Mitä tekisin, parisuhteesta.

[ap]

Hyviä ystäviä on, mutta en pysty heidän kanssaan juttelemaan. Miehelle oon monesti sanonut, että jos ei tämä kohta muutu, ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin ero. Eikä mulla hirveänä haluta olla kahdestaan miehen kanssa, koska se on vaan sitä hiljaa istumista jne. Ja kun lapset ovat kyläilemässä, se on ainoa hetki, kun pääsen pois täältä ja miettimään muita asioita
Sitä keskustelua kaipaan, mutta ei siitä ole koskaan mitään tullut. Pakko kai vielä yrittää. Tuntuu vaan, että on niin paljon asiaa, että en edes muista kaikkea, mitä miehelle pitäisi sanoa ja jotenkin se aina tukahduttaa ja saa mun olon vielä huonommaksi, vaikka keskustella pitäis.

Ootko mun joku kaksoisolento?

Kirjotat ihan samaa kun mä oon pyöritellyt tässä. Mä esitin itelleni kysymyksen. Kuunnellakko sydäntä vai järkeä..

Mieti tuota kysymystä, mieti joskus itseäsi. Äitinä olemisen huonoja puolia on se, että aina vaan miettii muita, ei itseään koskaan. Joskus tarvis myös ajatella itseään ja omaa vointia/jaksamista.. :hug: Laita yv:tä jos haluat jutella enemmän ja vaihtaa kokemuksia.

Niinpä. Mä aina sanon kaikille, että kuuntele sydäntä, mutta en sitten itse osaa tehdä niin :/ Ja sitäkin pohdin, onko helpompaa olla tässä suhteessa kuin erota. Siis että ei se erokaan mukavalta tunnu. Vaikka kai ne asiat paranisi ajan myötä ja ajattelee myöhemmin, että ero oli oikea ratkaisu.
Mutta miten jaksan hoitaa kaikki käytännön asiat? toisaalta taas olen ne aina ennenkin yksinäni huolehtinut ja hoitanut. ja sitäkin murehdin, että mun on mahdotonta ostaa itselle autoa ja julkiset kulkee huonosti. En kuitenkaan haluaisi muuttaa tältä alueelta pois lasten koulun vuoksi. Mutta täällä lähellä ei ole esim. kauppaa. Ja tiedän sisimmässäni, että kaikki tällaiset asiat varmasti selviää, mutta silti murehdin niitä etukäteen

 

[papuneiti]

Jos et pysty juttelemaan ystävillesi, hakeudu jonnekin juttelemaan. Saat selvitettyä asian itsesi kanssa, mitä haluat tehdä ja, jos erota haluat, saat voimia ja rohkeutta eroon.

 

[ap]

Mä nyt puran tänne, kun en muutakaan keksi..
Joskus toivon, että mies pettäisi niin saisin oikean syyn eroon. Ois paljon helpompaa, kun olisi joku todellinen syy, vaikka kai tämä nykyinenkin tilanne on. Mutta kun kukaan ei tiedä tästä. Haluaisin ystävillekin puhua, mutta kaikilla tuntuu olevan omia huolia, jotka purkavat minulle. Siksi en siis halua sysätä minun huoliani heille :/ vai oonko vaan sellainen ihminen, että en halua kenenkään tietävän, että meillä on asiat huonosti. En tiedä sitäkään, onko mies samaa mieltä mun kanssa. Kaikista eniten loukkaa se, että mies ei tajua tai osaa tehdä asialle mitään..

 

[leireilijä]

voi että näitä valituksia tulee jatkuvasti näillä palstoilla. Ettekö te hyvät ihmiset tajua, että parisuhteen eteen pitää tehdä työtä, jotta se säilyisi vuosia molempia tyydyttävänä ja rikastuisi ja paranisi vaan ajan kuluessa. Ja mitäkö se työn tekeminen sitten on??? Sitä, että mennään parisuhdeleirille, parisuhderyhmiin, tarvittaessa parisuhdeterapeutillekkin jopa. Esimerkiksi juuri noilla leireillä opitaan perustavan tärkeitä parisuhdetaitoja esim kuinka riidellä rakentavasti, puolison kuuntelemista ja palautteen antamista. Ja niiin monet kauan jopa kymmeniäkin vuosia yhdessä olleet parit hämmästyvät esim kuulleessaan, että toisen ensisijainen rakkauden kieli ei olekkaan se, millä olen vuosia rakkauttani yrittänyt vakuuttaa. Se on kun jännittävän tutkimusmatkan tekoa omaan itseen, toisen tuntemiseen ja yhteiseen parisuhteeseen.

