A
Ap
Vieras
Hei!
Toivon, että joku voisi neuvoa minua.
Minulla ja miehelläni on 2.5 vuotias tyttö. Asumme anopistani ja apistani 200km päässä ja minun vanhemmista 24 km päässä. Välit äitiini ovat aina olleet vaikeat. Lapsena alistamista, kurittamista kaikkea mitä narsistinen ja masentunut äiti voi lapselleen tehdä. Nyt aikuisena puuttuu joka asiaan, yrittää määräillä vieläkin kaikesta, osoittaa lapsellisesti mieltään.
Kaikki alkoi siitä, että anoppini osti mulle ja miehelleni viikoksi Turkin matkan, että pääsisimme kerrankin kahdestaan johonkin. Äitini suuttui siitä ja sanoi että mitä te nyt matkalle menette, kun en ole minäkään koskaan missään käynyt. Sitten oli kysymys siitä, kuka katsoisi tyttöämme sen ajan. Anoppini halusi ja äitini tyrannisoi itsensä taas kaiken yläpuolelle ja sanoi että minä katson tyttöä.
Mun äiti on sellainen, että saattaa muuttaa päätöstään nopeasti, eikä ollut varmaa katsooko se sitten varmasti. Matkaan on enää viikko ja kun mieheni sanoi äidilleni, että me olemme päättäneet viedä tyttömme mieheni vanhemmille, syntyi kauhea sota. Äitini haukkui appivanhempani, etteivät he osaa samalla lailla hoitaa tyttöä kuin hän ja ei meidän tyttö uskalla olla siellä ja sillä on siellä ikävää yms.
Sitten hän väitti että appivanhempani olivat ostaneet sen matkan siksi että saavat katsoa tyttöä kun eivät muka muuten saa, että vaan rahalla saa ja hevosella pääsee.
Miehelläni on rankka työ, emmekä pysty käymään appivanhempieni luona kuin muutaman kerran vuodessa, vaikka he kovasti haluaisivat katsoa häntä ja olla hänen kanssaan. Oli sitten ajatuksena että tyttömme voisi olla heidän kanssaan tämän viikon ajan.
Sitten soitti äitini äiti ja sanoi että miksi oikein olette viemässä tyttöä 200km päähän? Kun minun äiti oli taas valittanut että oli koko yön itkenyt kun ei saa katsoa tyttöämme. Ja että mummoni mielestä ei ole hyvä että tyttömme on siellä, koska hän voi alkaa ikävöidä hirveästi. Sitten hän sanoi voiko se mun anoppi tulla katsomaan tyttöämme tänne meidän kotiin.
Mieheni soitti äidillensä ja hän oli aika pöyristynyt äitini käytöksestä ja sanoi ettei ole mahdollista jättää kotiaan viikoksi kun on vielä omia lapsia kotona ja maatila, ei hänen miehensä kerkiä kodista huolehtia. Hän sanoi että aivan varmasti pärjää tyttömme kanssa, onhan hänellä viisi lasta kasvatettu kohta aikuisiksi. Nyt hän aikoo sitten soittaa äidilleni, saa nähdä mitä siitä tulee.
Äiti laittoi aamulla viestin, että nyt loppuu minun lapsenvahtipalvelu. Ai mikä palvelu? Koskaan ei ole ehdottanut että voisi tyttöä katsoa ja sen vuoksi olemme ottaneet hänet aina mukaamme eikä olla saatu miehen kanssa yhtään päivään kahdestaan.
Mitä mun nyt pitäisi tehdä? Teenkö kamalan virheen lapselleni jos vien tyttöni Appivanhemmilleni? Äiti on muutenkin sellainen että laittaa tyttömme vaan katsomaan telkkaria nami suussa eikä saisi kirkua tai huutaa, pitäisi käyttäytyä kuin enkeli. Hänellä on myös lyhyt pinna.
Ja mitä sanon mummolleni joka oli niin sitä mieltä ettei häntä saa viedä kauemmas tästä kylästä?
Kyllä se varmaan niin on että viedään sitten tyttö anoppilaan, uskon kyllä että sopeutuu sinne.
