Mitä teet väärin että lapsesi on ujo ja arka?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja reippaan lapsen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="...";27177174]Heh, tyypillinen mummeliisa-vastaus. Et osannut enää sanoa itse ketjun aiheeseen mitään tai perustella omaa kantaasi, joten aloit esittää noita tuulesta temmattuja vastakysymyksiäsi. :)


Mielestäni on melko typerää olettaa, että vain vanhemmat vaikuttavat lapsen kehitykseen ja siihen, millainen lapsesta kasvaa.[/QUOTE]

Niin minustakin olisi typerää olettaa moista.
Ja toisaalta olisi typerää kutsua vaikka sitä millaisia kaverieta lapsella sattuu koulussa olemaan "kasvatukseksi".

:)
 
Niin minustakin olisi typerää olettaa moista.
Ja toisaalta olisi typerää kutsua vaikka sitä millaisia kaverieta lapsella sattuu koulussa olemaan "kasvatukseksi".

:)

Huoh, pitänee vääntää rautalangasta, jos vaikka sinäkin ymmärtäisit lukemaasi, eikä tarvitsisi käydä laittamaan sanoja toisten suuhun ja vääristellä toisten tekstejä, kuten tapaat tehdä.

Tutkimuksien mukaan tietyn iän jälkeen kavereiden vaikutus lapsiin on suurempi, kuin vanhempien. Eli kavereilla on vaikutusta siihen, millainen ihmisestä kehittyy. Näin ollen, vaikka sinulla olisi kymmenen lasta ja kasvattaisit heitä kaikkia aivan samalla tavoin, niin heistä ei tule samanlaisia, koska sisaret vaikuttavat heihin ja kaverit vaikuttavat heihin. Tosin jos kasvatat lapsistasi niin ujoja, että he eivät uskalla ottaa kontaktia toisiin ihmisiin, on tuo vaikutus yleensä vain negatiivista, kun kokevat kerta toisensa jälkeen yksin jäämisen ja hylkäämisen tunnetta.
 
Kummasta lapsesta tulee ennemmin se arka..

Lapsi 1: Hänen kans tehdään asioita yhdessä,käydään ulkoilemassa,kyläillään.Kannustetaan ja rohkaistaan.

Lapsi 2: Ei käydä yhtään missään,lapsen ainut seura on vanhemmat (ja mahollisesti nepienemmät sisarukset).Eivät ulkoile ku pakon edessä(eli lapset saattaa olla useita päiviäkin vaan sisällä) ja sillonkin vaan omalla pihalla,ei leikkipuistoissa. Vanhemmilla kallistuu se pullo tiuhaan tahtiin.

Ja nämä siis täysin esimerkkejä..
 
Kummasta lapsesta tulee ennemmin se arka..

Lapsi 1: Hänen kans tehdään asioita yhdessä,käydään ulkoilemassa,kyläillään.Kannustetaan ja rohkaistaan.

Lapsi 2: Ei käydä yhtään missään,lapsen ainut seura on vanhemmat (ja mahollisesti nepienemmät sisarukset).Eivät ulkoile ku pakon edessä(eli lapset saattaa olla useita päiviäkin vaan sisällä) ja sillonkin vaan omalla pihalla,ei leikkipuistoissa. Vanhemmilla kallistuu se pullo tiuhaan tahtiin.

Ja nämä siis täysin esimerkkejä..


Sanoisin että kakkosvaihtoehdossa ujo lapsi ei reipastu, mutta jos lapsi on luonteeltaan sosiaalinen ja reipas, hän lähtee jossain vaiheessa sieltä kotoa yksi valtaamaan itselleen kavereita ja muita ihmissuhteita. Ujon lapsen kohdalla vain pitää perheen tehdä vähän enemmän töitä sen eteen, että lapsi saa positiivisia ihmissuhteita kodin ulkopuolelta.
 
[QUOTE="...";27177221]Huoh, pitänee vääntää rautalangasta, jos vaikka sinäkin ymmärtäisit lukemaasi, eikä tarvitsisi käydä laittamaan sanoja toisten suuhun ja vääristellä toisten tekstejä, kuten tapaat tehdä.

