E
EI näin
Vieras
Ollessani lapsi, äitini pahoinpiteli minua usein lyömällä ja hakkaamalla päätäni seinään. Lapsuuteni oli kamala. Ensimmäinen mieheni, lapseni isä hakkasi minua, lähinnä kännissä. Jatkuvasti odotin häntä valmiiksi peloissani kotona, kun hän saapui ravintolasta. Joskus sain turpaan, joskus en. Yritin parhaani mukaan häntä miellyttää, se ei aina riittänyt. Hän hakkasi minua nyrkein ja pampuilla, kuristi niin että menetin tajuntani. Ongelma on nyt se, että minulla on uusi mies, joka ei ikinä löisi minua, ainakin uskon niin. Mutta pelkään häntä, pelkään sitä kun hän tulee yöllä juovuksissa ravintolasta kotiin, tuntuu, että sydämeni tulee rinnasta ulos ja hengitys ei kulje. Pelkään häntä, vaikka hän ei olisikaan juonut, jo se että hän tulee yllättäen halaamaan tai kohottaa kätensä, saa minut säpsymään ja varuilleni. Hän on huomanut sen itsekin, ja on kysynyt, pelkäänkö häntä. Vastaan kieltävästi, koska en tahdo pahoittaa hänen mieltään. Pelkään siis aivan syytä, mutta meneekö tämä koskaan ohi? Anteeksi pitkä juttu.