Mitä teen tuon ahneen eskarilaiseni kanssa :(

["vieras"]

Hän on pohjattoman ahne! Oikeen raivostuttaa ja ihmetyttää että mistä moinen piirre on tullut. Jos ostan hänelle lelun ja kerron että esim. kun huone on siivottu niin hän saa lelun. Ajattelen että hän innostuisi täysin saatuaan jonkun kauan haaveilemansa jutun. Liikaa siis ei ole hänelle leluja ym. ostettu. No mutta ei, hänhän rupeaa raivoamaan että ei jaksa siivota ja miksi ei voisi saada sitä heti jne. PASKA ETTÄ MUA RAIVOSTUTTAA. Monesti oon tosi paljon nähnyt vaivaa ja aikaa hankkiakseni hänelle jonkun yllätyksen ja sitten tuollainen vastaanotto. Monesti tämä tavara kahden veljen kanssa yhteinen joten en voi sitä sitten kieltää huonon käytöksenkään takia, tai jos kiellän niin hän karjuu ja huutaa ja sotkee ta kiusaa muita niin etten yksinkertaisesti JAKSA alkaa perumaan tätä "Lahjaa" häneltä. Hän saa minut niin raivon partaalle että raivoan hänelle milloin mitäkin, esim. että vien hänet lastenkotiin koska en jaksa enää tuota käytöstä.

 

["hmm"]

no voi voi.

itseppäs sen olen kasvattanut ja näköjään epäonnistunut täysin

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Älä laita ehtoja. Pyydä siivoamaan ja anna sitten lahjasi, kun on siivonnut valmiiksi. Älä kiristä tai tee asiasta numeroa.

Malttamattomuudelta tuo kuulostaa, ei ahneudelta.

 

[mamacita_]

En mä ainakaan ostais jotain mitä tiedän lapsen kovasti haluavan ja sitten laittais tekemään töitä sen eteen. Ennemmin jättäisin kokonaan ostamatta muutenkin jos käytös on tollasta. Tai sanoisin että en edes aio ostaa ennen kun opettelee tapoja.

 

["aloittaja"]

Älä laita ehtoja. Pyydä siivoamaan ja anna sitten lahjasi, kun on siivonnut valmiiksi. Älä kiristä tai tee asiasta numeroa.

Malttamattomuudelta tuo kuulostaa, ei ahneudelta.

Hyvä neuvo, kiitos.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="hmm";25265692]no voi voi.

itseppäs sen olen kasvattanut ja näköjään epäonnistunut täysin[/QUOTE]

No niin olen itse kasvattanut ja myös epäonnistunut, mutten täysin kuitenkaan Tulee sen verran kuitenkin muualta positiivista palautetta. Kai se lapsi sitten purkaa kiukkunsa kotona ja väsynyt äiti ei aina jaksa ottaa tätä lapsen palautetta rakentavasti vastaan.

 

["minä vaan"]

samaa meillä pienemmässä mittakaavassa. Puhetta, puhetta, puhetta. Jokainen tilanne puretaan ja mietitään miksi äidille/kaverille/pikkusiskolle tuli paha mieli. Alkaa mennä hiljalleen jakeluun. <3

 

[Blue]

Sinä itse mahdollistat tämän huonon käytöksen. Ostan lahjan, kerron siitä ja pyydän sitten ensin siivoamaan huoneen. VÄÄRIN En kuitenkaan jaksa sitä häneltä kieltää jos hän ei tee pyydettyä asiaa koska en jaksa kohdata pojan negatiivisa tunteita. VÄÄRIN

Älä sano että pojassa on vikaa (äläkä varsinkaan uhkaile lastenkodilla) jos itse aiheutat moiset jutut. Tilaisuus tekee varkaan kenestä hyvänsä...

 

["aloittaja"]

En mä ainakaan ostais jotain mitä tiedän lapsen kovasti haluavan ja sitten laittais tekemään töitä sen eteen. Ennemmin jättäisin kokonaan ostamatta muutenkin jos käytös on tollasta. Tai sanoisin että en edes aio ostaa ennen kun opettelee tapoja.