Tutkimuksien mukaan tietyn iän jälkeen kavereiden vaikutus lapsiin on suurempi, kuin vanhempien. Eli kavereilla on vaikutusta siihen, millainen ihmisestä kehittyy. Näin ollen, vaikka sinulla olisi kymmenen lasta ja kasvattaisit heitä kaikkia aivan samalla tavoin, niin heistä ei tule samanlaisia, koska sisaret vaikuttavat heihin ja kaverit vaikuttavat heihin. Tosin jos kasvatat lapsistasi niin ujoja, että he eivät uskalla ottaa kontaktia toisiin ihmisiin, on tuo vaikutus yleensä vain negatiivista, kun kokevat kerta toisensa jälkeen yksin jäämisen ja hylkäämisen tunnetta.[/QUOTE]

Minä en usko, että lapsista voi "kasvattaa ujoja".
Uskon että osa meistä on luonnostaan enemmän ja osa vähemmän ulospäinsuuntautuneita ja niin kuuluu ollakin.

Tervepäinen vanhempi kasvattaa kaikkia lapsiaa "samalla lailla" siinä mielessä, että pyrkii auttamaan tätä löytämään vahvuutensa ja voittamaan mahdolliset heikkoutensa.
Tasapuolinen kasvatus ei siis ole mitään samaan muottiin tunkemista vaan jokaisen tasapuolista ottamista huomioon aivan omana itsenään.
Siihen sisältyy myös sen ymmärtäminen ja hyväksyminen, että ihmiset - lapsetkin - todellakin ovat yksilöitä ja omanlaisiaan.

Ja ajatus että lapsi tai vanhemmat tekisivät jotain väärin vain siksi, että lapsen luonne ei ole räväkkä, osoittaa melkoista lapsen persoonan halveksuntaa. Hänellä kun todellakin on täysi oikeus olla omanlaisensa ja hyväksytty nimenomaan itsenään.
 
Kummasta lapsesta tulee ennemmin se arka..

Lapsi 1: Hänen kans tehdään asioita yhdessä,käydään ulkoilemassa,kyläillään.Kannustetaan ja rohkaistaan.

Lapsi 2: Ei käydä yhtään missään,lapsen ainut seura on vanhemmat (ja mahollisesti nepienemmät sisarukset).Eivät ulkoile ku pakon edessä(eli lapset saattaa olla useita päiviäkin vaan sisällä) ja sillonkin vaan omalla pihalla,ei leikkipuistoissa. Vanhemmilla kallistuu se pullo tiuhaan tahtiin.

Ja nämä siis täysin esimerkkejä..

Voiko näin, pyydän anteeksi, tolloja ollakaan? TOTTAKAI arkaa pitä rohkaista, mutta se on ihan perusluonne joillain se ujous, ei se siitä mihinkään muutu! Ja huonolla lapsuudella voi nyt tehdä mistä tahansa sankarista ujon.
ps. Sisällä oleminenko ihmisestä ujon tekee? Taidan painua hakkaamaan päätäni seinään.
 
[QUOTE="...";27177158]Ihmisillä on perusluonne, mutta se ei määrää lopullisesti, millainen ihminen aikuisena on. Kasvatuksen merkitys on kokonaisuudessa vähintään puolet, myös tutkimuksien mukaan.

Ihmistä, etenkin lasta muokkaa kaikki kokemukset ja ihmiset, joiden kanssa hän elää ja on kanssakäymisessä. Ja aivan kuten liian vilkasta lasta voidaan opettaa hillitsemään itseään, voidaan liian ujoa lasta opettaa olemaan muiden seurassa jännittämättä.[/QUOTE]

Tottakai kasvatuksella merkitystä on, ja onneksi onkin, että äärettömän ujollakin on toivoa. Mutta ei silläkään voi taata että kaikista tulisi yhtä ekstroverttejä ja itsevarmoja, kyllä ne jotka luonnostaan sellaisia ovat, yleensä sillä saralla pärjäävät paremmin ja helpommin.
 
Minä en usko, että lapsista voi "kasvattaa ujoja".
Uskon että osa meistä on luonnostaan enemmän ja osa vähemmän ulospäinsuuntautuneita ja niin kuuluu ollakin.

Tervepäinen vanhempi kasvattaa kaikkia lapsiaa "samalla lailla" siinä mielessä, että pyrkii auttamaan tätä löytämään vahvuutensa ja voittamaan mahdolliset heikkoutensa.
Tasapuolinen kasvatus ei siis ole mitään samaan muottiin tunkemista vaan jokaisen tasapuolista ottamista huomioon aivan omana itsenään.
Siihen sisältyy myös sen ymmärtäminen ja hyväksyminen, että ihmiset - lapsetkin - todellakin ovat yksilöitä ja omanlaisiaan.

Ja ajatus että lapsi tai vanhemmat tekisivät jotain väärin vain siksi, että lapsen luonne ei ole räväkkä, osoittaa melkoista lapsen persoonan halveksuntaa. Hänellä kun todellakin on täysi oikeus olla omanlaisensa ja hyväksytty nimenomaan itsenään.

