En tiedä mitä teen... kerokaa miksi mieheni käyttäytyy näin

[OOOOpppsss]

joskus on ihan ok
sitten tulee päiviä, kun ei juuri puhu ei pukahda. Menee omia menojaan eikä ilmottele missä menee tai miksi ... sanoo jos kysyn, on etäinen. Makaa sängyllään lukemassa tai pelaamassa puhelimellaan.

Oli illanviettoa ystävien kanssa. Mieheni oli suorastaan ilkeä minua kohtaan. Piikitteli ja arvosteli sanomiani asioita. Loppuillasta murjotti baarin pöydässä ja oli sen oloinen, että kun eräs tyyppi tuli siihen mulle sönköttämään, mieheni tuijotti vihaisesti ja varmaan olis käyny päälle kohta. Sain miehen äkkiä lähteen mun kans kotiin, taksissa naljaili jotain typerää. Kotona "ei mua mikään vaivaa"

Oon yrittäny rauhallisesti kysellä missä mennään, mikä ON mutta mies ei sano mitään. EI MITÄÄN!!! Korkeintaan on sanonu "ei mikään" .. olen selittäny miltä tuntuu kun se naljailee tuolleen ystävieni kuullen .. ja että ihan kuin en kuuluis sen elämään. Kavereille ja perheellen puhuu ja silloin usein tuleekin kaikenlaista ilmi, kun kuulen niitä samalla. Esim. että miehen harrastusjutulla on menoja ja on poissa silloin tällöin 1-2 pv .. eli mulle ei oo sanonu niist mitään mutta kuulen näistä menoista kun puhuu esimerkiksi siskolleen tms. ja istun samassa pöydässä.

Mulle on pikkuhiljaa alkanut tulla sellanen arvoton olo .
Ennen kaikkea mä haluisin tietää mikä miehellä oikein on ... toisaalta se on sen oloinen, ettei kiinnosta pätkääkään mut joskus mustasukkaisuus leimahtaa päälle (joskus se nimittäin ON lyöny turpaan miestä, joka vokotteli mua) kympillä...

Mä oon ihan hajalla kun en saa kontaktia ... nytkin se vaan lähti eikä sanonu mitään.

 

["vieras"]

Lue vaikka kirja sata tapaa tappaa sielu ja mieti sitten uudestaan.

 

["yksi"]

Jos se on kyllästynyt jotenkin arkeen, kaikki päivät tuntuu samalta päivästä,viikosta,kuukaudesta toiseen...
Keksikää jotain piristystä lähtekää vaikka Tallinaan KAHDETAAN viikonlpuksi...

 

[alkuperäinen kirj.]

[QUOTE="yksi";23594361]Jos se on kyllästynyt jotenkin arkeen, kaikki päivät tuntuu samalta päivästä,viikosta,kuukaudesta toiseen...
Keksikää jotain piristystä lähtekää vaikka Tallinaan KAHDETAAN viikonlpuksi...[/QUOTE]

Yhteisestä matkasta olemme puhuneet kyllä mutta mies ei ole valmis tekemään asian eteen mitään. Minä järjestin meille viime kesänä yhteisen matkan, mies ei tikkua ristiin laittanu sen eteen. Nyt oli puhetta yhteisestä matkasta ja mies sen perään kyseli, mun pitäs järjestää kaikki? Juuri järjestin ystävillemme illanvietot ihan yksin.
Mä olen töissä, mies on kotona nyt suurimman osan ajastaan ja silti se ei voi edes ottaa selvää mistään; hinnoista, kohteista. Naljailee vaan joskus etten mä halua sen kans minnekään.
Justiisa joo.

 

[alkuperäinen kirj.]

[QUOTE="vieras";23594340]Lue vaikka kirja sata tapaa tappaa sielu ja mieti sitten uudestaan.[/QUOTE]

Olen lukenut paljon narsismista ja uskoisin kyllä tunnistavani tämän häiriön jos se miehelläni olisi.

Aloituksestani saa ehkä sellaisen kuvan, mutta ota huomioon että tuossa on lueteltu lähinnä vain huonoja puolia. Narsismi on kuitenkin raskas "syytös", sen kanssa ei ole pelleilemistä.

