O
odottaja07
Vieras
Hei! Haluan kertoa tarinani ehkäpä saaden kohtalotovereita tai jopa asiallisia neuvoja. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä noin kohta 17v. Minä olen 32v ja mieheni 35v.Lapsia on siunaantunut neljä. Nyt odotan viidettä.
alku suhteessa mieheni oli tosi lapsellinen, meni päivät yöt kavereiden kanssa, minä hoidin lapsemme yksin , AINA kotona. tai siis kyläilinhän tieten joskus, mutta mieheen verrattuna aina kotona. Olin kuitenkni onnellinen.. lasten takia..
En voinut luotta mieheeni ( ei siis pettänyt) vaan muuten , esim saattoi kaupassa käyntimme jälkeen sanoo yht. äkkii että meen tuohon yhen tutun kyytiin, jonka kans oli juur jutellut. No mä menin kotiin LASTENI JA ostosten kanssa. Mies tulil varmaan sit vaikka aamulla kotiin tällä kertaa..milloin jopa vasta päivälläkin, tai sit myöhään yöllä..heh..sekavaa..mut siis noin.Eli hän meni lapsettomien miesystäviensä kanssa, lorvaili jossain niiden luona (tiedän,varmistin kyttämällä) koska halusin tosiaan varmistaa ettei petä, joksi tätä nyt heti luulis.
No vuodet kului, mieshän ei sit kotonaan tehnyt kotihommia, lasten hoidosta puhumattakaan...kävimme kyl yhessä kyläileen yms. ehkä tavallista perhe-elämää...mut nuo omat menot vei kuitenkin yli puolet ajastamme.Mun mielestä ei normaalii?? kaikkihan sano mulle että jätä tuollainen, mutta silloin olin liian "tyhmän rakastunut" enkä tavallaan osannut lähteä.mutta täyttyyhän sse pinna joskus....
no sithän se täyttyi... jätin mieheni..olimme pari vuotta erossa. tänä aikan hän jopa pahoinpiteli mua , yms lapsille kertoi perättömyyksiä minusta, huoritteli niiden kuullen yms. kaikkea hirveetä, mitä joku muu ei olisi katsonut.
Mutta sitten mieleni taas muuttui (tulin uskoon) kaik ei varmaan ymmärrä, mut jatkakaa lukemista. Koska eihän omana minään voi kukaan enää ottaa tuollaista miestä takaisin!! EIHÄN?
Aloimme elää yhteiseloa, kaik oli hyvin. Ja jälkeenpäin sit kun tuo uskonhuuma vähän lauhtui, niin ajattelin että parempi oikeesti näin lasten vuoksi..eli kuitenkin vähän pakosta lin tuossa tilanteessa.! Myönnän! Lapsille oli tosi rankkaa tuo ero, tuli kaikenlaisii vaikeuksia yms sit mitä mieheni puhui niit ympäri yms. Näin ajattelen sitä tosiaan lasten vuoksi.
Nyt tilanne sit meni että oikestihan inhoan miestäni, en halua että hän koskee, seksistä huolimattakaan. Mut sitten kävi vahinko,, ja nyt odotan lasta. Oisi ollut toki vaihtoehtona abortti, mutta en PYSTYNYT sitä tekemään, itkin ja mietin silloin... ja en pystynyt. Mutta onnellinen olen nyt siis tulean vauvan puolesta.
En välitä siis miehestäni pätk'n vetrtaa, vain lasteni isänä. mä olen sille sanonut etten halua seksiä sen kans, kehotin meneen vieraisiin jos haluu panna.heh....Tyydyn oleen tässä lasten vuoksi, koska vanhimmat ovat jo murrosiässä, isä heille kaik kaikessa.
ja sithän erotessa mies käyttäytyisi taas agressiivisesti.OLEN ajatellut näin minun jatkavan lasten aikuskään saakka,ainakin vanhimpien siis. Olen kuitenkni onnnelline, kun näen että lapseni tykkäävät että olemme perhe. Emme riitele, juttelemme ja oikeestaan olemme toisiamme kohtaan kuin parhaimmat ystävykset kuitenkin...inhostani huollimatta. eli siis lapsemme näkevät ehkä kuitenkin onnellliset vanhemmat...vaikea kuvailla tässä tilannetta..... en usko että tästä tulee lapsille mitään traumoja....
Tuo miehen inho tulee siitä miten hän mua ennen kohteli, inhoan hänen suutaan sen takia koska sieltä tuli ne inhottavat sanat mulle.alkon hajua inhoan hänessä ,koska monesti hän oli humalassa silloin yms. aika käsittämättömiä asioita teille....kosketusta inhoan koska hän löi mua...yms..
Mutta näin haluan tilanteen ehkä kuitenkin olevan...teen lasten vuoksi kaikkeni, kerkeän sitten itse mennä kun lapset ovat vanhempia yms..jos silta tuntuu... nythän siis mies ei hakkaa mua eikä kohtele kaltoin.ero kutenkin opetti hälle paljon ja hän katuu OIKEESTI käytöstään. Mutta en voi tunteilleni mitään, jos ovat jo loppuneet häntä kohtaan...harmittelin oikeesti sitä kauan ja yritin nostaa tunteitani mutta turhaan , ei ne enää nouse rakastamiseen asti.harmi.
että tällainen tarina.Uhraudunko liikaa lasteni vuoksi? mulla kuitenkin hyvä olla sydämmessäni, lapset ovat kaikkeni,varsinkin tämä tuleva pienoinen....
kiva oisi käydä keskustelua muiden ehkä tälläsessa tilanteessa olevien kanssa.....