Vääristelet taas. En sanonut, että luonteen pitäisi olla räväkkä. Olen kyllä sitä mieletä, että ihmisen on hyvä uskaltaa olla luontevasti toisten seurassa, se tekee omasta elämästä huomattavasti onnellisempaa.

En myöskään sanonut, että lapsista voi kasvattaa ujoja. Sen sijaan sanoin, että LIIALLISESTA ujoudesta voi kasvatuksen ja opettelun avulla päästä eroon. Ja mielestäni se on ihan toivottavaa, jo ihmisen oman onnellisuuden kannalta.

Oletko koskaan tavannut ihmistä, joka sanoisi, "Olen niin iloinen, että olen niin ujo ja estynyt"?
 
Minun lapset ovat ihan taviksia. Eivät tietääkseni häiritse toisia tunnilla, mutta eivät myöskään ole erityisen ujoja ja arkoja. Viittaavat, tykkäävät pitää esitelmiä, ja niin pois päin. Kummallakkaan ei ole mitään diagnoosia, kuten ei koko perheessä. Mutta tämähän tekeekin heistä luusereita, koska kyllhän nyt jokunen kirjainyhdistelmä ja allergia pitäisi löytyä.

Jotta oltaisiin oikein persoonia ja erityisiä.
 
[QUOTE="vieras";27177290]Tottakai kasvatuksella merkitystä on, ja onneksi onkin, että äärettömän ujollakin on toivoa. Mutta ei silläkään voi taata että kaikista tulisi yhtä ekstroverttejä ja itsevarmoja, kyllä ne jotka luonnostaan sellaisia ovat, yleensä sillä saralla pärjäävät paremmin ja helpommin.[/QUOTE]

Käsittääkseni kukaan tässä ketjussa ei ole sanonut, että kaikkien pitäisi olla justiinsa yhtä tasan ekstroverttejä tai itsevarmoja, vai kuinka.
Kyse on siitä, että ujoa lasta rohkaistaan olemaan vähemmän ujo ja olemaan luontevammin toisten seurassa. Se vaatii enemmän töitä, kun mitä ekstrovertiltä lapselta.

Mutta ihan sama toisinpäin. Ei kukaan odota, että todella villistä ja ulospäinsuuntautuneesta lapsesta muokataan ujo hiirulainen. Sen sijaan toivottavaa on, että häntä tuetaan ja ohjataan ja kasvatetaan siihen suuntaan, että hän osaa myös huomioida muita lapsia.
 
[QUOTE="...";27177309]Vääristelet taas. En sanonut, että luonteen pitäisi olla räväkkä. Olen kyllä sitä mieletä, että ihmisen on hyvä uskaltaa olla luontevasti toisten seurassa, se tekee omasta elämästä huomattavasti onnellisempaa.

En myöskään sanonut, että lapsista voi kasvattaa ujoja. Sen sijaan sanoin, että LIIALLISESTA ujoudesta voi kasvatuksen ja opettelun avulla päästä eroon. Ja mielestäni se on ihan toivottavaa, jo ihmisen oman onnellisuuden kannalta.

Oletko koskaan tavannut ihmistä, joka sanoisi, "Olen niin iloinen, että olen niin ujo ja estynyt"?[/QUOTE]

Olemme siis samaa mieltä siitä, että kasvatuksella voi tukea lasta voittamaan mahdolliset "heikkoutensa", mutta kasvatuksella ei voi muuttaa eikä edes tule pyrkiä muuttamaan ihmisen perusluonnetta.

:)
 
Minusta kuitenkin ujot ja arat eivät ole huonompia ihmisiä kuin toisetkaan. tai heidän vanhempansa tehneet mitään väärin.

Kyllä näitä röyhkeitä lapsia rittää nykymaailmassa, jotka kaveriporukan kanssa ovat hävyttömiä, mutta yksin ovat paskat housussa, kuten vanhempansa. Mieluummin ujo ja arka kuin tällainen lökäpöksy suunsoittaja.
 
  • Tykkää
Reactions: Mummeliisa
[QUOTE="juupeli";27177340]Minusta kuitenkin ujot ja arat eivät ole huonompia ihmisiä kuin toisetkaan. tai heidän vanhempansa tehneet mitään väärin.

