Mitä tehdä 1v tissitakiaisen yösyömisille? Nyt apua..

[oPasTaja]

[QUOTE="vieras";26700107]No niinhän te totesitte, ei ole oppaan mukaiset lapset ja hätääntyvät helposti. Se kai sit on syynä.[/QUOTE]

Keskustelupalstan vittuiluopas osa 1: esitä sarkastinen kommentti, ja esitä jälkikäteen että se oli aidon hyväntahtoinen ja ymmärtäväinen eikä vähääkään sarkastinen

 

["vieras"]

Ensit v***uilet ja sitten esität ettet v***uillutkaan?

tottakai siinä oli vähän vittuilua mukana, itsepä aloitit sen puhumalla lapsista ja oppaista samassa lauseessa... sehän ei varmaan ollutkaan vittuilua.

 

[poh]

[QUOTE="vieras1";26700129]No en mä tiedä kuinka aikuismaista on myöskään vihjata että vanhemmat jotka on opettaneet lapsen tissiltä pois niin että lapsi on huutanut/itkenyt, ovat rääkänneet lapsiaan ja tehneet sen vain omista haluistaan, lasta ajattelematta.[/QUOTE]

En ole väittänyt niin, mehän olemme itse yrittäneet samaa kuten sanoin! Sanoin että jos vauva huutaa paniikissa eikä rauhoitu ollenkaan, on vauvan pahoinpitelyä jatkaa. Mutta jos onnistuu normaali-itkuilla niin hyvä juttu, silloin se on sen itkun arvoista.

 

[poh]

[QUOTE="vieras";26700161]tottakai siinä oli vähän vittuilua mukana, itsepä aloitit sen puhumalla lapsista ja oppaista samassa lauseessa... sehän ei varmaan ollutkaan vittuilua.[/QUOTE]

Oli se mutta minä sentään myönnän sen

 

["vieras"]

Oli se mutta minä sentään myönnän sen

Öö, missä myönsit ja missä minä kielsin?

 

[poh]

[QUOTE="vieras";26700213]Öö, missä myönsit ja missä minä kielsin? [/QUOTE]

Minä myönnän sen enkä ala kieltämään, sinä v***uilit ja sitten esitit ettet v***uillutkaan:

"Joo, teillä on molemmilla varmaan todella erityiset ja hätääntyvät lapset "
"No niinhän te totesitte, ei ole oppaan mukaiset lapset ja hätääntyvät helposti. Se kai sit on syynä."

Heh

 

["vieras"]

Minä myönnän sen enkä ala kieltämään, sinä v***uilit ja sitten esitit ettet v***uillutkaan:

"Joo, teillä on molemmilla varmaan todella erityiset ja hätääntyvät lapset "
"No niinhän te totesitte, ei ole oppaan mukaiset lapset ja hätääntyvät helposti. Se kai sit on syynä."

Heh

Ihan omasta päästäs tuon keksit että "esitin" etten vittuillut.

Itse esitit kovasti loukkaantuvasi muiden vittuilusta, vaikka itse ehdit harrastaa sitä ensin kahteen kertaan.

 

[bfög]

Meidän poika 1v2kk vierotettiin juuri viikko sitten tissistä. Minä lähdin viikonlopuksi mökille ja mies jäi lasten kanssa. Kaikki sujui hienosti eikä poika ollut edes itkeskellyt

 

[Norsuäiti]

Minulla on ollut juurikin sellainen lapsi, joka vielä 1v4kk iässä saattoi huutaa hysteerisesti pari tuntia, jos ei saanut yöllä rintaa. Nukahti sitten ilman rintaa sen huutomaratonin päätteeksi, mutta ilmaisi niin selkeästi ettei ollut vielä valmis itse itsensä rauhoittamiseen, joten annettiin jatkaa rinnan kanssa. Muutamaa kuukautta myöhemmin tilanne olikin ihan toinen.

Toisin kuin tärkeilevät äidit täällä väittävät, lapsi kyllä vieroittaa itsensä ennen sitä 18-vuotispäiväänsä. Joku aiemmin, joku myöhemmin. Mikäli vanhempien jaksaminen ei ole ihan finaalissa, kannattaa kuunnella vaistoaan. Jos yövieroitus tuntuu kohtuuttomalta kidutukselta, voi aina rikkoa kasvatusoppaiden ohjeita ja jatkaa vielä jonkin aikaa yösyöttöjä. Lyhyistä ajoista tässä puhutaan, vaikka ne pitkiltä ehkä tuossa vaiheessa vauvavuoden koettelemusten jälkeen tuntuvatkin. Palkintona on lopulta aurinkoinen, tasapainoinen, itse nukkuva lapsi.

