Mitä tehdä kun avioliitto umpikujassa?

[vierailija]

Hei vaan.

Me olemme siis 12 vuotta yhdessä ollut pariskunta, naimisissa 7v. Ihania lapsia on 3 kipaletta.
Meillä ollut paljon kriisiä, ongelmia, luottamus ongelmia puolin ja toisin eri syistä, tuntuu että elämä nykyään jatkuvaa riitaa ja molemmat pahalla tuulella. En tiedä miksi mutta itsekkin
olen nykyään vaan kireä ja pahantuulinen heti kaikille kun mies tulee kotiin töistä.
Olemme eronneet, palanneet yhteen, eronneet ja vielä päätetty yrittää. Nyt taas olemme ihan umpikujassa. Monesti puhuttu ja sovittu että asiat muuttuu ja molemmat tekisi töitä sen
eteen mutta tässä taas ollaan.. En enää tiedä mitä voi tehdä?
Parisuhdeleiriä olen miettinyt, tuntuu että se voisi olla viimeinen oljenkorsi mutta mitä olen tutkinut tässä niin hinnat niin korkealla etten tiedä kestäisikö talous sitä.. Osaisko kukaan antaa neuvoja mitä tehdä? Mies ei ole halukas parisuhdeterapiaan, meillä on niin isojakin ongelmia ja murheita ollut, etten usko että paikallaan jurraaminen auttaa enää mitään.

 

[AivanSama]

Hei vaan.

Me olemme siis 12 vuotta yhdessä ollut pariskunta, naimisissa 7v. Ihania lapsia on 3 kipaletta.
Meillä ollut paljon kriisiä, ongelmia, luottamus ongelmia puolin ja toisin eri syistä, tuntuu että elämä nykyään jatkuvaa riitaa ja molemmat pahalla tuulella. En tiedä miksi mutta itsekkin
olen nykyään vaan kireä ja pahantuulinen heti kaikille kun mies tulee kotiin töistä.
Olemme eronneet, palanneet yhteen, eronneet ja vielä päätetty yrittää. Nyt taas olemme ihan umpikujassa. Monesti puhuttu ja sovittu että asiat muuttuu ja molemmat tekisi töitä sen
eteen mutta tässä taas ollaan.. En enää tiedä mitä voi tehdä?
Parisuhdeleiriä olen miettinyt, tuntuu että se voisi olla viimeinen oljenkorsi mutta mitä olen tutkinut tässä niin hinnat niin korkealla etten tiedä kestäisikö talous sitä.. Osaisko kukaan antaa neuvoja mitä tehdä? Mies ei ole halukas parisuhdeterapiaan, meillä on niin isojakin ongelmia ja murheita ollut, etten usko että paikallaan jurraaminen auttaa enää mitään.

Mitä jos te lakkaisitte odottamasta, että kaikki muuttuu ja teistäkin tulee ihan toisenlaisia, kun vaan päätätte niin?
Mitä jos opettelisitte hyväksymään toisenne sellaisena kuin olette, eikä sellaisena, kuin haluaisitte olla?
Mitä jos toteaisitte, että tämä suhde on pääosin tätä mitä on ja lakkaisitte odottamasta suuria muutoksia, jotta kumpikin olisi onnellinen?

 

[AivanSama]

Itse uskon, että suhteen pahin vihollinen on ihmeelliset odotukset siitä, millainen toisen pitää olla tai millainen suhteen pitää olla.
Vielä hurjempaa on odottaa jonkin muuttuvan täysin toisenlaiseksi.
Sen joko hyväksyy, että ihminen on sellainen kuin se on ja suhde on sellainen kuin se on tai sitten sitä ei hyväksy ja lähetee litomaan.

Tämä ei siis suinkaan tarkoita sitä, että suhteen eteen ei pitäisi "tehdä töitä", tietysti pitää, mutta pääosin asiat on kuten ne on. Se on harvemmin muutettavissa.