Kyllä näitä röyhkeitä lapsia rittää nykymaailmassa, jotka kaveriporukan kanssa ovat hävyttömiä, mutta yksin ovat paskat housussa, kuten vanhempansa. Mieluummin ujo ja arka kuin tällainen lökäpöksy suunsoittaja.[/QUOTE]

No jos tuossa on vaihtoehdot, niin kannattaisi vanhempien miettiä, että miten niitä ihan normaaleja, kultaisen keskitien kulkijoita voisi kasvattaa. Melkoista kykenemättömyyttä, jos ei vaihtoehtona ole kun joko ujo seinäruusu tai kamala öykkäri jo kasvatustavotteissa.
 
Voiko näin, pyydän anteeksi, tolloja ollakaan? TOTTAKAI arkaa pitä rohkaista, mutta se on ihan perusluonne joillain se ujous, ei se siitä mihinkään muutu! Ja huonolla lapsuudella voi nyt tehdä mistä tahansa sankarista ujon.
ps. Sisällä oleminenko ihmisestä ujon tekee? Taidan painua hakkaamaan päätäni seinään.

Ei se sisällä olo ujoa teekkään.Enkä ole niin väittänyt ees,mutta jos se lapsi ei pääse tekemisiin ennen kouluikää toisten laste/aikuisten kans ja sitä ei rohkaista myöhemminkään luomaan ystävyys suhteita,niin siin vaiheessa voi vanhemmat katsoa peiliin ja miettiä missä meni vikaan.
Tuossa toisessa esimerkki lapsessa ko.lasta ei siis rohkaista menemään tilanteisiin,vaan niistä luikitaan pois syynä vanhemman oma arkuus ja ujous..

Mä oon itse tosiaan ujo tuntemattomassa seurassa,mutta en mä estä omia lapsiani tutustumasta uusiin ihmisiin ja saamaan esimerkiksi reissussa leikkikavereita toisista lapsista,jos siellä sattuu niitä yhtäaikaa olemaan. Ja tuollaisia tilanteita on ollu,viimeksi viime vkonloppuna.
Esikoinen saanut jopa kehuja sosiaalisuudestaan ja siitä,että rohkeasti menee tilanteisiin vaikka ne ois uusiakin.
 
En ole tehnyt mitään väärin :) Meillä on kaksi rauhallista lasta ja niin on hyvä . Tulevat kuitenkin toimeen kavereiden kanssa saavat helposti uusia ystäviä vain täysi uudet ja oudot tilanteet tuovat ujouden pintaan.
Ei kaikkoen tarvitse olla sellaisia duracell-pupuja, jenkkityyliin.
Voisin kysyä ......
Mitä on tehnyt väärin kun lapsi änkee joka paikkaan, haluaa olla aina ekana, puhuu jatkuvasti , ei kuuntele toisia, kiilaa , tönii , riehuu.... jne.
 
[QUOTE="Syy";27176862]Eivät ole kannustaneet, rohkaisseet ja antaneet vapautta tarpeeksi.[/QUOTE]

Jotain tälläistä itse olen epäillyt että lapsuudessani minulta puuttunut. Olin ihan kamalan ujo ja välillä vieläkin vaikka ikää yli 30v. Omien lapsieni kohdalla otinkin oikein tehtäväksi että kehun vaikka vain siitä että tervehtivät tuttua. Ja tietysti muutakin että ei ujous voittaisi. Hyvin on ainakin toistaiseksi toiminut reippaita ovat.
 
Mä valmistaudun ottamaan kiviä niskaan...mutta juu..mä oon kyllä sitä mielstä, että valtaosassa tapauksia lapsen arkuus/ujous, siis ihan sellanen huomattava sellainen, on vanhempien aiheuttamaa....
Jos lapsella on huono itsetunto, tiukka kuri ja vaikkapa noiden lisäksi ongelmia perheessä -vanhempien alkoholismi tms. niin varmasti lapsi on arka..Tiedän jopa sellasen perheen, missä molemmat lapset on edellä mainituista syistä silmiinpistävän arkoja...
Riippuu siis vähän, millasesta ujoudesta ja arkuudesta puhutaan...Normaali ujous on mun mielestä sellasta, että lapsi saattaa arastella vaikkapa jotakin uutta ihmistä, tai tilannetta, mutta lämpenee ja rentoutuu ihan minuuteissa... Se ei oo normaalia, että lapsi on hiljaa kalpeana vielä tunnin kuluttua...
 
[QUOTE="aloittaja";27176115]Mietin vaan että aika moni ujo ja arka joutuu koulukiusatuksi,itsekkin olin lapsena ujo ja arka ja koulukiusattu.Ainakin omalta kohdaltani vaikutti ujouteeni se ettei minua viety kerhoihin ei ollut ikäisiäni kavereita ennenkuin menin kouluun. Oma lapseni on käynyt heti vauvasta lähtien kerhoissa,tuttavien lasten kanssa leikkimässä ja on erittääin reipas luonteeltaan.[/QUOTE]

Omani on "käyny kerhossa" jne vauvasta ja on silti ujo. Kiitos vain tiedosta että olen pilannut kasvatuksella. On ollut kavereita ja on, mut en mää vaan osaa kun se ujostaa edelleen ja arastelee.
 
