V
"vaimo"
Vieras
Meillä oli keskustelu, kun mies ollut ahdistunut jostain. Asiat muuten hyvin, ja perhe elämä kunnossa. Hän vaan kokee olevansa ahdistunut, riittämätön ja saamaton. Mitä ei todellakaan ole, ennemminkin vetää itsensä piippuun, kun on KOKO AJAN tekemässä jotain. Yritin neuvoa hölläämään ja vähentämään omia vaateitaan itseensä. Ja keskustelemaan jonkun kanssa. Keskustella ei kuulemma pysty kavereilleen ja ammattiapuun on erittäin suuri kynnys lähteä. Lapsuusajasta juontaa juurensa tuo, että pitää koko ajan tehdä hyödyllistä, eikä laiskottelu ole ns. "sallittua". On ollut todella ärtyisä ja kertoi jopa välillä miettineensä ittensä "vetämistä kiikkuun".
Oon todella huolissani ja tunnen olevani täysin ilman apukeinoja. Itsellä masennusta oli nuorena, ja muistan vieläkin, miten hirveää aikaa se oli. Neuvoja otan vastaan jos jollakin niitä antaa.
Oon todella huolissani ja tunnen olevani täysin ilman apukeinoja. Itsellä masennusta oli nuorena, ja muistan vieläkin, miten hirveää aikaa se oli. Neuvoja otan vastaan jos jollakin niitä antaa.
. Vedin itseni niin piippuun, että sairastuin masennukseen sun muihin ahdistusoireisiin. Hain apua, ja sain apua. Sairaslomaa työelämästä, ja kotihommat breikille. Ja ne hommat on vaan pystyttävä jättää hyvällä omatunnolla sinne hamaan tulevaisuuteen, ja jatkaa sitten kun niitä voimia taas on... Itse oon siinä onnistunut, ja vointi jo paljon parempi.
