Mitä tekisit jos sulla ei olis miestä, ei työtä eikä lapsia ja olisit kaikin tavoin epäonnistunut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Rukoilisin pitkään ja sitkeästi. Kannattaa aina, vaikka mitään luxusta ei ole luvattukaan.
Varmasti ajan myötä alkaisi jokin osa-alue helpottaa.

Ottaisin niistä jäljellä olevista ilonaiheista ilon irti. Harrastaisin käsitöitä, lenkkeilyä, pitäisin yhteyttä sukulaisiin jne.


Rukous on tykki joka toimii nytkin.
Ammutaan kovilla panoksilla. Siinä murtuu...
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Miehen löytäminen ja siitä seurannut yksinhuoltajuus lapselle ovat pilanneet mun elämän. Joten ilman noita asioita olisin paljon onnellisempi juuri nyt. Työttömyys ei olisi iso ongelma, hakisin vaan töitä koko ajan kunnes tärppäisi. Yksin elävänä on niin huoletonta, on helppoa pitää huolta vain yhdestä ihmisestä - itsestään. Toista se on kun koko elämä pyörii yhden vaikean, sotkevan ja nukkumattoman kakaran ympärillä.
 
Miestä ja lapsia en mitenkään osaa pitää onnistumisen ehtona. Olisin todella epäonnistunut jos mulla olis lapsia.
Työ onneksi on. Jos ei olisi, niin työharjoitteluun varmaan pyrkisin että sais järkevää tekemistä...tai alkaisin suunnitella väitöskirjaa tms.
 
Yleensä tuollaiseen tilaan päädytään siitä syystä, että on vaikea saada aikaan asioita.

Siitä syystä aloittaisin siitä, että yrittäisin löytää itselleni harrastuksen (mielenkiinnon kohteen). Sellainen on yleensä paljon helpompi hankkia kuin työ, mies, ystävät tai lapset. Pitää miettiä, mistä asioista on kiinnostunut täällä maailmassa, ja sitten yrittää syventää sitä kiinnostusta.

Toisaalta siihen on yleensä olemassa joku taustalla oleva syy, miksi kaikki tuntuu menevän pieleen. Se syy olisi tarpeen löytää ja sen jälkeen tehdä sille jotain.
 
Miehen löytäminen ja siitä seurannut yksinhuoltajuus lapselle ovat pilanneet mun elämän. Joten ilman noita asioita olisin paljon onnellisempi juuri nyt. Työttömyys ei olisi iso ongelma, hakisin vaan töitä koko ajan kunnes tärppäisi. Yksin elävänä on niin huoletonta, on helppoa pitää huolta vain yhdestä ihmisestä - itsestään. Toista se on kun koko elämä pyörii yhden vaikean, sotkevan ja nukkumattoman kakaran ympärillä.
Mutta mietipä, että elämälläsi on sen kakaran myötä joku selkeä tarkoitus.

Monella lapsettomalla, miehettömällä, työttömällä ja harrastuksettomalla ei ole elämässä oikein muuta kuin se, että pysyy hengissä päivästä toiseen.
 
Mutta mietipä, että elämälläsi on sen kakaran myötä joku selkeä tarkoitus.

Monella lapsettomalla, miehettömällä, työttömällä ja harrastuksettomalla ei ole elämässä oikein muuta kuin se, että pysyy hengissä päivästä toiseen.

Ei elämällä ole mitään tarkoitusta. 90 vuoden päästä minä sekä kakara ollaan jo haudassa joten mikä se suuri tarkoitus on?

Tarkoitusta voisi olla jos pääsisi metsään lenkille tai voisi mennä konserttiin kuuntelemaan musiikkia. Olen kuullut että sellaista kutsutaan elämäksi. Vaan mihinkään ei pääse tämä yksinhuoltajuus on saatananmoinen vankila eikä se lopu vuosikausiin. Ukko se vaan menee minne haluaa vapaana ja silti saa nauttia isyydestä aina kun siltä tuntuu.
 
Ei elämällä ole mitään tarkoitusta. 90 vuoden päästä minä sekä kakara ollaan jo haudassa joten mikä se suuri tarkoitus on?

Tarkoitusta voisi olla jos pääsisi metsään lenkille tai voisi mennä konserttiin kuuntelemaan musiikkia. Olen kuullut että sellaista kutsutaan elämäksi. Vaan mihinkään ei pääse tämä yksinhuoltajuus on saatananmoinen vankila eikä se lopu vuosikausiin. Ukko se vaan menee minne haluaa vapaana ja silti saa nauttia isyydestä aina kun siltä tuntuu.

