Mitä tehdä kun toinen ei yritä tarpeeksi????

[Elli82]

Pakko nyt vähän avautua kun niin nyppii!!!!!! :kieh:

Olemme kärsineet lapsettomuudesta 2,5 vuotta, jonka aikana olen ravannut kaiken maailman lääkäreissä, syönyt lääkkeitä ja kärsinyt niiden sivuvaikutuksista mm. naama kun pitsa valtavien paiseiden johdosta, kuumista aalloista, huonosta olosta jne jne Olen lopettanut tupakan polton, viinan juonnin ja yritän syödä mahdollisimman terveellisesti ja ottaa oikeanlaisia vitamiinejä yms Olen rajoittanut raskasta liikuntaa josta nautin todella, mutta joka on haitallista raskautumista ajatellen. Olen pissaillut kaikenmaailman tikkuihin ja pidättäytynyt juomasta ja/tai pissaamasta että saisi luotettavia testituloksia. Nyt olen menossa kesälllä tähystykseen ja ylimääräisten munarakkuloiden poistamiseen, jotka tehdään nukutuksessa ja kärsin sairaala kammosta ja koko leikkaus pelottaa. Kaiken tämän teen mielelläni jotta saisin oman lapsen syliini! Mutta mitä tekee mieheni, EI MITÄÄN!!!!! hän polttaa ja juo ja syö mitä lystää jne jne Hän lupasi tupakanpolton lopettaa jotta siittiöiden liikkuvuus olisi parempi, mutta tänään löysin hänen taskustaan tupakka-askin. Nyt kiehuu niin että alkaa tuntumaan siltä ettei eropapereiden tulostaminen ole kaukana!!!!!!!!! :kieh: :kieh: :kieh:

 

[Jaanuska]

Vaikuttaa siltä ettei miehesi kuitenkaan halua lasta jos ei liikauta sormeakaan asian puoleen

 

[sirpaleina]

Ensimmäisenä voisin sanoa että VOIMIA! :hug:

En oikein osaa sanoa mitään kauhean lohduttavaa, mutta mullakin on ollut vähän samanlaisia ajatuksia... Tai lähinnä olen ajatellut sitä, että miten kauheasti naiset yleensä näkevät vaivaa saadakseen raskauden mahdollisuuden "maksimitasoon". Pidättävät pissaa, ovat juomatta, vaihtavat ruokavaliota, lopettavat alkoholin käytön ja tupakoinnin, syövät vitamiineja jne. Mutta tuntuu, että miehet eivät katso tarpeelliseksi muuttaa omia elämäntapojaan mitenkään. Ihan kuin se muka olisi naisesta vaan kiinni tullaanko tässä raskaaksi vai ei, kyllähän tietenkin nainen on raskaudessa pääosassa, koska kantaa tätä hedelmää 9kk, mutta se onkin asia erikseen jo raskaana ollessa.

Ehkä miehesi ei halua stressata asialla itseään liikaa?? Tai yrittää olla stressaamatta?

Minäkin olen meistä se joka stressaa ja joistain asioista meinaa muodostua jopa pakkomielle minulle. Mies on taas se joka jarruttelee, eikä stressaa asialla. Mies on tjot-asenteella vaikka kovasti haluaisi vauvaa...

 

[yön utu]

hmm...mä voin kertoa oman tarinani..me ei yritetty vauvaa, mutta mä ressasin hirveesti raskaaksi tulosta, laskin päivät tarkkaan ja joka kk tarkkailin kuukautisia. näin jatkuin 9kk. sitten päätin lopettaa ressaamisen, ja laskemisen ja analysoinnin, pam olin raskaana.
joskus se henkinen puoli estää raskaaksi tulon...

 

[risupesä]

No hohhoijjaa.. se nyt on taas ihan legendaa että jollain ajatuksilla ja "liialla" yrityksellä vois estää raskaakstulon |O ihan turhaa syyllistämistä vaan. Eipä siihe tehoo vaikka kuinka ns. lopettas yrityksen, varsinkaan jos oikeesti jotain vikaakin on..

Ja juu, täällä myös niin ettei mies oo halunnu lasta yhtä paljoo kun mä. Varmaan mentäs vieläkin jollain tjot-meiningillä jollen mä ois toiminu mitenkään asioiden eteen.

 

[AdAstra]

Ensiksi:
Ei pidä paikkaansa se, että yrittämisen lopettamisella tulisi raskaaksi, kokeiltu on.
Toiseksi:
Voimia Elli, ei ole varmaan helppo tilanne. Kahden ihmisen projekti tämä vauvanteko on. Meilläkin mies oli alkuun vähän, että tjot, mutta kun päätettiin lähteä hoitoihin, on oikeastaan ollut se aktiivisempi, jaksanut soitella klinikalle ja vaatia palveluita ym. Ja on ollut joka kerta mukana lääkärissä, vaikkei aina olisi tarvinnutkaan.

 

[AaVee]

Elli82 Mä oon todella pahoillani tuosta sinun tilanteestasi. On varmasti turhauttavaa kun itse niin toivoo mutta toinen ei ole haaveissa mukana.

Meillä oli sellainen tilanne, että itse halusin, ja reilusti ääneen sanoinkin, vauvaa. Mies sanoi, ettei ole vielä valmis ja halusi minun lopettavan tupakan polton ennen kun suostuu edes aloittamaan yrityksen. Vuoden sisällä lopetin tupakan polton ja siitä alkoi yhteinen haluttu taival kohti lapsen saantia. No siinä välissä luonto laittoi stopin haaveille kun todettiin, etten voi saada lapsia "luomuna". Mieheni oli heti valmis lähtemään kaikkiin hoitoihin mitä lapsen saaminen vaati. Hän oli/on tukena niin henkisesti kuin taloudellisesti (kalliita ne hoidot). Nyt kun vihdoin yli vuoden odottamisen ja rankkojen IVF hoitojen jälkeen olen raskaana on tämä suuri ja odotettu asia molemmille.