 

[ap]

voi että näitä valituksia tulee jatkuvasti näillä palstoilla. Ettekö te hyvät ihmiset tajua, että parisuhteen eteen pitää tehdä työtä, jotta se säilyisi vuosia molempia tyydyttävänä ja rikastuisi ja paranisi vaan ajan kuluessa. Ja mitäkö se työn tekeminen sitten on??? Sitä, että mennään parisuhdeleirille, parisuhderyhmiin, tarvittaessa parisuhdeterapeutillekkin jopa. Esimerkiksi juuri noilla leireillä opitaan perustavan tärkeitä parisuhdetaitoja esim kuinka riidellä rakentavasti, puolison kuuntelemista ja palautteen antamista. Ja niiin monet kauan jopa kymmeniäkin vuosia yhdessä olleet parit hämmästyvät esim kuulleessaan, että toisen ensisijainen rakkauden kieli ei olekkaan se, millä olen vuosia rakkauttani yrittänyt vakuuttaa. Se on kun jännittävän tutkimusmatkan tekoa omaan itseen, toisen tuntemiseen ja yhteiseen parisuhteeseen.

Vaikea sitä työtä on yksin tehdä..

 

[lissu]

Ihan vain semmonen juttu, että meillä oli jonkinlainen kriisi juuri. Sanoin (liian monta) kertaa miehelle, että jos ei jotain tapahdu niin meidän on pakko erota. Toki sanoin myös niistä pienistä jutuista, joihin haluaisin muutosta miehen kohdalla. Noh sitten isomman riidan aikana sain hillittyä itseni ja mies samoin ja puhuimme oikeasti, eikä vain nakeltu sanoja sinne tänne. Kävi ilmi, että mies oli ajatellut, että oikeasti tahdoin erota, kun kerta siitä puhuin, vaikka olin tarkoittanut, että jos emme saa tehtyä tälle yhdessäololle/elämiselle jotain niin en näe muuta vaihtoehtoa.. (jos joku ymmärtää mitä tarkoitan) Anyway, sain selitettyä miehelle, miksi olin erosta puhunut ja luulen ainakin hänen ymmärtäneen, etten sitä halua. Yllättäen elo on nyt helpompaa ja hissukseen ollaan päästy elämään paljon helpompaa arkea.

 

[leireilijä]

erolla uhkaileminen ei ole järkevää riitojen tai kriisin yhteydessä, eikä sillä tavalla todennäköisemmin saada minkäänlaista hyvää aikaan. Puhu minä kieltä, älä syyttele puolisoa niin, että hän kokee joutuvansa puolustuskannalle, vaan kerro rehellisesti vaan omista tunteistasi eli tyyliin kaipaisin syvempää läheisyyttä ja yhteyttä kanssasi ja olen murheellinen siitä, että minusta tuntuu, että tarpeeni eivät tule täytetyksi tässä liitossa. Syy miksi miehet eivät alkuun usein ole halukkaita esim parisuhdeleirille tai terapiaan on usein se, että he ajattelevat sen johtavan siihen, että siellä heitä sitten haukutaan muittenkin kun sen oman rakkaan toimesta, mutta usein se on heille suuri helpotus tajuta, että siitä ei olekkaan kyse, vaan jokaisella parilla on omat haasteensa, kipupisteensä ja että yhdessä voidaan todellakin rakentaa parempaa parisuhdetta.

Mikäli vaimo esittää asian tarpeesti kauniisti niin uskon, että miehen sydän kyllä pehmenee ajatukselle lähteä jopa sinne terapiaan. Esität asian niin, että se olisi sinulle erittäin tärkeää ja auttaisi sinua jaksamaan ja suuri rakkaudenteko mitä puolisoltasi pyydät.

 

[eronnut]

mulla ex oli aina sellainen, että sulki kaikki vaikeat asiat pois käsittelystä sillä, että rupesi uhkailemaan avioerolla. Jos jostain vaikeasta asiasta halusi keskustella niin sanoi, että no, erotaan sitten...eipä siinä sitten mitään oikeaa keskustelua tai parisuhteen parantamista voinut ajatellakkaan kun toinen ei siihen kyennyt ja erohan siitä tuli.

 

[ap]

En koe, että oisin uhkaillut, vaan sanonut, että muuta vaihtoehtoa ei vaan tunnu enää olevan, jos ei ala keskustelu sujumaan. Terapiaan ei voida tässä kaupungissa mennä. Tuskin täällä mitään leirejäkään järjestetään. Pitää ottaa selvää.