 

["Jokunen"]

Toinen lapsemme on pikku paniikkipää ja äidin kainaloinen karhu. Me vierotimme hänet 1 v 1 kk iässä yöimetyksestä maalaisjärjellä. Kun poika heräsi yöllä rinnalle, isä kantoi hänet karjuvana olohuoneeseen (jottei esikoinen herännyt). Vähän päästä minä menin perässä ja otin paniikissa huutavan lapsen syliini. Hän rauhoittui heti päästessään syliini ja tajusi vasta vähän päästä ei maitoa tulekaan ja ja alkoi taas huutaa. Lapsi isän syliin, jolloin huuto yltyi, ja hetken kuluttua takaisin äidille, jolloin lapsi taas rauhoittui. Tätä pallottelua jatkettiin viikko tai kaksi, sitten riitti jo silittely sängyssä tai viereen ottaminen.

Lapsemme hätä äidin häviämisestä oli niin musertava, ettemme hennoneet toteuttaa lapsi isälle - unikoulua; siinä olisi traumatisoitunut niin isä kuin lapsikin, ja koska kyseessä on meidän lapsemme eikä kenenkään muun, toimimme kuten parhaaksi näimme. Maitojano unohtui äidin perään itkiessä, ja kun lapsi pääsi äidin syliin, unohtui itku ja sen alkupäräinen syykin. Ensimmäiset yöt olivat tosi työläitä - kuten varmaan kaikissa unikouluissa - mutta sitten alkoi helpottaa. Ja mikä tärkeintä: lapsi ei tuntenut äidin kylälleen häntä eikä minusta tuntunut siltä että olisin hylännyt lapseni hädän hetkellä.

 

["vieras"]

Minä lopetin yösyötöt niin, että vaihdoin hyvin pienikaula-aukkoiseen tiukkaan paitaan yöisin. Yöllä pääsi viereen kuten aikaisemminkin, mutta tarjoiluna oli ainoastaan vettä pullosta, muilta osin meni samalla rutiinilla kuin aikaisemmin. Viikossa loppui yösyönnit.

 

["vieras"]

Meillä tehtiin tassuttelu-unikoulu kun lapsi oli 6kk, lopetettiin samalla yöimetykset. Tuloksena aurinkoinen, tasapainoinen ja itse nukkuva lapsi (nukkui siis jo alle 7 kuukauden iässä)

 

[Norsuäiti]

[QUOTE="vieras";26702991]Meillä tehtiin tassuttelu-unikoulu kun lapsi oli 6kk, lopetettiin samalla yöimetykset. Tuloksena aurinkoinen, tasapainoinen ja itse nukkuva lapsi (nukkui siis jo alle 7 kuukauden iässä) [/QUOTE]

Niin, lapset ovat erilaisia. Joiltakin se itse nukkuminen onnistuu aiemmin kuin toisilta. Jos lasta yrittää pakottaa johonkin, mihin hän ei ole valmis, tulee vain nakertaneeksi sitä perusturvallisuutta. Toivoisin kaikkien äitien ja isien luottavan siihen, että he itse ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita.

 

["vieras"]

Niin, lapset ovat erilaisia. Joiltakin se itse nukkuminen onnistuu aiemmin kuin toisilta. Jos lasta yrittää pakottaa johonkin, mihin hän ei ole valmis, tulee vain nakertaneeksi sitä perusturvallisuutta. Toivoisin kaikkien äitien ja isien luottavan siihen, että he itse ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita.

Ihan totta, mutta pitää myöskin uskaltaa luottaa asiantuntijoihin uniasioissa, eikä pelätä jotain uutta kokeilua jos koko perhe voi rikkonaisten öiden takia huonosti. Huudatusunikoulua en itsekään suostuisi pitämään, mutta veikkaisimpa että suurin osa lapsista oppii jättämään yökukkuilut tassuttelun avulla. Palstat tuntuu olevan pullollaan näitä marttyyriäitejä, jotka etenee lapsentahtisesti hieman liikaa, eli unohtavat samalla koko muun perheen (=lapsella on iskäkin ja jos on muitakin lapsia, niin he voivat haluta levänneen äidin seuraa) ja elelevät siten, että koko muu perhe kärsii.

 

["Aapee"]

Olipas tullut paljon vastauksia! Eli tassutusta kokeiltiin kyllä kunnolla useampana yönä, mutta kun lapsi ei rauhoittunut tassutukseen eikä pysynyt paikoillaan yhtään oli univelkaa sen verra että oli pakko antaa periksi. Eihän tuo enää tissimaitoa tarvisi, mutta näyttää että äiti-ikävä on kova ja imemisentarvekin vaivaa. Vesipulloakin on kokeiltu, mutta ei suostu siitä juomaan, ainoa tulos oli että sai pullon auki ja sänky oli märkä. Tuttia ei ole koskaan kelpuuttanut. Ehkä kokeilen tuota yöksi pois-menetelmää.. Viime yönä tulivat täne olohuoneeseen miehen kanssa mutta heräsi heti kun tulivat takaisin makkariin. Nukutukseen olkkarissa meni ehkä tunti.

