo tyyli mutta ottasin silti. Myy sinä sitte kirpparilla jos haluat. Paljokohan sais huutiksessa? Olishan se vaate tai lelukin maksanut aika paljon.. jos hyvän olisit ostanut.

Vaikeaa tuo tuttavien kanssa kauppojen teko.. tai lahjotusten ottaminen Mieluummin melkein itekki myy kirpparilla kuin alkaa tuttujen kanssa venkslaamaan. Tykkään katellakki sillai toisen myytäväksi menevät vaatteet, että on jo hinnotellu ne. Ei tule hankalia tilanteita.
...........No tuo meni jo sivuun mutta sivuaa asiaa

Joo, mutta olisin mielummin ostanut jotain kauniina eleenä, jonka ajattelin vaatteiden "saamisenkin" olevan

 

[vieras]

Minä taas sanoisin ihan suoraan, että luulin saavani ilmaiseksi, joten en nyt otakaan, kun en välttämättä tarvitse. Eipähän tee samaa toiste, ja mikä vaan selitys olisi kuitenkin typerä, kun arvaisi oikean syyn.

 

[ap]

Sano, ettet vaan oivaltanut, että myy ne ja otat siksi vain osan. Saattoi olla tahallinen temppu.

Niin, se ihmetyttää, tekikö tahallaan, vai pitääkö ihmiset itsestään selvänä, että käytetystä vaatteesta korvataan jotain, vaikkei vaatteiden luovutustilanteessa olisi puhetta rahasta..

 

[Huumekoira]

Hm, älytöntä. Mä en jaksais tapella, vaan pulittasin ne eurot ja sit ottasin ne mitkä tykkään ja laittasin loput vaikka UFFin konttiin.

Kyllä on pihiä porukkaa, kun vanhoista vaatteistakin pitää maksaa. Ärh.

Seuraavalla kerralla sanoisin sitten ei kiitos, meillä on jo vaatteita.

 

[tutta]

Minä olisin kyllä jo silloin annettaessa kysynyt että mitä antaja haluaa niistä korvaukseksi. En ikinä kehtaisi olettaa kenenkään antavan mitään ilmaiseksi.

 

[juu]

Mulle kävi ihan vastaavanlainen tilanne. työkaveri toi kaksi kassillista lastenvaatteita ja sanoi että voin katsoa olisiko niissä jotain sopivaa. Hän ei niitä kuulemma enää tarvitsisi. Kassit lojuivat kotona ja yhtenä päivänä työkaveri kysäisee oliko siellä mitään käyttökelpoista johon minä vastaa että tottahan toki, käyttöä kyllä on, mikä oli tottakin. Sen jälkeen hän ilmoitti niille hinnaksi 30 euroa. Ja minä maksoin kiltisti vaikka luulinkin saaneeni ne ilmaiseksi...

Mulle kävi taas niin että tuttu kävi meillä kirpparilla ja otti mukaansa lähes kaiken vaatteen, mitä meillä oli. Rahat oli tietenkin kotona ja lupasi maksaa myöhemmin. Kului aikaa ja hän sitten sanoi unohtaneensa hinnan. Minä olin merkinnyt hinnan kalenteriin heidän vierailunsa kohdalle, mutta sanoin hänelle että velkoja ei unohdeta koskaan joten koitas muistella. Rahaa tuli sitten puolet vähemmän kuin piti. Emme ole enää tekemisissä.

 

[hmm]

Mulle kävi ihan vastaavanlainen tilanne. työkaveri toi kaksi kassillista lastenvaatteita ja sanoi että voin katsoa olisiko niissä jotain sopivaa. Hän ei niitä kuulemma enää tarvitsisi. Kassit lojuivat kotona ja yhtenä päivänä työkaveri kysäisee oliko siellä mitään käyttökelpoista johon minä vastaa että tottahan toki, käyttöä kyllä on, mikä oli tottakin. Sen jälkeen hän ilmoitti niille hinnaksi 30 euroa. Ja minä maksoin kiltisti vaikka luulinkin saaneeni ne ilmaiseksi...

Mulle kävi taas niin että tuttu kävi meillä kirpparilla ja otti mukaansa lähes kaiken vaatteen, mitä meillä oli. Rahat oli tietenkin kotona ja lupasi maksaa myöhemmin. Kului aikaa ja hän sitten sanoi unohtaneensa hinnan. Minä olin merkinnyt hinnan kalenteriin heidän vierailunsa kohdalle, mutta sanoin hänelle että velkoja ei unohdeta koskaan joten koitas muistella. Rahaa tuli sitten puolet vähemmän kuin piti. Emme ole enää tekemisissä.

No eikö tuo nyt ole ihan oma moka, jos ei voi kertoa todellista summaa. Aika lapsellista...

 

[Jep]

Tuo on ikävää. Tottahan toki itsekin olisi jotain tarjonnut, mutta tuollaisesta tilanteesta tulee ikävä olotila. Minulle on käynyt kerran niin, että kaveri kävi omaa vaatekaappiaan läpi ja sanoi, että hällä olisi mulle siellä muutama hyvä vaate, jotka eivät enää hälle mahdu. Kokeilin niitä ja hän jutteli koko ajan, että ota ihmeessä, kun hukkaan menevät muuten. Pakkasin vaatteet kassiin ja luonnollisesti kysyin, jotta mitä hän niistä tahtoo. Hinta, jonka hän sanoi, oli melko paljon mielestäni siihen nähden, että kuvittelin hänen tahtovan vain päästä eroon vaatteista (en enää muista summia, aikaa niin paljon tästä ). Häkellyin myös, maksoin hinnan, mutta tunsin itseni jotenkin petetyksi ja harmistuneeksi. Olis varmaan pitänyt jo vaatteita sovitellessa aina kysyä, että paljonko haluat tästä jne.

 

[Maira]

Minä taas sanoisin ihan suoraan, että luulin saavani ilmaiseksi, joten en nyt otakaan, kun en välttämättä tarvitse. Eipähän tee samaa toiste, ja mikä vaan selitys olisi kuitenkin typerä, kun arvaisi oikean syyn.

Näin tekisin minäki..

 

[vieras]

Voisitko kenties tingata hintaa esim kymppiin, niin ei tulisi noloa tilannetta. Onhan aika tyly juttu, mutta noin heittäisit pallon tavallaan takaisin hänelle.

 

[Ilkimys.]

Min mietin, että millainenhan olisi tarina toisen osapuolen kertomana. Hän on tietenkin valikoinut parhaat vaatteet kaapistansa ja ajatellut saavansa niistä kirpputorivoiton verran rahaa tai pienen lahjan tai edes kahvipaketin.

Viikko on kulunut, eikä lahjansaajalta ole edes kiitosta tullut. Suivaantuneena hän on kirjoittanut sille toiselle mammapalstalle, ja siellä on sitten ehdotettu, että "soitapa ja sano, että jos otat kaikki, niin se tekee 20 euroa".