Yleensä se on kyllä aika epämielekästä ja sisällötöntä jos ei ole elämässä mitään mistä on vastuussa ja johon tarvitaan juuri sinua. Pelkkä lenkillä tai konsertissa käynti ei oikein riitä mielekkääseen elämään. Jos vaan on ja pysyy hengissä ilman järkevää sisältöä elämässä niin kyllä se on pidemmän päälle paljon isompaa kärsimystä kuin kakarasta huolehtiminen. Jopa siinä tapauksessa vaikka se kakara olisi joku vammainen josta on tosi paljon vaivaa.
 
Ei elämällä ole mitään tarkoitusta. 90 vuoden päästä minä sekä kakara ollaan jo haudassa joten mikä se suuri tarkoitus on?

Tarkoitusta voisi olla jos pääsisi metsään lenkille tai voisi mennä konserttiin kuuntelemaan musiikkia. Olen kuullut että sellaista kutsutaan elämäksi. Vaan mihinkään ei pääse tämä yksinhuoltajuus on saatananmoinen vankila eikä se lopu vuosikausiin. Ukko se vaan menee minne haluaa vapaana ja silti saa nauttia isyydestä aina kun siltä tuntuu.

Mikset laita sitä kakrua vaikka osapäivähoitoon? Esim. puoli päivää pari kertaa viikossa ei vielä maksa mahdottomia (tai työttömältä se ei maksa muutenkaan mitään), mutta siinä ehtisi hengähtää ja käydä vaikka lenkillä.
 
Miehen löytäminen ja siitä seurannut yksinhuoltajuus lapselle ovat pilanneet mun elämän. Joten ilman noita asioita olisin paljon onnellisempi juuri nyt. Työttömyys ei olisi iso ongelma, hakisin vaan töitä koko ajan kunnes tärppäisi. Yksin elävänä on niin huoletonta, on helppoa pitää huolta vain yhdestä ihmisestä - itsestään. Toista se on kun koko elämä pyörii yhden vaikean, sotkevan ja nukkumattoman kakaran ympärillä.

miksi et anna lasta pois?
 
Ei elämällä ole mitään tarkoitusta. 90 vuoden päästä minä sekä kakara ollaan jo haudassa joten mikä se suuri tarkoitus on?

Tarkoitusta voisi olla jos pääsisi metsään lenkille tai voisi mennä konserttiin kuuntelemaan musiikkia. Olen kuullut että sellaista kutsutaan elämäksi. Vaan mihinkään ei pääse tämä yksinhuoltajuus on saatananmoinen vankila eikä se lopu vuosikausiin. Ukko se vaan menee minne haluaa vapaana ja silti saa nauttia isyydestä aina kun siltä tuntuu.

Et lainaisi mukulaasi minulle vaikka pariksi päiväksi per viikko? Olen työtön ja lapseton, ja olisi ihan virkistävää vaikka päästä tekemään hiekkakakkuja sen sijaan, että vaan on aina yksin eikä tee paljon mitään.
 
Mies ja/tai lapset eivät todellakaan ole merkki elämän onnistumisesta, minulle siis.

Jos olisin yksin vailla mitään vastuuta muista, lähtisin.
Seikkailisin ja nauttisin vapaudesta lentää kuin taivaan lintu.
 
Alkuperäiseen kysymykseen vastaisin, että alkaisin varmaan meditoida ja joogata.
Pyytäisin myös johdatusta löytääkseni itselleni tien, jota minun on tarkoitus kulkea ja joka tekisi elämästäni mielekkään.
 
En ole ikinä sellaista vaihtoehtoa ajatellut enkä aio ajatella nytkään.

Mut varmaan olisin katsonut Holbyä just äsken tai sit sen uusinnan illalla:-)
Oli muuten siinä jaksossa se "Occamin partaveitsi", josta on ollut joskus puhetta täälläkin...
 
Eli tapaa siis lapsiaan. Siinähän sulla siis on ilmainen lastenvahti jolloin voit mennä sinne rimpsalle.

Lapsen isä katsoo lasta kun hänelle sopii. Eli voi olla ettei kuukauteen ilmaannu paikalle. Lapsen hoito on hetken leikkimistä ja iloa. Kun lapsi on ärtynyt tai kiukkuinen hän työntää lapsen mulle takaisin. Kännykän selailu sohvalla on tärkeämpää kuin ulkoilu tai lapsen vieminen jonnekin. Viimeksi helteellä istui talossa lapsen kanssa koko päivän. Siinä hieno lapsenvahti. En ikinä luota häneen niin että jättäisin lapsen hänelle hoitoon!