:hug: :hug:
alku suhteessa mieheni oli tosi lapsellinen, meni päivät yöt kavereiden kanssa, minä hoidin lapsemme yksin , AINA kotona. tai siis kyläilinhän tieten joskus, mutta mieheen verrattuna aina kotona. Olin kuitenkni onnellinen.. lasten takia..
En voinut luotta mieheeni ( ei siis pettänyt) vaan muuten , esim saattoi kaupassa käyntimme jälkeen sanoo yht. äkkii että meen tuohon yhen tutun kyytiin, jonka kans oli juur jutellut. No mä menin kotiin LASTENI JA ostosten kanssa. Mies tulil varmaan sit vaikka aamulla kotiin tällä kertaa..milloin jopa vasta päivälläkin, tai sit myöhään yöllä..heh..sekavaa..mut siis noin.Eli hän meni lapsettomien miesystäviensä kanssa, lorvaili jossain niiden luona (tiedän,varmistin kyttämällä) koska halusin tosiaan varmistaa ettei petä, joksi tätä nyt heti luulis.
No vuodet kului, mieshän ei sit kotonaan tehnyt kotihommia, lasten hoidosta puhumattakaan...kävimme kyl yhessä kyläileen yms. ehkä tavallista perhe-elämää...mut nuo omat menot vei kuitenkin yli puolet ajastamme.Mun mielestä ei normaalii?? kaikkihan sano mulle että jätä tuollainen, mutta silloin olin liian "tyhmän rakastunut" enkä tavallaan osannut lähteä.mutta täyttyyhän sse pinna joskus....
no sithän se täyttyi... jätin mieheni..olimme pari vuotta erossa. tänä aikan hän jopa pahoinpiteli mua , yms lapsille kertoi perättömyyksiä minusta, huoritteli niiden kuullen yms. kaikkea hirveetä, mitä joku muu ei olisi katsonut.
Mutta sitten mieleni taas muuttui (tulin uskoon) kaik ei varmaan ymmärrä, mut jatkakaa lukemista. Koska eihän omana minään voi kukaan enää ottaa tuollaista miestä takaisin!! EIHÄN?
Aloimme elää yhteiseloa, kaik oli hyvin. Ja jälkeenpäin sit kun tuo uskonhuuma vähän lauhtui, niin ajattelin että parempi oikeesti näin lasten vuoksi..eli kuitenkin vähän pakosta lin tuossa tilanteessa.! Myönnän! Lapsille oli tosi rankkaa tuo ero, tuli kaikenlaisii vaikeuksia yms sit mitä mieheni puhui niit ympäri yms. Näin ajattelen sitä tosiaan lasten vuoksi.
Nyt tilanne sit meni että oikestihan inhoan miestäni, en halua että hän koskee, seksistä huolimattakaan. Mut sitten kävi vahinko,, ja nyt odotan lasta. Oisi ollut toki vaihtoehtona abortti, mutta en PYSTYNYT sitä tekemään, itkin ja mietin silloin... ja en pystynyt. Mutta onnellinen olen nyt siis tulean vauvan puolesta.
En välitä siis miehestäni pätk'n vetrtaa, vain lasteni isänä. mä olen sille sanonut etten halua seksiä sen kans, kehotin meneen vieraisiin jos haluu panna.heh....Tyydyn oleen tässä lasten vuoksi, koska vanhimmat ovat jo murrosiässä, isä heille kaik kaikessa.
ja sithän erotessa mies käyttäytyisi taas agressiivisesti.OLEN ajatellut näin minun jatkavan lasten aikuskään saakka,ainakin vanhimpien siis. Olen kuitenkni onnnelline, kun näen että lapseni tykkäävät että olemme perhe. Emme riitele, juttelemme ja oikeestaan olemme toisiamme kohtaan kuin parhaimmat ystävykset kuitenkin...inhostani huollimatta. eli siis lapsemme näkevät ehkä kuitenkin onnellliset vanhemmat...vaikea kuvailla tässä tilannetta..... en usko että tästä tulee lapsille mitään traumoja....
Tuo miehen inho tulee siitä miten hän mua ennen kohteli, inhoan hänen suutaan sen takia koska sieltä tuli ne inhottavat sanat mulle.alkon hajua inhoan hänessä ,koska monesti hän oli humalassa silloin yms. aika käsittämättömiä asioita teille....kosketusta inhoan koska hän löi mua...yms..
Mutta näin haluan tilanteen ehkä kuitenkin olevan...teen lasten vuoksi kaikkeni, kerkeän sitten itse mennä kun lapset ovat vanhempia yms..jos silta tuntuu... nythän siis mies ei hakkaa mua eikä kohtele kaltoin.ero kutenkin opetti hälle paljon ja hän katuu OIKEESTI käytöstään. Mutta en voi tunteilleni mitään, jos ovat jo loppuneet häntä kohtaan...harmittelin oikeesti sitä kauan ja yritin nostaa tunteitani mutta turhaan , ei ne enää nouse rakastamiseen asti.harmi.
että tällainen tarina.Uhraudunko liikaa lasteni vuoksi? mulla kuitenkin hyvä olla sydämmessäni, lapset ovat kaikkeni,varsinkin tämä tuleva pienoinen....
kiva oisi käydä keskustelua muiden ehkä tälläsessa tilanteessa olevien kanssa.....
:hug: :hug:
