mitä tehdä, mies haluaa erota

["vieras"]

Eikö mies sit tajua, että yhtä tylsää se elämä on sinkkuna kuin sinunkin kanssasi. Ehkä sit ei.

 

[ruutiukko]

En sanonut "pelkkää" vaan "enimmäkseen".

Ja mitä kukin suorittamisella tarkoittaa.
Herätys aamulla. Lapset päikkyyn, Töihin. Lapset päikystä. Ruokaa. Mitä lie toimintaa. Iltapala. Iltapesu. Lasten kiukuttelua. Nukkumaan. Herätys aamulla...

Samat rutiinit joka päivä. Se on suorittamista joka toisinaan on aika puuduttavaa.

Aamen. Pitää vain oppia noukkimaan tästä jokapäiväsenleivän seasta ne pienet jyväset. Niinkö sen kun eilen poika oli niin onnellinen kun siltä irtosi pitkään heilunut hammas.

 

[isoäiti mölykylästä]

Paskassa suhteessa on turha roikkua, koska meillä on vain yksi elämä.

tääkin on totta.

 

[Khimaira]

En sanonut "pelkkää" vaan "enimmäkseen".

Ja mitä kukin suorittamisella tarkoittaa.
Herätys aamulla. Lapset päikkyyn, Töihin. Lapset päikystä. Ruokaa. Mitä lie toimintaa. Iltapala. Iltapesu. Lasten kiukuttelua. Nukkumaan. Herätys aamulla...

Samat rutiinit joka päivä. Se on suorittamista joka toisinaan on aika puuduttavaa.

No joo..mä varmaan lisäsin itse sen "pelkkää" omista ajatuksista :ashamed: Kai mä jotenkin ajattelen että parisuhteen tulisi tuoda mun elämääni jotain mitä mulla yksin ( siis ilman miestä, ei ilman lapsia ) ei olisi. Mikä on todella tyhmä ajatus.. En vaan kovin hyvin ymmärrä sitä mikä parisuhteen ( = avioliiton ) tarkoitus on :ashamed: Varmaan siksi mennäänkin parisuhdeterapiaan..

 

["vieras"]

Jos 3 vuoden yhdessä olon jälkeen tekee mieli erota, niin sitten kuule jalat äkkiä alle ja muihin maisemiin ennenkuin siinä suhteessa on perhe myös. Jos se mies siihen nyt sun ulvomisen takia jää, se jää siihen vain ja ainoastaan sen takia ja lähtee varmasti jossain vaiheessa kokeilemaan sitä menetettyä opiskelijaelämää.

 

["Elli"]

Itsellänikin oli nuorena vastaavanlainen poikaystävä, joka ehdotti melkein samoin sanoin eroa. Ei ollut kuulemma ketään kiikarissa, halusi vain olla yksinään ja tavata uusia ystäviä.

Sovittiin, että otetaan vähän etäisyyttä. Tyyppi löytyi seuraavana lauantaina paikallisen yökerhon tanssilattialta pussailemasta tyttöä, jonka kanssa oli pitkään vaihdellut sähköpostia "ystävänä". Minä otin omalla tahollani etäisyyttä ja deittailin yhtä ihan mukavaa miestä. Eikös tämä järjen jättiläinen halunnut palata yhteen. Auvoa kesti pari kuukautta, kunnes tuo sähköpostiystävä vei taas voiton. Ymmärsin, miksi miehen inbox oli koko seurusteluajan ollut niin suuri salaisuus.

Joten suhtautuisin tosi kriittisesti tuohon mustasukkaiseksi tekemisen mahdollisuuteen. Se voi auttaa hetken. Mutta fiksumpaa on etsiä ihminen, jonka kanssa arki on lähtökohtaisesti mukavaa. Minullekin löytyi sellainen.

 

["Liila"]

[QUOTE="vieras";24577105]Eikö mies sit tajua, että yhtä tylsää se elämä on sinkkuna kuin sinunkin kanssasi. Ehkä sit ei.[/QUOTE]

Ei se ole tylsää, kun on ihastunut johonkin.

 

["Liila"]

[QUOTE="Elli";24577256]Itsellänikin oli nuorena vastaavanlainen poikaystävä, joka ehdotti melkein samoin sanoin eroa. Ei ollut kuulemma ketään kiikarissa, halusi vain olla yksinään ja tavata uusia ystäviä.

Sovittiin, että otetaan vähän etäisyyttä. Tyyppi löytyi seuraavana lauantaina paikallisen yökerhon tanssilattialta pussailemasta tyttöä, jonka kanssa oli pitkään vaihdellut sähköpostia "ystävänä". Minä otin omalla tahollani etäisyyttä ja deittailin yhtä ihan mukavaa miestä. Eikös tämä järjen jättiläinen halunnut palata yhteen. Auvoa kesti pari kuukautta, kunnes tuo sähköpostiystävä vei taas voiton. Ymmärsin, miksi miehen inbox oli koko seurusteluajan ollut niin suuri salaisuus.

Joten suhtautuisin tosi kriittisesti tuohon mustasukkaiseksi tekemisen mahdollisuuteen. Se voi auttaa hetken. Mutta fiksumpaa on etsiä ihminen, jonka kanssa arki on lähtökohtaisesti mukavaa. Minullekin löytyi sellainen.[/QUOTE]

Totta puhut. Ap:n kannattaisi keskittyä nyt vain oman elämänsä jatkamiseen ja oman olonsa hyväksi tekemiseen. Tuollaisen petturin perään on turha jäädä ruikuttamaan.

 

["a.p"]

Meidän suhteemme ei ole ollut tylsää missään vaiheessa. ainakaan minun mielestäni. mieheni on niin ihana...mutta nyt hän on muuttunut sanoin hänelle, että luuletko elämän olevan jonkun muun kanssa sen helpompaa joskus, samat opiskelut, työ, urheilu, väsymys jne tulevat eteen AINA... ei ne ole tekosyitä! Olen itkenyt tämänkin päivän vaikka lupasin itselleni olla miettimättä tätä asiaa.

 

[Chala]

Elämäänsä ei voi koskaan rakentaa toisen ihmisen varaan, ensisijaisesti pitää aina elää itselleen (kun lapsia ei ole kuvioissa).

Sinä päätät mitä sinä haluat ja toimit sen mukaan. Miestä et voi mihinkään pakottaa, jos hän haluaa vapautta, voitte miettiä onnistuuko se riittävässä määrin parisuhteessa vai pitääkö sitä varten erota. Jos eroatte, se on sitten voivoi ja sinä jatkat elämääsi uuteen suuntaan, todennäköisesti vain parempaan.

Jos taas pysytte yhdessä, pitää sinunkin elää itsellesi, rinnakkain miehesi kanssa, ei roikkuen ajatuksessa että toivottavasti se ei nyt jätä sua tai nyt tai nyt. Mieti nyt millainen elämä sulla on edessä jos noin jatkat.

 

[Anatolia]

Mä erosin entisestä avomiehestäni kutakuinkin samanlaisten syiden takia. Jotain puuttui, halusin "jännittävämpää" elämää. Olin tylsistynyt. Mitään ns. oikeaa syytä erolle ei ollut, en vaan halunnut/jaksanut edes yrittää saada suhteeseen uudenlaista kipinää. Kyllä me paljon ulkona käytiin, matkusteltiin yms mutta silti jotain puuttui.

Joten lähdin lätkimään noin 5 v kestäneestä suhteesta, ja ainoa asia jota kadun on se, etten lähtenyt jo aikaisemmin. Puudutti meinaan aika lailla jo siinä 3 v tienoilla.

Minusta toinen pitää päästää menemään, jos hän haluaa mennä. Mielummin nyt, kuin muutaman vuoden päästä, kun "jotain puuttuu"- olotilaa ollaan yritetty korjata lapsilla.

 

["a.p"]

Tuokin totta. On niin kamalaa joka päivä, kun pelkään, että jos teen tai sanon jotain väärin, niin mieheni jättää minut. Mutta mietin koko ajan, että en voi ajatella niin. Sillä tavoin mieheni minut varmasti jättää kun juttelemme kivoista asioista alan itkemään kun tulee kamalat ajatukset mieleen. yritän olla niin positiivinen kuin pystyn jotta meillä alkaisi mennä taas paremmin.

 

[Joopapapati]

Kurja juttu, mutta ei asioille aina voi mitään. Mä olen "yrittänyt" erota miehestä vuoden. Eka sanoin, ettei tuu mitään, en rakasta enää. Mies murtui, mutta halusi jatkaa. Keväällä jäin kiinni pettämisestä (en ole ylpeä), mies alkoi räyhätä, sanoin, että muutetaan erileen, mut seuraavana päivänä pyysi mua jäämään. Mä en päästä miestä lähelle, ollaan kämppiksiä, hänelle enemmän. Miksi?? En tajua miten ei päästä irti. Mä voisin lähteä, mutta mua ei haittaa tässä olokaan. Ollaan ja elellään vaan. Eniten vituttaa syyllisyys, jatkuva sellainen. Kumpikaan ei osaa päästää irti, vaikka kaikki on mennyttä.
Älä siis jää roikkumaan!!!!!!!!! Yritä pelastaa, mutta anna olla jos ei auta. Mies kyllä menee ja tekee ja tapailee ja elää, vaikka et irti päästäiskään. Miettikää asioita ja älä ikinä toista mun miehen kohtaloa, se on myrkkyä sielulle jos ei osaa antaa toisen mennä jos hän haluaa.

 

[Chala]

[QUOTE="a.p";24581599]Tuokin totta. On niin kamalaa joka päivä, kun pelkään, että jos teen tai sanon jotain väärin, niin mieheni jättää minut. Mutta mietin koko ajan, että en voi ajatella niin. Sillä tavoin mieheni minut varmasti jättää kun juttelemme kivoista asioista alan itkemään kun tulee kamalat ajatukset mieleen. yritän olla niin positiivinen kuin pystyn jotta meillä alkaisi mennä taas paremmin.[/QUOTE]

Onko sulla jotain sellaista omaa elämässäsi johon voit keskittyä ihan täysillä ja olla vain sinä? Työ, opiskelu, harrastus, kaverit, mitään vastaavaa? Se ihminen sun täytyy kotiympyröihinkin löytää, ensisijaisesti sinä, toiseksi te, ei symbioosissa vaan rinnakkain, terveellä pohjalla.

 

["a.p""]

Minulla on työ ja kavereita. Mies sanoo että rakastaa minua, välittää minusta hirveästi. mutta haluaisi myös olla vapaasti opiskelukavereidensa kanssa. on siis kuulemma vähän kahden vaiheilla. en vaan ymmärrä!

 

[nimmi]

mä olisin vaan ilonen jos mun mies haluis erota.oon yrittäny puhua ja puhua erosta mut ku ei tajuu ni ei.pääsen paljon helpommalla lasten kanssa.odotan hetkeä jolloin mieskin tajuu ettei tästä mitään tule.

 

[Chala]

[QUOTE="a.p"";24581637]Minulla on työ ja kavereita. Mies sanoo että rakastaa minua, välittää minusta hirveästi. mutta haluaisi myös olla vapaasti opiskelukavereidensa kanssa. on siis kuulemma vähän kahden vaiheilla. en vaan ymmärrä![/QUOTE]

Jos ei suhteessa voi olla niin että pystyy olemaan myös vapaa, ei kannata olla suhteessa. Silloin se on todennäköisesti kiinni siitä ettei saa vapaasti yrittää muita, mikä taas tekee ihmisestä sellaisen jonka kanssa ei suhteessa kannata edes yrittää olla.

 

[Anatolia]

[QUOTE="a.p"";24581637]Minulla on työ ja kavereita. Mies sanoo että rakastaa minua, välittää minusta hirveästi. mutta haluaisi myös olla vapaasti opiskelukavereidensa kanssa. on siis kuulemma vähän kahden vaiheilla. en vaan ymmärrä![/QUOTE]

Minä taas ymmärrän miestä täysin...itsekin parikin kertaa samoja juttuja läpikäyneenä. Ei ole helppoa, kun haluaa kahta eri asiaa, eikä molempia voi saada. Ahdistavaa se on, ja vaikeaa, mutta elämä on sarja valintoja joista osa on vaikeita.

Anna hänen olla opiskelukavereidensa kanssa vapaasti, anna elää ja mennä, ottakaa hiukan etäisyyttä toisiinne, ehkä se auttaa häntä selvittämään kumpaa hän haluaa enemmän: olla kanssasi, vaiko olla vapaa.