 

[vierailija]

Mitä jos te lakkaisitte odottamasta, että kaikki muuttuu ja teistäkin tulee ihan toisenlaisia, kun vaan päätätte niin?
Mitä jos opettelisitte hyväksymään toisenne sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena, kuin haluaisitte hänen olevan?
Mitä jos toteaisitte, että tämä suhde on pääosin tätä mitä on ja lakkaisitte odottamasta suuria muutoksia, jotta kumpikin olisi onnellinen?

En siis odota, että toinen muuttuis, muutenku se että juuri hyväksyttäis toisemme ja kuunneltas.
Mieheni ei ota minua tai minun mielestä olevia ongelmia tosissaan eikä näe että hänessä olisi mitään "vikaa". Hänen mielestään syy on vain se, että kun minä olen pahallapäällä ja minun pitöisi muuttua.

 

[AivanSama]

En siis odota, että toinen muuttuis, muutenku se että juuri hyväksyttäis toisemme ja kuunneltas.
Mieheni ei ota minua tai minun mielestä olevia ongelmia tosissaan eikä näe että hänessä olisi mitään "vikaa". Hänen mielestään syy on vain se, että kun minä olen pahallapäällä ja minun pitöisi muuttua.

No jos sä olet jatkuvasti pahalla päällä, niin nautitko sä itse elämästäsi niin? Mitä sä voisit kenties itse itsellesi tehdä, että sua ei ottaisi aivoon niin paljon koko ajan? Auttaisiko kenties joku harrastus? Meditointi? Käsityöt? Savityökurssi?

 

[vierailija]

No sitten te eroatte lopullisesti ja thats it, jos kerran yhteiselo ei luonaa ja "korajustoimet" ja "hengähdystauot" ei ole auttaneet. Ei se silti lopullisesti tarvi olla mykkäkoulua toisillenne ja voittehan tavata joskus ja jouluna. Mieti nyt vähän lastenkin kannalta. Ei kai niidenkään ole pakko kuunnella tuota riitelemistä loputtomiin, jos kerran eroamisella saatte seesteisemmän ilmapiirin. Tai edes muuttamalla eri osotteisiin. Kyllä mulla olis etusijalla se lasten päivittäinen hyvinvointi, kun joku avioliitto.

 

[vierailija]

Lisään vielä, että jokin muutos on pakko tulla, koska täatä nykytilanteesta kärsii kaikki. Mies ei halua erota, mutta ei tätä kukaan jaksa.

 

[AivanSama]

Lisään vielä, että jokin muutos on pakko tulla, koska täatä nykytilanteesta kärsii kaikki. Mies ei halua erota, mutta ei tätä kukaan jaksa.

Mitä jos sä kokeilisit itse sellaista henkisen kasvun tietä?
Opettelisit olemaan vähemmän kiukkunen ja alkaisit vaikka tykkäämään itsestäsi ihan ensimmäisenä?

 

[vierailija]

Lisään vielä, että jokin muutos on pakko tulla, koska täatä nykytilanteesta kärsii kaikki. Mies ei halua erota, mutta ei tätä kukaan jaksa.

Mitäpä jos hankkisit itsekllesi jonkun kivan harrastuksen, josta saat innostusta ja voimaa? Olokin paranee ja saa asioihin kummasti etäisyyttä vahvasti suosittelen jotain liikuntaharrastusta, punttisalia, juoksua, uintia, ryhmäliikuntaa... jne. Mitä tahansa, mistä saa mielen piristystä ja samalla terveyttä ja hyvää mieltä. Älä jää odottamaan, että joku muu saa mielesi pirteämmäksi, se sinun on tehtävä ihan itse!

 

[vierailija]

No sitten te eroatte lopullisesti ja thats it, jos kerran yhteiselo ei luonaa ja "korajustoimet" ja "hengähdystauot" ei ole auttaneet. Ei se silti lopullisesti tarvi olla mykkäkoulua toisillenne ja voittehan tavata joskus ja jouluna. Mieti nyt vähän lastenkin kannalta. Ei kai niidenkään ole pakko kuunnella tuota riitelemistä loputtomiin, jos kerran eroamisella saatte seesteisemmän ilmapiirin. Tai edes muuttamalla eri osotteisiin. Kyllä mulla olis etusijalla se lasten päivittäinen hyvinvointi, kun joku avioliitto.

