Mitä tein väärin -tai jätin tekemättä?

["harmaa"]

Soitin eilen miehelleni joka oli töissä. Kuulosti hiljaiselta ja sai sanottua että yksi sukulainen (setä) on joutunut sairaalaan (hänen puheiden mukaan teholle) ajettuaan kolarin. Vastasin että liikaa ei kannata asiaa murehtia koska asia ei ole hänen "käsissään" eikä se siitä muuksi muutu, täytyy vain odotella mitä sieltä päin kuuluu. Otti ja suuttui sekä uhosi että katsotaan sitten kun sinulle tulee samanlainen tilanne niin hän vastaa samoin, en osannut hänen mielestään lohduttaa tässä asiassa. Ei ole puhunut sen jälkeen minulle mitään. Mitä ihmettä tein väärin vai olenko vain liian faktoihin nojaava tyyppi joka ei oikeasti osaa lohduttaa toista? Osaako olisi pitänyt ottaa vaikka kyseinen henkilö on hengissä?!

 

[Mep]

No olisit varmaankin voinut ensin pahoitella asiaa voi sentään ja toivotaan pikaista paranemista...mutta empä ollut kuulemassa sanomasi äänensävyä. Ehkä olet töksäyttänyt vähän tuossa tilanteessa.

 

["vieras"]

Siis kyllä tuon voisi tulkita niin, että suotta sitä ihmistä mietit, mitäpä sille asialle voi. Riippuu vähän sanoitko vain sen vai mitä muuta sisältöä keskustelussa oli. Puhelimessa voi helposti tulla väärintulkintoja kun ei näe toisen ilmeitä, ei voi esim. halata tms.

Itse ehkä reagoisin tyyliin " Herranjumala sentään, kamala uutinen, mitä on tapahtunut?...Oletko kuullut tarkemmin hänen voinnistaan?...Pääseekö häntä katsomaan..?"

 

["suski"]

Ehkä vaan kuullosti turhauttavalta tms. kun tietää itsekin ettei voi mitään tehdä. Ehkä myös purkasi pahaa oloaan sinuun. Hetken mietittyään ja rauhoituttuaan varmasti tajuaa, ettet tarkoittanut mitään pahaa. Ja voithan ottaa sen itsekin puheeksi ja sanoa, että et oikein tiennyt mitä muutakaan sanoa tai miten muuten reagoida.

 

[vähän teit]

nojoo ehkä hieman liian rationaalisesti sanoit, lohdutus olisi ollut parempi vaihtoehto.

 

[zxc]

Näin nopeaan luettuna vastauksesi kyllä kuulostaa siltä, että miehesi on turhaa murehtia asiaa. Veit häneltä ikään kuin oikeuden surra tapahtunutta. Pieni annos empaattisuutta varmasti olisi voinut auttaa. Hän taisi olla todella järkyttynyt ja lyttäsit hänen tunteensa.
Näin siis oletan miehesi ajattelevan. Mutta toisaalta aika pitkään miehesi jaksaa asiasta kiukutella. Odottaa varmaan anteeksipyyntöäsi ja selitystästi, että toki olet huolissasi sukulaisesta ja toivot hänen nopeaa paranemistaan.

 

[newbie]

sanoit miten asiat on. Aina ei kyllä kannata tehdä niin, enkä minäkään järjen ihmisenä osaisi noin vastata..

 

[hhm]

No kyllä tuo todella vähättelevä tapa oli reagoida - vaikka et sitä varmasti sellaiseksi tarkoittanutkaan. Miehesi käytöskin on turhan lapsellista. Käy pahoittelemassa sille, ettet tarkoittanut vähätellä, sanat vaan tuli sillä tavalla. Olkaa hetki yhdessä huolissaan ja lohduttakaa toisianne.

Kyllä se siitä!

Ja toivottavasti setä toipuu.

 

["harmaa"]

Noh, ensin tietysti vastaukseni oli että "siis mitä?!" ja kyselin että missä ja koska... Korjasin myös että "ei, kyse ei ole siitä että (todellakaan!) kieltäisin murehtimasta enkä myöskään oleta että hän sitä olisi murehtimatta".
Ovat keskenään tekemisissä todella harvoin, meille lasten syntymäpäiville kutsuttuna jättää useimmiten saapumatta...
Eli minä olen siis tunnevammainen vailla empaattisuutta?

 

["vieras"]

No et ainakaan yliempaattinen ihminen ole... töks töks

 

["vieras"]

Tuollaisen kommentin voi sanoa jos setä olisi vaikka 2 viikkoa teholla maannut, mutta se oli juuri sinne joutunut. Sama kuin joku kuolisi, sinä vaan tokaisisit, että no elämä jatkuu, eipä turhia tuollaisa murehdita.

 

["harmaa"]

onko sillä lopulta merkitystä onko se sinne juuri nyt joutunut vai maannut siellä kaksi viikkoa?
Ja tunnustan, olen töks töks -tyyppiä joka sanoo suoraan eikä kaunistele tai jätä sanomatta, luulisi miehenkin sen jo 7 vuoden aikana huomanneen...

 

["vieras"]

Olisin varmasti vastannut samalla tavalla, mun mielestä järkevästi vastattu ja mun mielestä sitä ei voi tulkita ei-empaattiseksi, vaan että olet yhtälailla huolissasi, mutta nyt vaan täytyy toivoa parasta ja odottaa uutta tietoa.

