Alkuvaroitus: seuraa pitkä teksti, koitan tiivistää..
Olen hoitoalalla ja mies tekee myös 3-vuorotyötä. Mietimme, ettemme halua molemmat olla vuorotyössä, vaan perheaika on meille tärkeä. Asetin työnhakuun tietyt ehdot ja jollen niitä olisi saavuttanut, olisin vaihtanut alaa tms..
Kun nuorimmainen oli 3,5v sain vakipaikan kunnassani seuraavin ehdoin: työaikani ajoittuu klo 7-17 välille. Oli melkoinen rumba, että sain tämän kirjallisena työsopimukseen, alkuun ei meinattu antaa kirjallista sopparia laisinkaan =O oli luottamusmiehet matkassa mukana.. jo haastattelussa kysyin viikonlopuista, miten pystyn niihin vaikuttamaan ja sovittiin seuraavaa: viikonloppuja vain hajanaisesti ja toiveeni otetaan aina huomioon. valitettavasti tätä ei sitten tullutkaan kirjallisesti enkä jaksanut asiasta enää tapella työaikataiston jälkeen.. ja nyt kaduttaa.. =/
Esimies vaihtui ja sanoi, että suulliset sopimukset ilman muuta jatkuvat entisellään ja kakkan marjat. Muistutin häntä kolmesti, enää en ole jaksanut. Olen välillä kolmekin viikonloppua peräkkäin töissä ja samaan aikaan perheellä on ollut viikonloppuvapaa vuodessa peräti yhden kerran!
Tiedän olevani itsekäs ja niin tässä asiassa olenkin. Niillä ehdoin otin työn vastaan ja nyt ne eivät enää päde. hain uutta työpaikkaa ja tänään sain vastauksen etten sitä saanut =( Huomenna soitan ex-pomolle ja kysyn suostuisiko hän vielä kirjoittamaan kirjallisena suullisen sopimuksen, jotta minulla olisi todisteet lähteä asiaa ajamaan. mutta jollei, ni mitä sitten??
Ehdotin jo irtisanomista, mies ei innostunut.
Olen hoitoalalla ja mies tekee myös 3-vuorotyötä. Mietimme, ettemme halua molemmat olla vuorotyössä, vaan perheaika on meille tärkeä. Asetin työnhakuun tietyt ehdot ja jollen niitä olisi saavuttanut, olisin vaihtanut alaa tms..
Kun nuorimmainen oli 3,5v sain vakipaikan kunnassani seuraavin ehdoin: työaikani ajoittuu klo 7-17 välille. Oli melkoinen rumba, että sain tämän kirjallisena työsopimukseen, alkuun ei meinattu antaa kirjallista sopparia laisinkaan =O oli luottamusmiehet matkassa mukana.. jo haastattelussa kysyin viikonlopuista, miten pystyn niihin vaikuttamaan ja sovittiin seuraavaa: viikonloppuja vain hajanaisesti ja toiveeni otetaan aina huomioon. valitettavasti tätä ei sitten tullutkaan kirjallisesti enkä jaksanut asiasta enää tapella työaikataiston jälkeen.. ja nyt kaduttaa.. =/
Esimies vaihtui ja sanoi, että suulliset sopimukset ilman muuta jatkuvat entisellään ja kakkan marjat. Muistutin häntä kolmesti, enää en ole jaksanut. Olen välillä kolmekin viikonloppua peräkkäin töissä ja samaan aikaan perheellä on ollut viikonloppuvapaa vuodessa peräti yhden kerran!
Tiedän olevani itsekäs ja niin tässä asiassa olenkin. Niillä ehdoin otin työn vastaan ja nyt ne eivät enää päde. hain uutta työpaikkaa ja tänään sain vastauksen etten sitä saanut =( Huomenna soitan ex-pomolle ja kysyn suostuisiko hän vielä kirjoittamaan kirjallisena suullisen sopimuksen, jotta minulla olisi todisteet lähteä asiaa ajamaan. mutta jollei, ni mitä sitten??
Ehdotin jo irtisanomista, mies ei innostunut.