Mitä tehdä hankalalle 12vuotiaalle?

[väsyttää jo]

Ollaan normaali perhe, ollaan opetettu oikea ja väärä. On rajat ja rakkautta. Miksi silti 12v
valehtelee vaikka mistä
varastelee kotona, mm rahaa ja vaikka mitä kaappien perukoilta
on luntannut koulussa
väärentänyt minun allekirjoituksia
saa kokeista vitosia vaikka lukee kokeisiin
on viillellyt itseään
syö salaa herkkuja

ym ym

Olen itkeny että mikä sitä vaivaa ja miksi kaiken tekee niin sanoo vaan ettei tiiä....
Rangaistukset aina tullut kun jäänyt kiinni töppäykistään. Mikä eteen? Annan lapsen sossuille, vien psykiatrille vai mitä hemmettiä!! en enää jaksa....

 

[s h t h]

yhteys perheneuvolaan.

 

["Susu"]

Perheneuvolaan yhteys. Nuori voi huonosti. Viiltely on jo pitkälle mennyt merkki siitä. Toimi ihan heti, älä kysy nuorelta sopiiko.

 

["vieras"]

Ei se vika aina automaattisesti vanhemmissa ole, hae ehdottomasti apua lapselle! Jos esim ahdistusta tai masennusta (joka voi liittyä ihan ikäänkin) niin ei sille välttämättä kukaan voi siellä kotona mitään tehdä eikä siihen oireiluun yksin rajat ja ymmärtäminen auta. :/

 

[leijona76]

Ollaan normaali perhe, ollaan opetettu oikea ja väärä. On rajat ja rakkautta. Miksi silti 12v
valehtelee vaikka mistä
varastelee kotona, mm rahaa ja vaikka mitä kaappien perukoilta
on luntannut koulussa
väärentänyt minun allekirjoituksia
saa kokeista vitosia vaikka lukee kokeisiin
on viillellyt itseään
syö salaa herkkuja

ym ym

Olen itkeny että mikä sitä vaivaa ja miksi kaiken tekee niin sanoo vaan ettei tiiä....
Rangaistukset aina tullut kun jäänyt kiinni töppäykistään. Mikä eteen? Annan lapsen sossuille, vien psykiatrille vai mitä hemmettiä!! en enää jaksa....

Ei tarvikaan jaksaa. Perheneuvola vois olla yks kohde ottaa yhteyttä. Eihän lapsi voi hyvin kun viiltelee jne.

 

[Teinien äiti]

Kun lapsi viiltelee itseään ei kyse ole rajojen ja kurin puutteesta vaan lapsella on todella paha olla. Hakekaa apua ja nopeasti.

 

["Pii"]

Me mentiin kouluterveydenhoitajalle, joka ohjasi eteenpäin nuorisopsykiatrian polille.

 

["Pellervo"]

Älä itseäsi syytä, me teemme lapset maailmaan ja sitten lähtevät lentelemään ympäriinsä ja törmäten minne sattuu. Sitä voi vaan yrittää parhaansa ja jaksaa tukea ja uskoa ja luottaa: toivottavasti löydätte vielä jotain!

 

[Peyote]

Varmaan kauheeta, kun lukee kokeisiin eikä silti menesty niissä. Aikamoisia ongelmia nuo muutkin. Onko lasta tutkittu ollenkaan, että onko hänellä kenties joku neurologinen juttu, joka selittäisi tuota?

Kun yrittää kovasti eikä silti pärjää kuin muut, ei ole ihmekään, jos alkaa tulla käytöshäiriöitäkin ihan vaan silkasta turhautumisesta. Näyttäisi, että lapsi on tosi masentunutkin vielä kun viiltelee. Viekää asiaa eteenpäin, pyytäkää koulupsykologia auttamaan teitä ja kysykää, voisiko lasta tutkia.

Kyllä se asia varmasti selviää, kun välitätte lapsesta. Ei kannata olla liian ankara myöskään, vaan valita tarkkaan se, mistä suuttuu lapselle, kun ongelmia on noin paljon.

 

[Äipykkä]

Perheneuvolaan tai lääkärin kautta nuoriso psykiatrisellepolille kannattaa ottaa yhteys.

Kerron lyhyesti kuinka meillä kävi. Teillä tuskin tilanne on tämä, mutta mielestäni aina kannattaa selvittää asia ja joskus saattaa paljastua ikäviä yllätyksiä.

Olemme ihan tavallinen perhe myös. Tyttömme oirehti mm.kuvailemillasi tavoilla. Tytön sisarukset eivät ole "oirehtineet" koskaan samalla tavalla.
Ylä asteella muuttui vielä hyvin väsyneeksi ja kuvioihin tuli tosiaan nuo viiltelytkin. Tyttö aloitti käynnit nuorisopsykalla, mutta oireilu jatkui. Itse ajattelin muurosiän olevan nyt tosi rankkaa, olihan itsellänikin tosi vaikea murrosikä. Luotin, että ammatti-ihmisten tuella päästään tästä ikävästä elämänvaiheesta yli.

No, tuli syömishäiriötä, paniikkikohtauksia, itsemurhayritys, siirto erityisluokalle jne. Huolestuin todella.Olimme kaikki ihan lopussa ja ihmeissämme. Elämä muttui suorastaan helvetiksi.

Viimein, täytenä yllätyksenä tyttö sai puserettua ikävän asian ulos sydämmeltään. Hän kertoi tulleensa pikkuisena sukulaisemme hyväksikäyttämäksi Tätä ei ollut aluksi edes muistanut ja ei itsekkään ymmärtänyt miksi voi niin huonosti.

Viimein elämäämme on alkanut palata valoa kun tyttö on päässyt puhumaan traumoistaan. Paljon on vielä työtä edessä, mutta ainakin ollaan oikealla polulla.

Kirjoitin tämän koska niin moni kuvittelee, että eihän meille tuollaista tapahdu. Niin mekin kuvittelimme. Etsin vuosia syytä itsestäni äitinä ja masennuinkin kaikesta. Myös hoitotahot alkoivat kääntyä siihen suuntaan, että jokin vika kotona on oltava. Totuus oli täysi yllätys ja järkytys, ei ollut mitään josta olisimme voineet asian arvata aiemmin.

 

[vierailija]

Up