Jos sun miehesti sinut tuntee hyvin ja sanoit sen todella vilpittömästi miestäsi tukien, niin mies varmasti järkytyksensä jälkeen leppyy.
Toisaalta, voisihan sitä kysyä sitten että mitä mies olisi sinun toivonut sanovan ja sanoa ettet tarkoittanut olla töykeä, mutta ei ehkä kannata alkaa siitä riidellä, jos on oikeatakin murehdittavaa. Kannattaa olla vain miehen tukena edelleen!
Ehkä siihen voisi sanoa että olen pahoillani sukulaisesi puolesta, mutta en tiedä sitten, miten se empaattisuus pitäisi tuoda esiin..

 

["Entinen Ksantippa S."]

Minä en oikein ymmärrä, millä perusteella ei pitäisi surra ja murehtia sellaisia asioita, jotka eivät ole omissa käsissä. Nehän ne juuri usein surullisimpia ovat: sairaudet, onnettomuudet, kuolema.

On vaikea sanoa mitään fiksua, kun suru kohtaa toista ihmistä. Puhelimessa varsinkaan. Usein itse sanoja tärkeämpää on tunnelma. Eli antaa asialle sen tarvitseman tilan, ei ala heti posmottaa ratkaisumalleja tai varsinkaan vaihda puheenaihetta ennen kuin tuntuu että toinen on sanonut aiheesta kaiken mitä aikoo sanoa.

Vaikeaahan se on, varsinkin jos on soittanut miehelle arjen keskeltä ja asiana on, että muista sitten illalla ostaa maitoa.

 

["harmaa"]

Kyllähän tästä riita varmasti vielä kehkeytyy kun mies saa taas sanaisen arkkunsa auki....
Ehkä hieman itsekin järkytyin kun se "uhoaminen" alkoi toisessa päässä ja mietin että ainako pitää kaikki "kostaa"?

 

["vieras"]

No kyllä tuo kylmältä kuulostaa, hiukan ymmärtäväisempi ja lohduttavampi olisit voinut olla.
Pyydä anteeksi töksäyttelyäsi ja yritä olla ymmärtäväisempi.

 

["harmaa"]

Ja ei, asiani ei ollut maidon ostaminen. Meillä on tapana joka päivä soittaa keskenämme töistä-töihin kumpi nyt vaan sattuu töiltään puolelta päivin ehtimään...

 

["harmaa"]

kertokaa nyt sitten tälle tunnevammaiselle kuinka olen tässä tilanteessa empaattisempi ja lohdutan?!

 

["vieras"]

Anteeksi ap, mutta kuulostat melko kamalalta ihmiseltä.
Et vieläkään pysty asettumaan miehesi tilanteeseen, vaikka näin moni kertoo sinun sanoneen väärin.

 

["harmaa"]

Elämä opettaa, kamalat tekee ihmisistä kamalia...

 

[astrolabe]

Joskus on paras vain kuunnella, ei tarvi keksiä mitään korulauseita.

 

["harmaa"]

Ja se on totta, minä en osaa asettua mieheni tilanteeseen, hänen setänsä hän on ja huomattavasti enemmän elämänkokemusta hänen kanssaan viettänyt.
Enkä muutenkaan ole sellainen " ai, kuinka kamalaa" -tyyppi. Elämäni on aika musta-valkoista ja perustuu faktoihin, kuten tässäkin tapauksessa.
Mielestäni kukaan ei osaa asettua toisen tilanteeseen, oli se sitten mikä hyvänsä, mutta itse en käytä lausetta; "mä tiedän miltä susta tuntuu" koska minä en tiedä miltä toisesta ihmisestä OIKEASTI tuntuu.
Toki läheisille ihmisille olen valmis antamaan vaikka housut jalasta ja hoidan asioita toisten puolesta ja toisia etusijalle laittaen niin olenko minä sitten tosiaan kamala ja tunnevammainen, ehkäpä...

 

[poppr]

[QUOTE="vieras";27702211]Anteeksi ap, mutta kuulostat melko kamalalta ihmiseltä.
Et vieläkään pysty asettumaan miehesi tilanteeseen, vaikka näin moni kertoo sinun sanoneen väärin.[/QUOTE]

Siis mitä? Jos ihminen kyselee järkyttyneenä, missä tapahtui jne ja sitten toteaa, että eipä tämä asia murehtimalla parane, odotellaan lisätietoja sairaalasta, niin mitä epäempaattista tuossa on?? Voisin hyvin kuvitella monenkin tuttavani toteavan vastaavassa tilanteessa noin, kunhan on ensijärkytyksestä toipunut.

Tietenkin jos ap olis heti uutisen kuultuaan lakonisesti todennut tyyliin "shit happens" niin ymmärtäisin epäempaattiseksi haukkumisen.

 

["harmaa"]

Tuota "shit happens" tuskin sentään minunkaan suustani kuultaisiin vaikka tilanne ei olisi näinkään vakava, tässäkin on järjen käyttö sallittua, mutta voisihan sitä niinkin sanoa jos haluaisi nimenomaan toista loukata.
Tekeekö jo se minusta kamalan ihmisen -korjaan, melko kamalan- jos en osaa asettua mieheni tilanteeseen (jonka selitin jo edellisessä viestissä) ja moni kertoo minun sanoneen väärin? Määritelkää minulle tässä tapauksessa sanoa väärin? Voisiko alkuperäinen tekstin kirjoittaja "vieras" kertoa?

 

[Hankalakinkai]

Turha sun on enää sitä miettiä mikä meni vikaan vaan keskity nyt siihen, että pyydät mieheltäsi anteeksi oikein kunnolla. Kerrot ettet tarkoittanut kuulostaa tylyltä. Hän on kuitenkin mielensä pahoittanut niin voit hyvin pyytää anteeksi vaikka tarkalleen katsottuna et ehkä mitään väärä olekaan tehnyt.