Itse en haluaisi tehdä lapsia sellaisen henkilön kanssa joka ei ole 100% mukana aivan niinkuin itse olet. Tämä on tietysti oma henkilökohtainen mielipiteeni. Toivon sinulle paljon voimia tulevaan ja toivon sydämeni pohjasta, että pääset kokemaan sen tunteen minkä plussa testi antaa. :heart:

Ai niin ja piti vielä sanoa tuohon yrittämisen lopettamiseen ja siitä raskaaksi tulemiseen. Kun olin kertonut Äidilleni etten voi saada lapsia ja sitten kerran valittelin miten rankkoja ne lääkkeiden käytöt on niin Äitini tokaisi, että jos te vaan rentoudutte ja lopetatte yrittämisen tulet varmasti raskaaksi. Että sillä lailla. Totesin siihen vain, että kun tuubat on tukossa niin ne on tukossa ja siinä ei auta mikään muu kuin lapsettomuushoidot. Tajusihan se Äitikin sitten. Hänelle oli vain kova pala kun näki minut tilanteessa jolle hän ei voinut mitään. :heart:

 

[Faith83]

hmm...mä voin kertoa oman tarinani..me ei yritetty vauvaa, mutta mä ressasin hirveesti raskaaksi tulosta, laskin päivät tarkkaan ja joka kk tarkkailin kuukautisia. näin jatkuin 9kk. sitten päätin lopettaa ressaamisen, ja laskemisen ja analysoinnin, pam olin raskaana.
joskus se henkinen puoli estää raskaaksi tulon...

voih, kliseiden klisee. Noh, hän oli SENTÄÄN yrittänyt pitkät 9kk, ja yrityksen lakkaaminen lopetti pitkän tuskallisen yrittämisen noidankehän.... Kuules yön utu, vuodata tämä tuskasi odottavien puolella. Minulla oli tänään huono päivä, olin pitkään miettinyt, mitä olen tehnyt väärin näiden kahden vuoden aikana ja tämä vastauksesi valoitti kaiken. Olen tuhlannut 2 vuotta, 5000 euroa hoitoihin, menettänyt hermoni ja yöuneni ja sinä 9kk yrittäneenä vanhana konkarina kuiskasit nämä merkitykselliset sanat, jotka ratkaisivat hetkessä kaiken: "Lopeta yrittäminen". Amen.

 

[hipsu79]

kun sotkeudun ketjuun,mitään lopettakaa yrittäminen en aio kehottaa =)
Tilanne on varmasti miehellekkin stressaava,ja tupakoinnin lopetus tuossa tilanteessa ei varmasti ole helppoa..jos rauhassa yrittäisit jutella ja kertoisit miten turhautuneelta olosi tuntuu kun itse yrität kaikkesi ja toinen ei.Ehkä teille tekisis joku pieni irtiotto hyvää olla pikkuloma kaksin ilman että miettisitte tulevia hoitoja yms..jos jossain välissä olisi tälläiseen mahdollisuus?Ja jos löytyisi sinulle joku uusi liikuntalaji jota voisit harrastaa huolehtimatta?Ei kaikki lajit varmasti kielletty?Monethan juo punaviiniä että vauva kiinnittyisi paremmin.
En ole hoitoihisi tai tilanteesi sen enenpää perehtynyt ja ajatukset voi olla ihan tyhmiä ja hulluja =)

 

[Elli82]

Kiiitos kaikille vastauksista!

Joo ja ihan fyysistä vikaa on että ei se sillä "yrittämisen" lopettamisella tilanne ratkea. Ensimmäinen vuosi olikin niin että lapsi saa tulla kun on tullakseen eikä asiaa hirveästi aluksi edes mietitty mutta kun aika kului eikä mitään tapahtunut alettiin vasta asiasta huolestumaan ja hoitoihin hakeuduttiin. Vaikka "vika" onkin minussa kuuluisi mielestäni miehen yrittää ihan samoin kuin minunkin maksimoida onnistumisen edellytykset, enhän lasta yksin voi alulle laittaa. Mutta ilmeisesti mieheni on omasta mielestään joku supermies johon nikotiini ei samalla tavalla vaikuta kuin kaikkien muiden miesten spermoihin :kieh: olemme kyllä yrittäneet kaikkia mahdollisia poppakonstejakin perinteisten hoitojen lisäksi kuten greippimehua, punaviiniä, tiettyjä asentoja, jalat kohti kattoa sekstailun jälkeen, rentoutumisharjoituksia..... kaikkea mitä ikinä on apua tuovaksi väitetty. mieheni väittää kyllä että haluaa todella lapsia mutta sanoo myös että elämässä on paljon muutakin kuin lapset. Totta onkin että ajatukseni pyörivät ihan liikaa asiassa etenkin kun uusia hoitoja tai tutukimuksia on tulossa. Sekin tuntuu todella pahalta kun mieheni näkee kuinka pahaolla minulla on tämän lapsettomuuden takia ja ikään kuin hylkää minut aina juuri silloin. en tiedä onko miesten vaikeampi ylipäätään käsitellä tälläisia asioita ja miten heidän käytöstään tulisi tulkita.... Aluksi tämä lapsettomuus näytti tekevän meistä entistä läheisemmät mutta jatkuvat pettymykset ovat meitä ajaneet erilleen. Enkä voi tai halua esittää iloista silloin kun paha olo tulee. :'( tunnen oloni nykyään todella yksinäiseksi hänen seurassaan, ystävistä on apua mutta tunnen silti olevana todella yksin ilman mieheni tukea ja omaa lasta.