Niin olen juuti tehnytkin, miettinut lapsia. Siksi sanonki että jotai pitää tapahtua kun kaikki kärsii mutta kun ero on miehelle niin vaikea juttu.

En usko että mikään harrastus voi meidän suhteen ongelmia korjata, tuoda luottamusta tms. takaisin.

 

[vierailija]

Kuulostaa siltä että parisuhdeterapiaan, jos molemmilla on halua vielä yrittää ja pelastaa liitto. Muutoin vaihtoehtona on ero. Ystävinä voi pysyä eron jälkeenkin halutessaan, mutta tuollainen soutaminen ja huopaaminen ei ole hyväksi kenellekään.

 

[AivanSama]

Niin olen juuti tehnytkin, miettinut lapsia. Siksi sanonki että jotai pitää tapahtua kun kaikki kärsii mutta kun ero on miehelle niin vaikea juttu.

En usko että mikään harrastus voi meidän suhteen ongelmia korjata, tuoda luottamusta tms. takaisin.

Sulle on jo sanottu monesti, että hoida ihan ensimmäisenä oma hyvinvointisi kuntoon ja mieti sen jälkeen mitä haluat elämältäsi. Keksi jokin harrastus, joka tuo iloa elämääsi? Tee asioita, joista nautit?
Sitten, kun olet siinä tilassa, että sinun ei tarvitse kiristellä hampaitasi päivittäin ja nautit elämästäsi siksi, että sinä olet sinä ja teet myös itsellesi mieluisia asioita, niin mieti sitten, onko parempi erota vai jatkaa yhdessä.

 

[vierailija]

Mies ei todellakaan halua eikä pysty olemaan ystävä eron jälkeen. Syyttääminua ja katkera siitä koska hän ei sitä halua.

 

[vierailija]

Sulle on jo sanottu monesti, että hoida ihan ensimmäisenä oma hyvinvointisi kuntoon ja mieti sen jälkeen mitä haluat elämältäsi. Keksi jokin harrastus, joka tuo iloa elämääsi? Tee asioita, joista nautit?
Sitten, kun olet siinä tilassa, että sinun ei tarvitse kiristellä hampaitasi päivittäin ja nautit elämästäsi siksi, että sinä olet sinä ja teet myös itsellesi mieluisia asioita, niin mieti sitten, onko parempi erota vai jatkaa yhdessä.

Missä vaiheessa olen sanonut etten noita asioita jo tekisi? Enkä muuten ole huonolla tuulella, ainoastaan kun mies tulee niin sitten johtuen kaikesta meidän ongelmista. Lisäksi minulla ei ole aikaa aloittaa mitään uusia harrastuksia nyt.

 

[AivanSama]

Missä vaiheessa olen sanonut etten noita asioita jo tekisi? Enkä muuten ole huonolla tuulella, ainoastaan kun mies tulee niin sitten johtuen kaikesta meidän ongelmista. Lisäksi minulla ei ole aikaa aloittaa mitään uusia harrastuksia nyt.

Selkeästikkään sä et ole kovinkaan tyytyväinen elämääsi, kun miehesi saa sinut kiukustumaan pelkällä läsnäolollaan. Ymmärräthän, että ongelma ei johdu miehestäsi, vaan sinusta.
Vaikutat sille, että sinun pitäisi avata omat solmusi ennenkuin voit alkaa availla suhteesi solmuja.

Tietysti sinulla on vapaus vittuuntua heti miehesi saavuttua paikalle ja kärvistellä sitä, miten paljon sinua voikaan ottaa päähän koko tyyppi. Lisäksi voit olla vakuuttunut, että vika on nimenomaan miehesi. Sen lisäksi voit päättää, että kaikki on paskaa ja sinulla ei ole aikaa edistää omaa hyvinvointiasi jonka kautta voisit parantaa suhdettasi.
Sinä voit myös pakata kamasi ja häipyä.