Niin tätä samaa olen miettinyt että onko fiksua edes teetättää lapsella töitä lelun eteen... Mutta monesti nämä tavarat olen ostanut kahdesta syystä: että saisin lapset innostumaan kotitöistä ja että he saavat havittelemansa tavaran. Haluaisin ikäänkuin opettaa että jotain täytyy tehdä ansaitakseen haluamansa. En halua että lapseni saavat jotain tuosta noin vain sormiaan napsauttamalla ainoastaan siksi, että meillä sattuu olemaan siihen mahdollisuus. Haluaisin opettaa lapset kiitolliseksi mutta en tiedä miten. Ainakaan tämä oma lapsellinen raivostumiseni ei varmasti siihen auta!

 

[Blue]

[QUOTE="aloittaja";25265714]No niin olen itse kasvattanut ja myös epäonnistunut, mutten täysin kuitenkaan Tulee sen verran kuitenkin muualta positiivista palautetta. Kai se lapsi sitten purkaa kiukkunsa kotona ja väsynyt äiti ei aina jaksa ottaa tätä lapsen palautetta rakentavasti vastaan.[/QUOTE]

No niin, eli korjaa oma käytöksesi tämän asian kohdalta, (tuo Jonseredin juttu oli oli oikein hyvä neuvo tähän) niin eiköhän se käytös siitä korjaannu.

 

[mamacita_]

[QUOTE="aloittaja";25265733]Niin tätä samaa olen miettinyt että onko fiksua edes teetättää lapsella töitä lelun eteen... Mutta monesti nämä tavarat olen ostanut kahdesta syystä: että saisin lapset innostumaan kotitöistä ja että he saavat havittelemansa tavaran. Haluaisin ikäänkuin opettaa että jotain täytyy tehdä ansaitakseen haluamansa. En halua että lapseni saavat jotain tuosta noin vain sormiaan napsauttamalla ainoastaan siksi, että meillä sattuu olemaan siihen mahdollisuus. Haluaisin opettaa lapset kiitolliseksi mutta en tiedä miten. Ainakaan tämä oma lapsellinen raivostumiseni ei varmasti siihen auta![/QUOTE]

Kyllä lasten pitäis oppia tekemään asioita myös ilman että siitä saa aina palkinnon.
Ja se että annat sen sitten joka tapauksessa vie vähän pohjan koko hommalta...

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Ehkä se menee hissukseen perille, että jos sinä ilahdut siivotusta huoneesta, saatat joskus haluta ilahduttaa muksuakin - vaikka lelulla. Mutta omat hommat kuuluu tehdä siksi, että kaikilla olisi mukavampaa ja enemmän aikaa johonkin kivaan, vaikka yhdessä pelaamiseen tms.

"Hei, sä siivosit niin hyvin ja nopeasti, että mulle jäi aikaa laittaa meille kaakaot!"

 

["aloittaja"]

Sinä itse mahdollistat tämän huonon käytöksen. Ostan lahjan, kerron siitä ja pyydän sitten ensin siivoamaan huoneen. VÄÄRIN En kuitenkaan jaksa sitä häneltä kieltää jos hän ei tee pyydettyä asiaa koska en jaksa kohdata pojan negatiivisa tunteita. VÄÄRIN

Älä sano että pojassa on vikaa (äläkä varsinkaan uhkaile lastenkodilla) jos itse aiheutat moiset jutut. Tilaisuus tekee varkaan kenestä hyvänsä...

VÄÄRIN. Aika hauska lähestymistapa sinulla, mitäpä luulet tuleeko lukijalla kovin vastaanottavainen mieli lukiessa tällaista . No mitäs sitten ehdotat näihin sinun VÄÄRIN kohtiin ja mitä minun tulee tehdä silloin kun raivostun pojan huutamiseen ja ehtoihin ja tekemättömyyteen? Muistutan teitä kaikkia, että otan neuvoja vastaan mielelläni HYVÄSSÄ HENGESSÄ keskustelemalla ja tiedostan etten ole täydellinen äiti enkä missään nimessä usko että kukaan muukaan teistä olisi. Ei ole pahe myöntää virheitänsä ja kysyä niihin apua.

 

["Vieras"]

Täysin epäjohdonmukaisen kasvatuksen tulosta...

 

["aloittaja"]

Kyllä lasten pitäis oppia tekemään asioita myös ilman että siitä saa aina palkinnon.
Ja se että annat sen sitten joka tapauksessa vie vähän pohjan koko hommalta...

En siis anna ennen kuin sovitut jutut on tehty, mutta tarkoitin sitä että haluaisin olla antamatta huonon käytöksen takia. Hän ja minä itse kyllä pyydämme anteeksi käytöstämme ja juttelemme asiasta mutta aina tämä asia tulee uudestaan eteen.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras";25265774]Täysin epäjohdonmukaisen kasvatuksen tulosta...[/QUOTE]

Samoin sinne rauhallista joulua! Ja kiitos kannustuksesta!

