Mitä tekisit jos sulla olisi näin kamala elämä?

[ap]

Mulla on syömishäiriö, pakko-oireinen häiriö, keskittymisvaikeuksia ja autistisia piirteitä. Mun lapsellani on krooninen vakava sairaus, joka voi olla hengenvaarallinen, jos lääkitys ei ole kohdallaan. Mulla ei ole miestä, sillä hän jätti minut toisen naisen takia ja muutti yhteen euroopan maahan, että vois rauhassa olla uuden perheen kanssa. Meillä ei ole juur rahaa, olen tukityöllistettynä muutaman kuukauden.

En siis ole ainoa joka tässä paskassa yrittää selvitä! Mutta missä kaikki tällaiset ihmiset on??? Aina kun käy jossain kerhossa niin siellä on vaan näitä jotka uudella autolla uudesta omakotitaloista tulee merkkivaatteissa ja keskustelee mihin seuraavalla ulkomaanmatkalla mennään! Ja mummo ottaa lapsia joka saatanan viikonloppu että on parisuhdeaikaa yms.
Tuntuu että meidän perhe on ainoa jolla menee ihan vituilleen aina ja kaikki!

 

[selviytyjä]

Sinuna lopettaisin ensimmäisenä itseni aliarvioimisen. Toisena pistäisin asumistuki ja toimeentulohakemukset vetämään.
Kolmantena juttelisin miehen kanssa, että jatkaako yhdessä vai ei.
Neljäntenä nauttisin siitä, että on aikaa lapsille.
Viidentenä hankkisin harrastuksen.
Tötä sun on tuossa tilanteessa turha haalia, kun tuskin pääset niin hyväpalkkaiseen hommaan, että tienaisit enemmän, kuin kotona ollessa (taitaisi mennä miinukselle, kun teitä on kuitenkin 5hlö).
Väsyt vaan lisää, koska kotityöt edelleen sinun vastuulla, jos mies ei niitä voi kerran tehdä tehdä.
Hommaa vaikka joku vapaaehtoishomma johon voi mennä voimien mukaan, jos "pään" takia jotain haluat tehdä.
Töitä kannattaa ajatella sitten, kun lapset ovat kouluiässä.

 

[Kowalski]

Pistäisin paperille, mikä elämässäni mättää. Aloittaisin muuttamaan asioita yksi kerrallaan. Ihan ekana muuttaisin asennettani: en usko, että kenelläkään menee aina ihan kaikki päin persettä.

1-2 muutosta kerrallaan. Pikkuhiljaa.

 

[.]

Me muutettiin maalle pari kk sitten ja nyt ollaan jo itsemurhan partaalla kumpikin, tänään on huudettu toisillemme ja mietitty eroa.
Kaikki on mennyt ihan päin vittua viime aikoina... On selvinnyt että miehelläni on krooninen sairaus jonka takia ei ikinä kykene töihin, opiskeluun tms.
Arki minun vastuulla tietysti. 3 pientä lasta meillä. Lisäksi köyhyys kiristää hermoja äärimmilleen, mies sairaspäivärahalla ja itse olen minimiäitiyspäivärahalla ja talous ihan vituillaan, suurinpiirtein nälkää nähdään.

En tiedä mitä tässä tekisi, töihin menisin jos voisin mutta mihinkään ei huolita tällaista ihmistä jolla vastuulla 4 ihmistä, ja miten jaksaisin edes mitään tehdä miehen + lasten hoitamisen lisäksi. Peruskoulun olen vain käynyt, jos jotain työtä saiskin niin tuskin sillä elettäisi.

Nyt vaan tapellaan aamusta iltaan täällä kotona, onneksi tajusin edes laittaa kaksi isointa lasta hoitoon että ovat siellä päivät.
Mä vihaan meidän elämää, kumpa kuoltaisi kaikki pois täältä kärsimästä

Ketään ihmisiä ei tietty ikinä nähdä, itse käväisen vain äkkiä aina kaupassa eikä mies halua että missään käyn kun sitten se on yksin kotona!

Olisiko nyt niin, että sinun olisi viisainta lähteä kouluun? Ajattele sitä mahdollisuutena hyvälle loppuelämälle

 

[clivia]

Ja mua kiinnostaa edelleen mikä sairaus miehellä on?

 

[.]

Mitäköhän tekisin? Hmmm... toteaisin faktat ja jatkaisin elämää.

Oma tilanteeni kuulostaa tai näyttää kirjoitettuna hurjemmalta, mutta en osaa uskoa, etteikö elämä kohta hymyilisi.

Jotakuinkin näin menee omakin tilanne. Olen todennut faktat ja teen parhaani. Sairauksille en voi oikein mitään, mutta sillä mennään mitä on ja periksi ei anneta Yritän löytää Kaikesta jotain positiivista ja etsiä jotain tavoittelemisen arvoista.

 

[Sanna80]

Onko mahdollista muuttaa pois sieltä maalta, ihmisten ilmoille.

Oletteko hakeneet kaiken mahdollisen tuen ja avun mitä voitte saada? Kelan tuet, sossusta, kirkolta, yhdistyksiltä, sukulaisilta, ystäviltä, tuttavilta, kriisikeskuksesta...? Oletteko käyneet juttelemassa asioistanne jollekin taholle?

Minkälainen sairaus estää KOKONAAN opiskelun ja työnteon??

Oletko edes yrittänyt hakea töitä vai päätellyt vaan että sinua ei kukaan halua palkata. Mites joku kotoa tehtävä työ?

Ei se auta kun yrittää nostaa itsensä pystyyn ja yrittää kaivaa kaikki itsetunnon ja itsen arvostuksen rippeet kasaan ja päättää että tästä noustaan!

 

[Non compos mentis]

Mitä se ulkoinen pinta - toisten matkat tai merkkivaatteet - kertoo heidän elämästään? En minä ainakaan oleta, että hienot ulkoiset puitteet tarkoittaisivat ihanaa elämää. Niin kauan kuin on elämää, on vielä mahdollisuuksia. Rajoitteistani huolimatta käyn osa-aikatöissä ja opiskelen kotoa käsin yliopistossa.

Eikä se työ tai tutkinto saati sitten vaatteiden pesumerkeissä lukevat tavaramerkit kerro mitään siitä, miten hyvää se teidän elämä on. Hyvä olo tulee sisältä. Kun on tyytyväinen, ei siihen tarvitse mitään ulkoista.

Jos et mitään ahnehdi, olet tyytyväinen kaikkeen. Jos aina tavoittelet lisää, joudut jatkuvasti pettymään. (Ryokan)

 

[Mrs Shillelagh]

Olisin katkera vanhemmilleni heiltä saamastani curling-kasvatuksesta. Ilman sitä kestäisin tuollaisen tilanteen paremmin, ja kykenisin ottamaan vastuun omista valinnoistani.

Erittäin hyvin sanottu

Ja minkähänlaisen kasvatuksen te sitten itse olette omilta vanhemmiltanne saaneet kun teistä on tullut noin epäempaattisia, että täytyy vaikeuksissa olevalle ryhtyä vittuilemaan?

Varmaan samanlaisen, siksi vittuilenkin, koska vituttaa nähdä muissa ihmisissä omia virheitä. Mutta olivatpa ne virheeni mitkä hyvänsä, niin käyttäytymiseeni pystyn kuitenkin vaikuttamaan, huolimatta siitä millainen itse olen.