Sitähän et halua, että hän olisi kanssasi säälistä ja velvollisuudentunteesta?

 

["iridessa"]

Märkäkorva tulee vielä pettymään raskaasti kun sitten aikuisena joskus huomaa ettei elämä oikeasti olekaan joka päivä jännää extremeä vaan enimmäkseen puuduttavaa suorittamista.
Se että arki on suorittamista, saa ne pienetkin erikoiset hetket tuntumaan suurilta elämyksiltä.

Juuri näin! Ehkä sun kohtaloksesi tulee olla se harjoittelusuhde. Ehkä "miehesi" on joskus valmis kestämään myös tavallisen arjen kun tajuaa millaista tavallinen elämä oikeasti on.

 

["vieras"]

Mustakin tuntuu, että mies ei ihan rehellisesti ole kertonut, miksi haluaa erota. Ehkä hän ei tiedä itsekään, voihan sitä tulla sellainen selittämätön vapaudenkaipuu, että parisuhde ahdistaa, vaikka ketään toista ei olisikaan kiikarissa.

Jos selitys tosiaan on se, että hänellä on tylsää ja katsotte liikaa telkkaria, niin kysy, mitä hän haluaisi telkkarin tuijottamisen sijaan tehdä. Ja kysy, mikä on sellainen asia, mitä hän haluaisi tehdä ja tekisi jos olisi sinkku, mutta ei voi parisuhteessa tehdä. Mä ainakin sain tavata opiskelukavereita ja bilettää rauhassa vaikka olinkin mieheni kanssa. Joskus otin mieheni mukaan jos oli sellainen tilaisuus, että sinne oli tulossa muitakin opiskelijaryhmämme ulkopuolisia. En yhtäkkiä keksi mitään, mitä en olisi voinut tehdä siksi että olen parisuhteessa. Paitsi vehdata muiden miesten kanssa, ja sellaista en olisi halunnutkaan .

 

["a.p"]

Mieheni ilmoitti eilen, että ei hänellä uutta ihastusta tai ketään ole. mutta hänellä on kuulemma sellainen vaihe, että haluaisi vaan vapaasti mennä sillai ettei tarvis huolehtia mitä tapahtuis... kuinka pahalta tuo minusta tuntuu, ja en ymmärrä, onko hän ihan oikeasti tuon tunteen takia heittämässä koko meidän suhteen hukkaan?!

 

[kökköliini]

[QUOTE="a.p";24583720]Mieheni ilmoitti eilen, että ei hänellä uutta ihastusta tai ketään ole. mutta hänellä on kuulemma sellainen vaihe, että haluaisi vaan vapaasti mennä sillai ettei tarvis huolehtia mitä tapahtuis... kuinka pahalta tuo minusta tuntuu, ja en ymmärrä, onko hän ihan oikeasti tuon tunteen takia heittämässä koko meidän suhteen hukkaan?![/QUOTE]

anna mennä ja äläkä vain ota takaisin kun on kohta kolkuttelemassa oven takana. huomaa näet pian että ei se "sinkkuus" mitä muilta opiskelukavereilta kadehti todellakaan ole niin herkkua kuin äkkiä näytti.

 

["a.p"]

up

 

[Khimaira]

[QUOTE="a.p";24583720]Mieheni ilmoitti eilen, että ei hänellä uutta ihastusta tai ketään ole. mutta hänellä on kuulemma sellainen vaihe, että haluaisi vaan vapaasti mennä sillai ettei tarvis huolehtia mitä tapahtuis... kuinka pahalta tuo minusta tuntuu, ja en ymmärrä, onko hän ihan oikeasti tuon tunteen takia heittämässä koko meidän suhteen hukkaan?![/QUOTE]


Ethän sä voi estää menemästä..Mutta takaisin ei ole pakko ottaa

 

["a.p"]

Vituttaa vielä sekin, että meille on varattu ulkomaanmatka tammikuussa eikä sitä enää voi perua. Oikeasti voi vittu sentään... Kai me yritetään vielä kaikesta huolimatta, mies kuitenkin sanoo välittävänsä minusta, ja keksitään jotain kivaa. Toivon niin, että tuo miehen "vapauden kaipuu" vaihe häviäisi helvettiin!