Tuntuu että ei mulla ole enää rahkeita valvo lapsen kanssa yöllä 3tuntia-unikouluun. Hotelliyö ei kuulosta enää yhtään hassummalta sen tiedän että en pysyiisi täällä kotona kuuntelemaan kun yhdet saikkaa hereillä pitkin yötä.

 

[voi jeesus]

tissitakiainen.............................

 

["vieras"]

[QUOTE="Aapee";26703765]Olipas tullut paljon vastauksia! Eli tassutusta kokeiltiin kyllä kunnolla useampana yönä, mutta kun lapsi ei rauhoittunut tassutukseen eikä pysynyt paikoillaan yhtään oli univelkaa sen verra että oli pakko antaa periksi. Eihän tuo enää tissimaitoa tarvisi, mutta näyttää että äiti-ikävä on kova ja imemisentarvekin vaivaa. Vesipulloakin on kokeiltu, mutta ei suostu siitä juomaan, ainoa tulos oli että sai pullon auki ja sänky oli märkä. Tuttia ei ole koskaan kelpuuttanut. Ehkä kokeilen tuota yöksi pois-menetelmää.. Viime yönä tulivat täne olohuoneeseen miehen kanssa mutta heräsi heti kun tulivat takaisin makkariin. Nukutukseen olkkarissa meni ehkä tunti.

Tuntuu että ei mulla ole enää rahkeita valvo lapsen kanssa yöllä 3tuntia-unikouluun. Hotelliyö ei kuulosta enää yhtään hassummalta sen tiedän että en pysyiisi täällä kotona kuuntelemaan kun yhdet saikkaa hereillä pitkin yötä.[/QUOTE]

Lapsen luontainen imemisen tarve vähenee 6-9 kuukauden ikäisenä, eli kyllä tuossa on jo kyse muusta kuin valtavasta imemisen tarpeesta. Teiltä puuttuu tarvittava pitkäjänteisyys, tai sinulta. Jos miehelläsi sitä on, niin anna hänen pitää se unikoulu ja vetäydy sinä siitä syrjään. Ei tuollainenkaan edestakas tahkoaminen lasta helpota, saa ihan pyörälle päästään että mitä tässä oikein pitää tehdä

 

["Aapee"]

[QUOTE="vieras";26704053]Lapsen luontainen imemisen tarve vähenee 6-9 kuukauden ikäisenä, eli kyllä tuossa on jo kyse muusta kuin valtavasta imemisen tarpeesta. Teiltä puuttuu tarvittava pitkäjänteisyys, tai sinulta. Jos miehelläsi sitä on, niin anna hänen pitää se unikoulu ja vetäydy sinä siitä syrjään. Ei tuollainenkaan edestakas tahkoaminen lasta helpota, saa ihan pyörälle päästään että mitä tässä oikein pitää tehdä [/QUOTE]

Niin, kuten kirjoitin niin ikävä äitiä sen imemisen tarpeen lisäksi. Lapsi assosioi rinnalla olemisen, hyvän mielen ja äidin. Voitko yst kertoa, missä kohdin pitkäjänteisyys puuttuu. Olisiko esim tassuttelua kukaties pitänyt jatkaa loputtomiin, vaikka siitä ei ollut apua kun lapsi ei pysy paikallaan? Onko viikon unikoulu liian lyhyt kokeilu ellei tulosta tule?

 

["Vieras"]

Siksi suosittelin tuota päivä Tukholmassa reissua, että sieltä ei pääse kesken pois vaikka puhelimessa kuulusikin lapsen itkua. Aina ei laivassa ole edes kenttää, joten puhelinta ei tule niin kytättyä. Univelkainen kun pääsee nukkumaan, ekan yön jälkeen on entistä väsyneempi ja toinen yö antaa helpotusta. Kannattaa siis ehdottomasti mennä sellaiselle reissulle, että voi fiiliksen mukaan olla laivalla vaikka koko päivän.