Mutta silloin, kun sun asenne on tämä, on varmaan turha pyytää apuja tai kalastella myötätuntoa muilta.

 

[vierailija]

Mikä juttu luottamuspulan takana on?

Itse olen kanssa sen linjan ihminen että tyytymättömyys elämään lähtee juuri omasta itsestä - mutta se tulee äärimmäisen helposti projisoitua siihen puolisoon. Itselle on vaikea kiukuta pahaa oloa, mutta kun siihen tulee toinen ihminen, tässä tapauksessa miehesi, on kiukku hyvä kohdentaa häneen. Tuttu ilmiö esim kaupan kassat saa kuulla jos jonkinlaista kiukkuamista, mikä ei heihin liity mitenkään...vain koska kiukkuavaa asiakadta nyppii omat ongelmansa.

 

[vierailija]

Mikä juttu luottamuspulan takana on?

Itse olen kanssa sen linjan ihminen että tyytymättömyys elämään lähtee juuri omasta itsestä - mutta se tulee äärimmäisen helposti projisoitua siihen puolisoon. Itselle on vaikea kiukuta pahaa oloa, mutta kun siihen tulee toinen ihminen, tässä tapauksessa miehesi, on kiukku hyvä kohdentaa häneen. Tuttu ilmiö esim kaupan kassat saa kuulla jos jonkinlaista kiukkuamista, mikä ei heihin liity mitenkään...vain koska kiukkuavaa asiakadta nyppii omat ongelmansa.

Joo olet oikeassa, puran varmasti omaakin kiukkua mieheen, mutta meillä niin paljo ongelmia mitkä mua vaivaa ja häiritsee, enkä tiedä miten niistä pääsee yli. Tässä ei ole kyse ainakaan pelkästään mun huonosta olosta. Tai mun huono olo johtuu niistä ongelmista ja suhteessa tapahtuneista pahoista asioista. Ja turhautunut oon kun en tiedä mitä niille teen. Ehkä jos tietäisitte ne onhelmat, olis ehkä eri ääni kellossa mutta niitä en ala tähän listaamaan.

 

[vierailijag]

Ketjusta tuli ensin sellainen kuva, että ongelmana on ap:n kiukkuisuus. Mutta toisaalta kun tietää, millaisia hyypiöitä ja sekopäitä miehetkin voi olla ja kun et avaudu ongelmistanne enempää, niin ehkä se ero voisi olla hyväkin asia. Hyypiömäisistä miehistä kun ei saa kunnollista tekemälläkään. Mitä jos menet yksin jollekin terapeutille avautumaan asioista. Keskustelemalla terapeutin kanssa voit selkeyttää tilannetta ja pystyt paremmin pohtimaaan, mitä tilanteessasi kannattaa tehdä.

 

[vierailija]

Ensinnakin, olet naemma jo paattanyt erosta, silla tyrmaat tylysti kaikki ehdotukset suhteen ja elamanlaadun parantamiseksi.

Toisekseen, miksi ihmeessa et ole jo hakeutunut teraputille juttelemaan? Selkeasti sita tarvitset kasitellaksesi suhteesi ongelmia jotka selkeasti myos aiheuttavat sinulle henkisia ongelmia.

Tahdensit kivasti, etta miehesi on aiheuttanut paljon suhteenne ongelmia, ja kuitenkin valttaa ottamasta niista vastuuta ja kieltaytyy parisuhdeterapiasta ja erosta. Kuitenkin, kun miehesi antaa ymmartaa ongelmien juontavan sinun kaytoksestasi, kieltaytyt itse tekemasta mitaan oman kaytoksesi muuttamiseksi.

Miten tuollaisessa tilanteessa voit vaatia toista muuttumaan ja osallistumaan suhteen korjaustoimenpiteisiin, kun itse kieltaydyt nakemasta omia puutteitasi ja kieltaydyt aloittamasta korjaustoimia omalta osaltasi?

 

[vierailijag]

.
Miten tuollaisessa tilanteessa voit vaatia toista muuttumaan ja osallistumaan suhteen korjaustoimenpiteisiin, kun itse kieltaydyt nakemasta omia puutteitasi ja kieltaydyt aloittamasta korjaustoimia omalta osaltasi?

