Mitä tehdä

[musta tuuli]

Aurinko paistaa, mutta mieli on synkkä kuin kellari. Olen ollut pitkään pätkätyöläinen. Työttömänä varsinaisesti en kovin pitkiä aikoja ole ollut. Nyt kuitenkin on tullut pieni mahdollisuus, että saisin vakituistakin työtä.

Ongelma on se, että työ olisi ihan toisella puolella Suomea. Miehelläni on vakituinen työ nykyisellä asuinpaikkakunnalla. Muutto muualle ei ihan mahdoton yhtälö ole, mutta miehelleni ei tältä uudelta pieneltä paikkakunnalta ole töitä odotettavissa.

Olemme olleet yhdessä vuosia ja väliin mahtuu yksi kaukosuhde jaksokin. Meillä sujuu yhdessä oikein loistavasti ja olemme jopa pohtineet perheen perustamista. Olen ihan umpisolmussa. Kahdella paikkakunnalla asuminen tulisi kalliiksi, vuokrat kahdesta asunnosta, junamatkat noin 80e meno-paluu eikä yhteydetkään ole parhaat mahdolliset. Tuleva palkka ei nyt niin huipputasoa olisi, mutta ihan ok. Toisaalta vakityö hivelisi jo kummasti pätkätyöläistä, mutta saanko samalla heittää hyvästit yhteiselle elämälle. Rakastan miestäni ja meillä on hyvä suhde. Pitääkö minun se uhrata? Onko niin että vakituinen työ merkitsee samaa kuin hyvästi yhteinen koti ja lapset? Yksin asuminen ei sinänsä pelota, sillä siitä on vuosien kokemus. Paikkakunta olisi täysin uusi minulle miehen sukua tosin asuu siellä suunnalla maata.

 

[kellarista]

En ole selvännäkijä, mutta kirjoituksestasi päätellen olet melko nuori nainen.
Lapsetonkin niin ymmärsin.

Nuorena pitää vain uskaltaa. Vanhemmalla iällä muuttuu liiankin arkajalaksi.

Olen aina ollut sitä mieltä, että tosirakkaus kestää mitä vain. Ihan kuin Markku Aron uusimmassa biisissä Kestän mitä vain. Kävin eka kertaa elämässäni katsomassa ko. artistia alkukesällä Espan lavalla. Ei Markku enää ole niin nuori ja "nätti" kuin telkkarissa pyörivässä mainoksessa. Vatsakumpukin hänellä löytyy.

Minäkin olen lähtenyt aikoinaan työn perään. Reissaminen on tuttua.
Nyt sitten lapset ovat aikuisia ja toinen on töissä ulkomailla. Sähköposti, kännykkä ja moni muu asia lyhentää välimatkaa hyvin. Suomessa tietä riittää.
Lentokoneella pääsee sitäkin nopeammin. Aja vaikka yksityislentolupakirja ja lennä omalla koneella. Sellainenkin on mahdollista eikä mitenkään kamalan harvinaista.

Mieltään ei kannata synkistää kauniina kesäpäivänä tulevaisuuden maalaamisella mustaksi. Vain pirut seinältä puuttuvat.

Hyvin moni perhe muuttaa työn perässä. Minullakin on tässä netin alla pahvilaatikoita. Esimieheni muutti työn perässä kauas Suomen perukoille.
Lupasin pakata viimeiset tavarat menemään jossakin kyydissä.

Menolippu, menolippu, juna jyskyttää ooo, mulla kauas menolippu on.
Pakko matkustaa on jonnekin mua kauas juna vie... kun vain pitkä on tie.

Kuuntelin tuota laulua muutama vuosi sitten, kun fillaroin viimeisiä tavaroita asunnosta toiseen. Virve Rostin biisi kaikui Forumin Seppälästä. Ai, että tuo vanha jytke antoi hyvää tahtia pyöräilylle. Pyöräily Helsingin kaduilla ei erityisemmin kiinnosta. Välistä tuntuu, että paikat irtoavat hampaista.