 

[perskutta]

ihme vastauksia.... olisikos sellainen kalenteri systeemi hyvä?
et ainakun tekee niitä kotihommia saa merkin ja sit kun niitä on tarpeeksi
niin ostetaan jtn?

vaikkakin sun hommas kuulostaa vähän elvistelyltä
varsinkin tuo lause en haluaisi että lapsi saisi ilman mitää leluja... vaikka meillä siihen vara onkin

 

[Big Bang Theory]

meidän 6v pojalla on hankala vaihe menossa. Tuo voi olla ihan uhmaakin. Meillä tyttö 5v on aina ollut todella laiska siivoamaan ja hän voisi jotain tuollaista kiukuttelua asian suhteen tehdäkin. Tosin en lahjo siivoamaan. Meillä kaikki tekevät osuutensa, siitä ei edes keskustella.

 

[Blue]

[QUOTE="aloittaja";25265768] VÄÄRIN. Aika hauska lähestymistapa sinulla, mitäpä luulet tuleeko lukijalla kovin vastaanottavainen mieli lukiessa tällaista . No mitäs sitten ehdotat näihin sinun VÄÄRIN kohtiin ja mitä minun tulee tehdä silloin kun raivostun pojan huutamiseen ja ehtoihin ja tekemättömyyteen? Muistutan teitä kaikkia, että otan neuvoja vastaan mielelläni HYVÄSSÄ HENGESSÄ keskustelemalla ja tiedostan etten ole täydellinen äiti enkä missään nimessä usko että kukaan muukaan teistä olisi. Ei ole pahe myöntää virheitänsä ja kysyä niihin apua.[/QUOTE]

Joo, huomasin itsekin että olin vähän törppö, anteeksi tyly kieleni.. :ashamed:

Eli. lasten pitäisi tehdä asioita kotona ihan ilman palkintoja, huoneen siivous on yksi niistä. Jos se ei suju itsestään niin siihen voi ottaa jonkun kannustuksen mukaan, vaikkapa juuri tarrataulukon.

Kun sitten ostaa palkinnon (joko jostain extratyöstä tai siitä että tarrataulukko on täynnä) niin sitä ei ensin osteta ja näytetä ja sitten pyydetä siivoamaan huone. Vaan mielummin niin että nyt on aika ostaa palkinto kun olet siivonnut X kertaa huoneen reippaasti, mennään yhdessä ostamaan se. Eli se on melkoista kiusaamista vanhemman osalta että näyttää palkintoa ja sitten ei annakaan sitä vaan pyytää tekemään jotain tosi tylsää ensin.

Sitten jos/kun tullaan siihen tilanteeseen että joudut sanomaan; "nyt jos et tee sitä niin et saa tätä" tms. niin oli narinat/huutamiset/meuhkaamiset minkälaisia tahansa niin sun on pidettävä siitä uhkauksestasi kiinni. Eli kannattaa miettiä vain sellaisia uhkauksia jotka joko tepsii tai voit toteuttaa.

 

["Vieras"]

[QUOTE="aloittaja";25265782] Samoin sinne rauhallista joulua! Ja kiitos kannustuksesta![/QUOTE]

"tai jos kiellän niin hän karjuu ja huutaa ja sotkee ta kiusaa muita niin etten yksinkertaisesti JAKSA alkaa perumaan tätä "Lahjaa"

Etkö muka ymmärrä että jos sanot jotain, sen pitää myös mennä niin. Tottakai lapsi tekee mitä tahtoo koska mahdollistat sen etkä osaa pitää rajoja. Lapsikin kärsii tuosta epäjohdonmukaisuudestasti.

 

["aloittaja"]

ihme vastauksia.... olisikos sellainen kalenteri systeemi hyvä?
et ainakun tekee niitä kotihommia saa merkin ja sit kun niitä on tarpeeksi
niin ostetaan jtn?

vaikkakin sun hommas kuulostaa vähän elvistelyltä
varsinkin tuo lause en haluaisi että lapsi saisi ilman mitää leluja... vaikka meillä siihen vara onkin

No meillä on kalenterisysteemejä ym. mutta hän tekee tosi monesti "raivoamalla" nämä vaaditut jutut eikä siitä jää hyvä mieli minulle eikä hänelle. Ehkä olen liian väsynyt tästä pitkästä jokapäiväisestä hermoilusta etten jaksa pitää tarpeeksi kiinni esim. siitä että en hermoilisi hänelle.