Ja kyllä, jälkeläisten pukkaaminen maailmaan ei tuota elämälle merkitystä. Jos olisin tehnyt uraa tieteen parissa löytääkseni lääkkeen syöpään tai selvittääkseni universumin synnyn, elämälläni olisi tarkoitus. Sen sijaan nielin ukon valheita auvoisasta perhe-elämästä ja onnesta. Mitä paskaa se olikaan!!!
 
Lapsen isä katsoo lasta kun hänelle sopii. Eli voi olla ettei kuukauteen ilmaannu paikalle. Lapsen hoito on hetken leikkimistä ja iloa. Kun lapsi on ärtynyt tai kiukkuinen hän työntää lapsen mulle takaisin. Kännykän selailu sohvalla on tärkeämpää kuin ulkoilu tai lapsen vieminen jonnekin. Viimeksi helteellä istui talossa lapsen kanssa koko päivän. Siinä hieno lapsenvahti. En ikinä luota häneen niin että jättäisin lapsen hänelle hoitoon!

Ja kyllä, jälkeläisten pukkaaminen maailmaan ei tuota elämälle merkitystä. Jos olisin tehnyt uraa tieteen parissa löytääkseni lääkkeen syöpään tai selvittääkseni universumin synnyn, elämälläni olisi tarkoitus. Sen sijaan nielin ukon valheita auvoisasta perhe-elämästä ja onnesta. Mitä paskaa se olikaan!!!

Sitä samaa puurtamistahan se työelämäkin yleensä on. Ensin luuttuat lattioita 8 tuntia, ja sen jälkeen kiirehdit hakemaan nälkäiset ja väsyneet lapset tarhasta, huolehdit niiden tarpeista ja lopulta ehkä jää pikku hetki yhteistä aikaa ukon kanssa (jos siis on onnistunut löytämään itselleen hyvän ukon) ennen kuin on aika mennä nukkumaan ja herätä taas uuteen päivään.
 
AP:lle vastauksena: Hankkisin työpaikan, lapsia ja harrastuksia. Ongelmasi on pikemminkin se, että olet masentunut, ja se estää sinua elämästä elämääsi.

Olen minäkin ollut samassa tilanteessa. Miestä en saanut, mutta tosiasiassa ilman miehiäkin pärjää oikein hyvin, monet asiat ovat jopa helpompia ilman miestä. Työpaikan olen saanut, samoin lapsia. Onneksi spermapankit on keksitty.

Hoida masennuksesi pois. Netistä saa itsehoito-oppaita, ne ovat parhaita, koska masennuksesta ei parannuta ulkoisten vaatimusten vuoksi, vaan siihen pitää olla oma halu. Muiden avun odottelu on turhaa ja pitää sinut vain pitempään masentuneena ja avuttomana.
 
Miehen löytäminen ja siitä seurannut yksinhuoltajuus lapselle ovat pilanneet mun elämän. Joten ilman noita asioita olisin paljon onnellisempi juuri nyt. Työttömyys ei olisi iso ongelma, hakisin vaan töitä koko ajan kunnes tärppäisi. Yksin elävänä on niin huoletonta, on helppoa pitää huolta vain yhdestä ihmisestä - itsestään. Toista se on kun koko elämä pyörii yhden vaikean, sotkevan ja nukkumattoman kakaran ympärillä.

Et pystyisi saamaan tukiperhettä lapselle?
 
Tarkoitusta voisi olla jos pääsisi metsään lenkille tai voisi mennä konserttiin kuuntelemaan musiikkia. Olen kuullut että sellaista kutsutaan elämäksi. Vaan mihinkään ei pääse tämä yksinhuoltajuus on saatananmoinen vankila eikä se lopu vuosikausiin. Ukko se vaan menee minne haluaa vapaana ja silti saa nauttia isyydestä aina kun siltä tuntuu.
Pöh. Musiikkia kuulee stereoista ja metsään pääsee lenkille lastenkin kanssa. Kumpikaan aktiviteetti ei kyllä nappaa ollenkaan, kun saman ajan voin viettää kotona nautinnollisesti lapseni kanssa, kuunnellen lapseni ääniä ja halaillen lasta ja leikkien lapsen kanssa. Olen täysin koukussa lapseeni ja lapseni kanssa oleskeluun, eikä mikään muu kiinnosta. Konserttiin suostun lähtemään sitten, kun voin ottaa lapseni sinne mukaan ja jakaa kokemuksen hänen kanssaan. Lapseni on syy, miksi jaksan tehdä vuodesta toiseen tylsiä kotitöitä ja käydä töissä. Lapseni hymyilee kymmeniä kertoja päivässä, ja joka ikinen kerta on maailmani täydellinen. Lapseni on syy, miksi elän. :D
 

Yhteistyössä