Kummasta lapsesta tulee ennemmin se arka..

Lapsi 1: Hänen kans tehdään asioita yhdessä,käydään ulkoilemassa,kyläillään.Kannustetaan ja rohkaistaan.

Lapsi 2: Ei käydä yhtään missään,lapsen ainut seura on vanhemmat (ja mahollisesti nepienemmät sisarukset).Eivät ulkoile ku pakon edessä(eli lapset saattaa olla useita päiviäkin vaan sisällä) ja sillonkin vaan omalla pihalla,ei leikkipuistoissa. Vanhemmilla kallistuu se pullo tiuhaan tahtiin.

Ja nämä siis täysin esimerkkejä..

mulla ujo ja arasteleva ykköslapsi....Miten se on mahdollista? Oisko se temperamentti joka hänessä on syntyjään kuten kaikissa meissä.
 
Meilläkin on tuota 1v. viety leikkipuistoon ihan ryömimis ikäisestä asti ja on serkkujensa kanssa ollut tekemisissä ihan syntymästään asti.
On silti ollut alusta asti sellainen että istuu sivummalla ja seurailee tilannetta, ei ota kauheasti kontaktia muihin.
Jos joku isompi lapsi tulee antamaan lelua tms. ujostelee ja saattaa kääntyä äitiä kohti, ei kuitenkaan ala itkemään.
"Lämpenee" kyllä aina ajan kanssa ja uskaltaa enemmän, mutta siis tämä ujostelurumba käydää PÄIVITTÄIN läpi vaikka aina melkein samat lapset puistossa.
Kun satutaan puistoon ettei siellä ole ketään muuta, likka on aivan vauhti päällä ja konttailee ympäriinsä, riehuu hiekkalaatikolla ja tutkailee kaikki paikat innoissaan läpi.
Kaupoissa ja kirppiksillä tyttö vaivaantuu jos joku tuntematon tulee liian liki "lässyttämään", tykkää kyllä katsella ihmisiä ja varsinkin muiden lasten touhuja, mutta aina vähän sivummalta.

Ainoa jonka kanssa on reipas ja leikkiväinen oma-aloitteisesti on samanikäinen serkkunsa.

Tyttö on aina ollut varautunut, ei mene vieraiden syliin vaikka meilläkin viikoittain käy tädit ja sedät kylässä,
ei ota vierailta ruokaa, ei edes herkkuja.

En näe tässä mitään ongelmaa, tyttö vaan on luoteeltaan varautuneempi,
itsekin olin lapsena hyvinkin ujo ja jopa pelkäsin vieraita ihmisiä, mutta nyt aikuisiällä olen muuttunut sosiaalisemmaksi.
Enkä ole millään tapaa traumatisoitunut lapsuudestani, oli minulla kavereita vaikken koko luokan lemmikki ollutkaan.
Ei kaikkien voi eikä tarvitse olla sosiaaliperhosia!
 
Mä valmistaudun ottamaan kiviä niskaan...mutta juu..mä oon kyllä sitä mielstä, että valtaosassa tapauksia lapsen arkuus/ujous, siis ihan sellanen huomattava sellainen, on vanhempien aiheuttamaa....
Jos lapsella on huono itsetunto, tiukka kuri ja vaikkapa noiden lisäksi ongelmia perheessä -vanhempien alkoholismi tms. niin varmasti lapsi on arka..Tiedän jopa sellasen perheen, missä molemmat lapset on edellä mainituista syistä silmiinpistävän arkoja...
Riippuu siis vähän, millasesta ujoudesta ja arkuudesta puhutaan...Normaali ujous on mun mielestä sellasta, että lapsi saattaa arastella vaikkapa jotakin uutta ihmistä, tai tilannetta, mutta lämpenee ja rentoutuu ihan minuuteissa... Se ei oo normaalia, että lapsi on hiljaa kalpeana vielä tunnin kuluttua...

Mä jo luulin olevani ainoa,joka on tätä mieltä..Samaapa oon eri sanoin vaan tässä ketjussa kirjottanu.. Mutta kuten normaalisti,ei täällä ees yritetä sitä ymmärtää.. Kyllä sen näkee mikä on normaalia ujoutta ja mikä ei ole...
 

Yhteistyössä