 

["vieras"]

Olen lukenut paljon narsismista ja uskoisin kyllä tunnistavani tämän häiriön jos se miehelläni olisi.

Aloituksestani saa ehkä sellaisen kuvan, mutta ota huomioon että tuossa on lueteltu lähinnä vain huonoja puolia. Narsismi on kuitenkin raskas "syytös", sen kanssa ei ole pelleilemistä.

Olen elänyt narsistin kanssa ja jos sun miehellä ei ole narsismia, niin joku käytöshäiriö jokatapauksessa. Säkö vaan suostut siinä olemaan käyttövalmiina, vaikka toinen sivuuttaa ja jättää huomiotta ihan tosta vaan ja ilmeisesti aika usein. Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.

 

["vieras"]

Jos luonnevika, käytöshäiriö, narsismi ei kelpaa, niin mietin, että mitä haet? Masennusta? Sitä että sillä on toinen? Ilkeä paska tuo minun mielestä on ja jos tuo on usein toistuvaa, miettisin kyllä elämääni eteenpäin ilman tuollasta miestä.

 

[alkuperäinen kirj.]

[QUOTE="vieras";23594412]Olen elänyt narsistin kanssa ja jos sun miehellä ei ole narsismia, niin joku käytöshäiriö jokatapauksessa. Säkö vaan suostut siinä olemaan käyttövalmiina, vaikka toinen sivuuttaa ja jättää huomiotta ihan tosta vaan ja ilmeisesti aika usein. Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.[/QUOTE]

Kai minä yritän ymmärtää ja löytää syytä tällaiselle sen sijaan että heittäisin hanskat tiskiin samantien?!

Yhdessä 13 vuotta ja viime vuosina tällainen käyttäytyminen lisääntynyt. Mies on niin tympääntyneen oloinen kuin vain voi olla mutta silti aina vannoo rakkauttaan ja että kaikki on hyvin (silloin kun on ns. hyvä päivä)
tätä nykyä niitä "huonoja päiviä" vain on enemmän tällä hetkellä ystävämmekin näkivät tilanteen kun mieheni vittuili mulle heidän kuullen.

 

[alkuperäinen kirj.]

[QUOTE="vieras";23594424]Jos luonnevika, käytöshäiriö, narsismi ei kelpaa, niin mietin, että mitä haet? Masennusta? Sitä että sillä on toinen? Ilkeä paska tuo minun mielestä on ja jos tuo on usein toistuvaa, miettisin kyllä elämääni eteenpäin ilman tuollasta miestä.[/QUOTE]

Noin vuosi sitten meillä oli pahanlaatuinen kriisi ja siinä jo jaeltiin lusikoitakin, mies suorastaan "kerjäsi" minut takaisin koska ei halua elää ilman minua jne jne jne ... ja sitten hetken kaikki menikin taas hyvin. Itse en kestä mustasukkaisuutta yhtään ja tuollaisia "kohtauksia" sillä olen ennen ollut suhteessa väkivaltaisen hullun kanssa.

 

["Debra"]

Voisko sillä olla joku kaksisuuntainen mielialahäiriö tms. Ei sillä nyt kaikki ihan kohdallaan voi olla, joku sitä vaivaa. Saisitko sä sen juttelemaan johonkin? Ei varmasti ihan suoralta kädeltä suostu tietenkään..

 

["piste"]

Mies ei vain rakasta sinua.

 

[oma kokemus]

[QUOTE="piste";23594475]Mies ei vain rakasta sinua.[/QUOTE]

Samaa mietin, mutta olette olleet niin kauan yhdessä ettei ehkä uskalla enää olla yksin.

 

["vieras"]

Samaa mietin, mutta olette olleet niin kauan yhdessä ettei ehkä uskalla enää olla yksin.

Niin, arki pelaa, homma toimii kätevästi, tarvitsee parisuhdettane arjen rutiineissa mutta sitten muualla tulee mieleen että elämä voisi ilman sinua olla erilaista...