Mehän ei tiedätä, mistä ongelmista ap puhuu. Itsekin ajattelin ensin, että ap:ssa itsessään on suurin vika, mutta myöhemmin ketjussa ap mainitsi heidän ongelmistaan, joista ei aio kertoa meille. Se sai minut ajattelemaan, että ehkä ap on yrittänyt tehdä jo liikaakin parisuhteensa eteen. Tunnen itse yhden pitkästä liitosta eronneen useampilapsisen miehen. Päällisin puolin mies on kaikin puolin ok, mutta kun saa tietää, mitä kaikkea kulissien takana on, niin ero on varmasti ollut ainut oikea vaihtoehto. Kun ajattelen tätä miestä, niin ymmärrän hyvin, että jo pelkkä miehen läsnäolo aiheuttaa henkisiä oireita ap:lle. Ero on silloin paras vaihtoehto. Yleensä en kannata eroja, mutta joskus se on parhain vaihtoehto.

 

[vierailija]

Itse olen vähän samanlaisessa tilanteessa kuin ap ja nuo harrastusehdotukset lähinnä huvittaa.
Ymmärrän kyllä mitä siinä haetaan, mutta ei ne sitä luottamuspulaa korjaa millään tavalla.
Itse käyn psykologin juttusilla, harvakseltaan tosin, enkä tiedä onko siitäkään apua. Hän sanoi, että jos jatkan mieheni kanssa yhdessä, minun täytyy antaa anteeksi. Tuota olen sitten pähkäillyt, että pystynkö siihen.
Kannattaa ap mennä juttelemaan ulkopuoliselle ongelmistanne, vaikka yksin jos mies ei lähde.

 

[vierailijapa vaan]

Minä erehdyin aikanaan retkahtamaan mieheen joka lapsen syntymän jälkeen paljastui itsekkääksi tyhjäntoimittajaksi joka kuvittelee olevansa kaikessa aina oikeassa, ja kaiken vian olevan aina muissa.

Kirjoittelin silloin paljon nettiin suhteestamme, ja aika paljon mullekin tuli noita neuvoja että hanki harrastus tms...eipä ihan sillä asioita korjattu. Minä yritin kaikkeni, mutta mies ei suostunut opettelemaan ottamaan vastuuta, ja halusi elää kuin murrosikäinen poika, mukavasti tehden mitä huvittaa.

Minä kärsin kolme vuotta, ja yritin 3 kertaa erota ennen kuin onnistui. Allaolevasta ketjusta kului 1,5 vuotta kun sain vihdoin itsestäni sen irti että lähdin. Enkä muuten ole päivääkään katunut. Joskus se vaan on paras vaihtoehto. Ex ei missään vaiheessa tullut vastaan, ja noiden isojen kertomieni juttujen takia teki muitakin aika järkkyjä tempauksia.

Tässä yksi ketjuni:

http://www.vauva.fi/keskustelu/1629875/ketju/eromietteita_ja_onnettoman_parisuhteeni_pohdiskelu

En tiedä teidän ongelmistanne sen enempää, mutta jos alkaa tuntua että olet pahantuulinen siksi koska mies ei tee tarpeeksi suhteenne parantamiseksi, nosta kytkintä. Minun masennukseni ja paha tuuleni loppui kuin seinään -13 vuoden lopulla kun nostin kytkintä.

Toivon että minun vuosien takaisten mietteideni lukeminen kirkastaa ajatuksia joko suuntaan tai toiseen.

Ai niin, muutamassa suhteessani olen tehnyt säännöllisesti listan suhteen plussista ja miinuksista. Exän kanssa ollessani plussia oli 4 ja miinuksia noin 25. Tuo lista avaa silmiä aika paljon, suosittelen.

