mitä tehdä jos pelottaa synnytys, mutta myös sektiokin?

[cukkis]

siis minulla on yksi lapsi. Syntyi sektiolla kun käynnistyksestä huolimatta ei alkanut syntymään. Silloin olin niin helpottunut että selvittiin kaikki hengissä ja kaikki meni niin hyvin. Olin niin onnellinen. Ja peloissani koska sektio on varaallinen operaatio myös ja siitä selvisin hyvin.

Minä pelkään sairaaloita ja varsinkin toimenpiteitä siellä.

Nyt sitten toinen lapsi olisi haaveissa, edelleenkin mietin että tämä toinen vaan sen takia että saan tuolle pikku veijarille sisaruksen. Muuten varmaan olisin ihan onnellinen tästä yhdestä terveestäkin lapsesta mikä meille on suotu.

Miten uskallan nyt lähteä uuteen koitokseen kun se on niin pelottavaa ja arvatkaa saatan olla jo raskaana...kk ollaan menty ilman ehkäsyä tuurilla ne laivatkin seilaa....menetelmällä että saa tulla...

Mutta kun mua pelottaa....

 

[Taevahan Tosi]

Pelkopoli? Kannattaa varmaan ainakin käydä koettamassa et jos pelkopolin kautta helpottas tuo tilanne.

 

[Rukoilijasirkka]

Sä selvisit edellisestäkin kerrasta. Ajatteles niin, että vaikka pelottaa, niin kuitenkin se vaan tapahtuu, tavalla tai toisella. Ja sitten se on ohi. Pelko itsessään ei voi muuta kuin pelottaa.

 

[mamma]

No sitten ei auta ku oksentaa vaavi pihalle.

 

[Siipien havinaa]

No sitten ei auta ku oksentaa vaavi pihalle.

toi ei tullu mulle mieleenkään kun olin raskaana

 

[lissu]

Mä uskoisin, että jos selviät raskausajan pelkotiloista, niin jahka se synnytys sitten käynnistyy, et enää pelkääkään. Siinä sä keskityt vaan niihin supistuksiin, ja supistusten välillä mä olin ainakin jossain ihan muualla noin niinkuin henkisesti.

 

[Turkilmas]

Mulla on pikkuisen sama tilanne. Mulla vauva on perätilassa ja siksi pelkään alateitse synnyttämistä. Ja toisaalta pelkään myös sektiota. Ajattelin että kun menen synnytystapa-arvioon, niin tenttaan sen lääkärin niin perusteellisesti ettei enää pelota. Pakko saada selvyys ja varmuus tähän.

Toivottavasti sä saisit myös jostain asiantuntevaa keskusteluapua...voisi auttaa :hug:

 

[Pajulanpirkkona]

No sitten ei auta ku oksentaa vaavi pihalle.

Voi vitsi ku joku ois kertonu mullekki ajoissa et noin vois tehä. Muistelen vaan niitä tuntemuksia kun oltii ajamas sairaalaan kun toinen synty ja mietin et mulla taitaa olla vikaa päässä kun taas olen tällasee tilanteesee itteni saattanu.

 

[MÄ]

Mietit kumpi pelottaa enempi. Mua pelottaa itseeni alatiesynnytys enemmän. Tottakai jokainen tervejärkinen pelkää myös sektioo, mut pointti siis se et täytyy miettiä kumpi on vähemmän pelottava. Itse oon myös sairaalakammoinen. Ja toista kuumeilen, ihan vaan sillä et esikoinen sais pikkusisaruksen. Muuten en lähtis uudelleen mukaan siihen kamalan pelottavaan raskausaikaan, ja vielä pelottavampaan synnytykseen.

 

[Ievaliina]

Pelottaa myös vietävästi!la:n on 6 vkoa.Oisin piässy pelkopolille vaan en mennyt.Arvelin et kyllä se siitä.No,isännälle sanoin tässä et taijan peruu synnytyksen,ei vaan taija olla mahollista.Kyl mie sen kestän(niinku nainen),elossahan työkin ootte siitä selvinny!Ja selvisinhän miekii sillon 10 vuotta sitten vaikka se ei nyt ollu normisynnytys(josta ne pelot nyt johtuu).
Kannataa kuitenki käydä pelkopolilla mie hölmö ku en sinne menny!Kyllä sieki varmasti pärjäät,mieki yritän parhaani(vaikka pelottaa).Tsemppiä :hug:

 

[Jipsu]

Just joo...

 

[Gekkolisko]

Niinhän se vaan tuppaa oleen, et jommalla kummalla tavalla se vauva pihalle tulee... Siihen ei voi vaikuttaa. Mutta palkopolilta voi saada apua kyllä, jos oikeesti haluaa, ja sinne kannattaa kyllä mennä. Itellä takana kolme alatiesynnytystä, ja nyt haluan sektion järkyttävän pelon takia. Alatiesynnytystä pelkään todella, sektiota jännitän, joskaan en ole vielä edes varma saanko sen.

 

[MySelene]

juu..pelkopoli. ja jos ei auta niin jättää tekemättä tai vuokraa kohdun.

 

[vieras]

Minulle kävi ekan kanssa samoin, ja toisen syntymä pelotti. Piti sitten mennä toisen kanssa ennakkoarviointiin ja voi olla että se oli jokin pelkopoli. Neuvolassakin vai sanoivat, että ongelma on pääkopassani, minkä koin hyvin loukkaavaksi, koska pelolle oli todelliset syyt eikä vain mielikuvapelkoa kuten ensimmäistä odottavilla voi olla. Polille en olisi halunnut mennä, mutta onneksi menin, sillä vastaanotto oli hyvin ymmärtävä ja lämmin. Kävin lukemassa sairaalassa ekan synnytyksestä tehdyt kaikki paperit ja polilla sitten kyselin, miksi mitäkin oli tapahtunut. Tieto kyllä kummasti lieventää pelkoa. Olin sitten kuitenkin ymmärtänyt joitakin asioita väärin, ja uusi tieto helpotti. Meillä ensimmäinen joutui myös teholle sektion jälkeen. Mutta jos lapsia haluaa, niin sitten niitä haluaa, ja jotenkin ne vaan on sieltä ulos saatava. Suomessa onneksi synnytysten hoito on varsin mallillaan, joten rohkeasti vaan eteenpäin!

 

[Kimppa]

Vielä ehdit ottaa ehkäisyn käyttöön ja laittaa adoptioprosessin vireille