 

["vieras"]

[QUOTE="Aapee";26704682]Niin, kuten kirjoitin niin ikävä äitiä sen imemisen tarpeen lisäksi. Lapsi assosioi rinnalla olemisen, hyvän mielen ja äidin. Voitko yst kertoa, missä kohdin pitkäjänteisyys puuttuu. Olisiko esim tassuttelua kukaties pitänyt jatkaa loputtomiin, vaikka siitä ei ollut apua kun lapsi ei pysy paikallaan? Onko viikon unikoulu liian lyhyt kokeilu ellei tulosta tule?[/QUOTE]

Eiköhän sen läheisyyden saa muutenkin kuin rinnalla, sekinhän on meidän tehtävämme opettaa lapsille. Syli riittää, ei siihen enää rintaa tarvitse. Teittekö tassuttelun ylipäänsä oikein? Miten niin lapsi ei pysy paikallaan? Oliko sitten tarpeeksi väsynyt, kun aloitte laittaa nukkumaan? Mihin nukutitte, pääseekö sängystään itse pois? Meillä pinnasänky, eikä siis noussut siitä silloin vielä itse pois. Liikkuminenhan ei haittaa, ei lasta tarvitse väkisin paikoillaan pitää, meillä vieläkin etsii jonkun aikaa asentoa heittelemällä vuoteen laidalta toiselle ennen kuin nukahtaa.

 

[poh]

[QUOTE="vieras";26707438]Eiköhän sen läheisyyden saa muutenkin kuin rinnalla, sekinhän on meidän tehtävämme opettaa lapsille. Syli riittää, ei siihen enää rintaa tarvitse. Teittekö tassuttelun ylipäänsä oikein? Miten niin lapsi ei pysy paikallaan? Oliko sitten tarpeeksi väsynyt, kun aloitte laittaa nukkumaan? Mihin nukutitte, pääseekö sängystään itse pois? Meillä pinnasänky, eikä siis noussut siitä silloin vielä itse pois. Liikkuminenhan ei haittaa, ei lasta tarvitse väkisin paikoillaan pitää, meillä vieläkin etsii jonkun aikaa asentoa heittelemällä vuoteen laidalta toiselle ennen kuin nukahtaa.[/QUOTE]

Meillä esim. 10-kuinen nousee heti seisomaan kun laittaa sänkyyn. Ne kerrat kun ei nouse _heti_ seisomaan niin on kontallaan sängyssä. En usko että on mitenkään harvinaista.

 

["vieras"]

Meillä esim. 10-kuinen nousee heti seisomaan kun laittaa sänkyyn. Ne kerrat kun ei nouse _heti_ seisomaan niin on kontallaan sängyssä. En usko että on mitenkään harvinaista.

No nousee meilläkin, mitä se haittaa? Jonkin aikaa saattaa temmeltää ja sitten menee itse takaisin makuulle. Jos selkeästi on liian virkeä, niin ei kannata edes yrittää väkisin nukuttaa, mutta jos tarpeeksi väsyneenä vie nukkumaan, niin onnistuu kyllä.

 

["Aapee"]

[QUOTE="vieras";26707438]Eiköhän sen läheisyyden saa muutenkin kuin rinnalla, sekinhän on meidän tehtävämme opettaa lapsille. Syli riittää, ei siihen enää rintaa tarvitse. Teittekö tassuttelun ylipäänsä oikein? Miten niin lapsi ei pysy paikallaan? Oliko sitten tarpeeksi väsynyt, kun aloitte laittaa nukkumaan? Mihin nukutitte, pääseekö sängystään itse pois? Meillä pinnasänky, eikä siis noussut siitä silloin vielä itse pois. Liikkuminenhan ei haittaa, ei lasta tarvitse väkisin paikoillaan pitää, meillä vieläkin etsii jonkun aikaa asentoa heittelemällä vuoteen laidalta toiselle ennen kuin nukahtaa.[/QUOTE]

Opit on suoraan siitä unihiekkaa etsimässä-kirjasta.. Lapsi nukkuu pinnasängyssä meidän kanssa samassa huoneessa. Ongelma ei ole nukkumaanmeno, vaan yöheräilyt, on sopivasti väsynyt kun menee sänkyyn. Yleensä tässä ei ole ongelmaa. Ja siis lapsihan hyörii ja pyörii sängyssä, ei osoita mitään rauhoittumisen merkkejä tassulle. Tätä kokeiltiin se lähes puolitoista viikkoa ja meillä ei kyllä sinä aikana nukkunut kunnolla kukaan..

Viime yö meni ok, kun söi vain kerran, heräsi siitä parin tunnin päästä ja huusi kuin palosireeni. Isi ei kelvannut, mutta huuto loppui kuin seinään kun pääsi mun viereen. Nukahti ilman imetystä peukkua imeskellen (peukun imeminen on huono juttu, tiedän, esikoinen imi myös vaan hankala tätä on estää. ). Selvisin vaan lyhyellä heräämisellä ja puolen tunnin valvomisella onhan se vähän rauhatonta nukkua tämän pyöriskelijän kanssa mutta parempi sekin kun ei unta ollenkaan!