Hymyä huuleen ap. Suomi neidon hellässä sylissä olette aina kotona.
Pienessä maassa välimatkat ovat loppujen lopuksi lyhyitä. Vertaapa vain isoihin maihin. Siellä on jopa aikavyöhykkeitä oman maan sisällä.

 

[mies]

Jos vaakakupeissa ovat hyvä ihmissuhde ja työpaikka, niin minun näkemykseni mukaan työpaikkaa on helpompi vaihtaa.
Jos haluat muuttaa, niin pidä se väliaikaisena ratkaisuna tai toivo, että saisit miehen myöhemmin mukaan.

 

[halle]

Älä ihmeessä! En tiedä mitä koit sinä aikana, kun teillä oli kaukosuhde jakso, puhuttiinko kymmenistä vai sadoista kilometreistä, viikoista vai kuukausista.
Mutta tee mitä tahansa, mutta kaukosuhteeseen ei kannata ryhtyä jos on jokin muu vaihtoehto.
Itsekin luulin olevani kovin onneton pätkätöissä ja työttömänä. Selvisi, että kaukosuhteen mukanatuoma paska ylitti työttömyyden kauhut moninkertaisesti. Lopulta ei voinut keskittyä enää työhönkään kun alkoivat sydänsurut.
Aloin epäillä miestä pettämisestä noin puolivälissä kaukosuhdetta, ja kolme muuta isoa kriisiä on ollut.
Ei kannata luottaa siihen, että parin kuukauden jälkeen mies jaksaa enää soitella sinulle joka päivä, laittaa rakkausviestejä, tai että sinä jaksaisit tehdä selaista hänelle. Minun kokemuksen mukaan meillä ainakin mies oli nimenomaan se, joka ei käsittänyt niiden pienten asioiden arvoa, vaan kuvitteli että kaukosuhde tarkoittaa sitä, että vaimo on ikään kuin "varastossa" odottamassa parempia aikoja, ja hän voi velloa poikamiehenä sen aikaa.
Jos mies on jossain jossa ei ole puhelimia eikä nettiä, niin on helpompi ymmärtää miksi puhelut ovat niin harvassa, mutta ainakin tuo oma on niin jäyhä suomalainen jurrikka, ettei se osannut osallistua suhteen hoitamiseen puhelimessa. Ja koita sitä sitten selvitellä luurin välityksellä.
Ehkä tämä on meitä vahvistanut, mutta se jää nähtäväksi vasta vuosien saatossa.
Tulette huomaamaan että junailu on kallista, reppuselkäelämä kuluttaa ja kun tulee joku riita, sitä ei voi sopia puhelimessa vaan nukut sen päälle pahoilla mielin monta yötä yksinäsi. Ja mitä tekee mies? Vatvoo parisuhdetta yhtä lailla ja kertoo kuinka kaipaa sinua?
Älä unta näe. Mies ei kestä ilman naista paria viikkoa kun alkaa jo kulkuset heilumaan ja pönttö sekoaa.

 

[halle]

Ja sanokaa nyt sitten, että "jos mies on sellainen, niin onko suhteessa pakko olla" tai että "ei meidän Lasse petä vaan on hyvä mies ja pussatakin osaa ja puhua"
Sanokaa jo, olen onnellinen jos jonkun mielestä näin on! Mutta ei, monta vuotta yhteiselämää takana ja kyllä osasi vaikka mitä. Mutta kun kaukosuhde koitti niin hyvä mies mureni pala kerrallaan, yksi riita sinne, toinen epäselvyys tänne, muutama ylimääräinen viikonloppu erossa esim. heikon rahatilanteen takia, puhelinlaskua täytyy välillä säästää, niin jo on keitto valmista.
Ja ei jaksa istua skypessä, tai mesessä, tai emailia, ei mitään, se kun ei ole miehen luonne. Joillekin voi sopia, mutta jos kaikki on hyvin ja suhde toimii, niin tässä on ainakin hyvä konsti pistää kaikki paskaksi alta vuodenpäivät.