Niin eli tuolla viimeisellä lauseellasi tarkoitin sitä että meillä ei ole ennen ollut varaa ostaa lapselle juuri mitään koska olimme työttömiä ja elämä oli tosi tiukkaa, mutta nyt kun siis on mahdollisuus ostaa hänelle niin tiivistettynä haluaisin että hänellä olisi kivoja leluja, hän tekisi niiden eteen jotain ja olisi tyytyväinen niistä.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras";25265819]"tai jos kiellän niin hän karjuu ja huutaa ja sotkee ta kiusaa muita niin etten yksinkertaisesti JAKSA alkaa perumaan tätä "Lahjaa"

Etkö muka ymmärrä että jos sanot jotain, sen pitää myös mennä niin. Tottakai lapsi tekee mitä tahtoo koska mahdollistat sen etkä osaa pitää rajoja. Lapsikin kärsii tuosta epäjohdonmukaisuudestasti.[/QUOTE]

Olen luvannut hänelle asian x kun hän tekee asian y. Hän tekee asian y raivoamalla ym. joten haluaisin olla antamatta hänelle asian x. Jos siis en antaisi hänelle asiaa x kun hän teki pyytämäni tehtävän niin mielestäni SILLOIN vasta olisinkin epäjohdonmukainen, eikös vain?

 

[perskutta]

ehkä kannattaisi jättää hetkeksi noiden uusien lelujen osto kerran se
on noin raskasta..... teet selvät pelisäännöt jos ei siivoa asiallisesti
ilman raivoamista jne niin vähitellen otetaan lapselta leluja vähemmäksi
joita saa takaisin kun asiat alkavat sujumaan.....

eikös lapsella ole isää? vai miksi sinä pelkästään "tappelet" tämän asian kanssa?

 

["Vieras"]

[QUOTE="aloittaja";25265837]Olen luvannut hänelle asian x kun hän tekee asian y. Hän tekee asian y raivoamalla ym. joten haluaisin olla antamatta hänelle asian x. Jos siis en antaisi hänelle asiaa x kun hän teki pyytämäni tehtävän niin mielestäni SILLOIN vasta olisinkin epäjohdonmukainen, eikös vain?[/QUOTE]

Lisäisin sitten "sopimukseen" että annetut tehtävät pitää tehdä tiuskimatta ja raivoamatta. Ihan niinkuin anteeksipyynnötkin. Tiuskittu anteeksipyyntö ei ole anteeksipyyntö ollenkaan. Samaa voi noudattaa tässäkin.

 

["aloittaja"]

Joo, huomasin itsekin että olin vähän törppö, anteeksi tyly kieleni.. :ashamed:

Eli. lasten pitäisi tehdä asioita kotona ihan ilman palkintoja, huoneen siivous on yksi niistä. Jos se ei suju itsestään niin siihen voi ottaa jonkun kannustuksen mukaan, vaikkapa juuri tarrataulukon.

Kun sitten ostaa palkinnon (joko jostain extratyöstä tai siitä että tarrataulukko on täynnä) niin sitä ei ensin osteta ja näytetä ja sitten pyydetä siivoamaan huone. Vaan mielummin niin että nyt on aika ostaa palkinto kun olet siivonnut X kertaa huoneen reippaasti, mennään yhdessä ostamaan se. Eli se on melkoista kiusaamista vanhemman osalta että näyttää palkintoa ja sitten ei annakaan sitä vaan pyytää tekemään jotain tosi tylsää ensin.

Sitten jos/kun tullaan siihen tilanteeseen että joudut sanomaan; "nyt jos et tee sitä niin et saa tätä" tms. niin oli narinat/huutamiset/meuhkaamiset minkälaisia tahansa niin sun on pidettävä siitä uhkauksestasi kiinni. Eli kannattaa miettiä vain sellaisia uhkauksia jotka joko tepsii tai voit toteuttaa.

Olen samaa mieltä näistä, ja nämä juuri OLIVAT omatkin kasvatusperiaatteeni... jotenkin tämä on nyt luisunut tämä kasvatus nyt tällaiseksi ankeaksi =( Yritän vaikka näillä teidän neuvoilla saada otettua itseäni taas niskasta kiinni ja olemaan aikuisellisempi.