Paljon tsemppiä sinulle, mitä sitten päätätkin! <3

 

[vierailija]

Viestistä tulee kieltämättä mieleen se, että ap on jo päättänyt erota, mutta hakee vain päätökselleen hyväksyntää. Ikään kuin muiden pitää vielä sanoa, että "joo, teet oikein kun eroat". Luottamuspulasta tässä ei ainakaan pelkästään ole kysymys. Luottamuspula voisi esiintyä niin, että ap kyttäisi miehensä mahdollisia ylitöitä ja ei luottaisi mieheensä kun se lähtee baariin. Se että toisen naaman näkeminen normaalin työpäivän päätteeksi vituttaa, niin se ei kyllä enää pelästään mistään luottamuksen puutteesta viesti.

Ap:n pitäisi analysoida tilannetta syvällisemmin. Luottamuspulaa voi olla joo, mutta mitä muuta? Mikä siinä miehen olemuksessa ottaa niin pahasti pattiin? Myöskin miehen on nimittäin mahdotonta muuttaa mitään, jos ap ei edes itse tiedä mitä pitäisi muuttaa, saati sanottua sitä sitten miehelleen.

En itsekään keksi kovin kummoisia vinkkejä asian korjaamiseksi. Terapiat on jo ehdotettu, mutta joku yhteinen harrastus? Tekisitte asioita yhdessä, josko sieltä löytäisitte toisenne uudestaan? Nyt vaikuttaa siltä että rakkautenne tekee kuolemaa.

 

[vierailija]

Itse olen vähän samanlaisessa tilanteessa kuin ap ja nuo harrastusehdotukset lähinnä huvittaa.
Ymmärrän kyllä mitä siinä haetaan, mutta ei ne sitä luottamuspulaa korjaa millään tavalla.
Itse käyn psykologin juttusilla, harvakseltaan tosin, enkä tiedä onko siitäkään apua. Hän sanoi, että jos jatkan mieheni kanssa yhdessä, minun täytyy antaa anteeksi. Tuota olen sitten pähkäillyt, että pystynkö siihen.
Kannattaa ap mennä juttelemaan ulkopuoliselle ongelmistanne, vaikka yksin jos mies ei lähde.

Harrastuksen ehdottamisen ydin on tuskin se, että harrastaa, vaan se, että alkaa tehdä itsestään onnellisen ja lakkaa syyttämästä toista osapuolta omasta onnettomuudestaan.

 

[vierailija]

Ei se ongelma aina ole naisen päässä, jos nainen on huonolla tuulella miehen seurassa ja miettii eroa. Minuakin mies syytti aina huonotuulisuudesta ja nalkuttamisesta. No, mistä sitten nalkutin? No mm. miehen rahankäytöstä. Hän käytti joka kuukausi niin isoja summia pelaamiseen, että meillä ei riittänyt rahat kuun loppuun asti. Minä sitten paikkailin vajetta vanhemmiltani saaduilla rahoilla. Lisäksi mies ei tykännyt siitä, että minulla oli omia menoja ja harrastuksia, koska ne vaikeuttivat hänen mahdollisuuksiaan tehdä spontaanisti jotain. Hänestä olin liikaa pois kotoa, kun kuitenkin minulla oli menoja vain pari kertaa viikossa plus lenkkeilyt. Miehellä olisi ollut mahdollisuus samaan, mutta häntä häiritsi se, että vaikka olisin ollut kolme päivää täysin kotona, niin jos neljäntenä menin vaikka ystävän kanssa kahville, niin juuri sinä neljäntenä päivänä miehellä ei ollut mahdollisuutta lähteä omiin juttuihinsa. Eli hän olisi halunnut täysin aikatauluttoman elämän, mutta pienten lasten kanssa sellainen jatkuva spontaanisuus ei vaan ole mahdollista.

Suurin ongelma oli kuitenkin se pelaaminen. En itse halunnut elää sellaista elämää, jossa on aina pulaa rahasta, jos se kerran johtuu pelaamisesta. Miehen mielestä jankutin ja valitin ja lisäksi puutuin hänen elämäänsä.

Erohan meille tuli. Viime aikoina en todellakaan halunnut enää yrittää, vaan halusin vaan erota. Ja todellakin miehen läsnäolo ärsytti.

En tietysti tiedä, mitä ongelmia ap:lla on ollut.