mitä teen tuon pojan kanssa...ei jaksa enää...

["äiti"]

Poika on 10v. Hänellä on adhd. Hän syö lääkkeitä siihen. Tänä aamuna taas huusi, repi ovia, potki seiniä, vein omaan huoneeseen niin sain potkimista ja hakkaamista, repimistä. Kädet mustelmilla... tuntuu että en oikeasti jaksa enää... Etten pääse ikinä tästä helvetistä mihinkään..koska helvetiltä tää tuntuu..mitä sitä kieltämään.

 

[alalla]

Olisikohan lapsesi nyt lyhyen intervallijakson tarpeessa...? Ota ihmeessä yhteyttä hoitavaan tahoon ja tiedustele tätä mahdollisuutta, jo ihan omankin jaksamisesi vuoksi.

 

["äiti"]

En tiedä..ei oo ikinä ollut mitään tuollaista jaksoa. Pitänyt vaan pärjätä lapsen kanssa kotona... Mutta nyt tuntuu että nyt riittää, mä en jaksa enää.

 

[helpis]

kannattaa pyytää apua. Ehkä joku voi auttaa (kunta,perheneuvola etc.). Itse väsyn jo 2v raivokohtauksiin, mutta kyllä sitä valoa näkyy tunnelin päässä vaikka huumorinkin kautta.

 

["äiti"]

Tuntuu että on huono äiti jos tätä ei jaksa...niin kun äitini aina jaksaa mainita että ei kai siinä sitten auta muu kuin laittaa lastenkotiin kun et kerran pärjää pojan kanssa..

 

["äiti"]

Ja meillä on siis lisänä kaksi pienempää lasta..hekin saavat osansa tästä kaikesta..eilen poika väänsi niin pikkuveljen sormea että oikein rusahti..

 

["Inna"]

Ottaisin yhteyttä perheneuvolaan. Ennen kuin sulla loppuu voimat kokonaan.

 

["tiina"]

Hei ei sulle kukaan tarjoa apua jos et itse hae. Nyt soittoa johonkin....

 

["äiti"]

Oon mä käynyt psykologilla itsekin pari kertaa..mutta eipä tuosta mitään apua ollut. Perheneuvolassakin käytiin aikanaan mutta ei sieltäkään mitään apua. Ei auta kuin toivoa ettei voimat lopu ihan tyystin..vaikka sitä pelkäänkin..

 

[Lex]

Huh, meillä on samanlainen meininki vaikka pojalla ei mitään diagnoosia olekaan.

Muuten mukava poika, mutta räjähtää täysin käsistä hermotuessaan.

Huutaa niin kovaa kuin palkeista lähtee, potkii, lyö, uhkaa tappaa, kirkuu...
Eilen syyksi riitti se, että pikkuveli ehti ensin ottaa viimeisen banaanijogurtin, illalla se ettei saanut jäätelöä ennen ruokaa, seuraavaksi se ettei saanut katsoa elokuvaa...:O

Ja kyllä, olen kasvatuksessa johdonmukainen, säännöistä pidetään kiinni. Joka kerta kun joudun jotakin kieltämään, alkaa tämä sama helvetti.

Rauhoittuttuaan poika on oikein kiva ja fiksu, mutta hänellä ei ole minkäänlaista itsehillintää hermostuessaan.

Olen hakenut apua neuvolan kautta. Minkäänlaista sairauden tai avuntarpeen mahdollisuutta ei ole pojan kohdalla siellä edes ajateltu. Kuuluu kuulemma ikään, mutta meille vanhemmille olisi saatavilla tukitoimia jos oma vanhemmuus tuntuu raskaalta...

 

[astrolabe]

Lapsella on selkeästi paha olla. Lääkärikäyntiähän tuo vaatii, kaikille eivät sovi samat lääkkeet tai onko lapsella jokin muu pielessä? Tai itse samalla dg:lla liikkuvana ajattelisin, että onko lapsi mahdollisesti hyvin turhautunut siihen miten kokee omien kykyjen vrs. toteutuneiden asioiden olevan väärässä suhteessa? Turhautumien purkaminenkin menee sitten impulsiivisesti niin, että sivullisetkin saavat osansa.

Onko lapsi ollut sopeutumiskurssilla ja koko perhe myös? Entä saako coachingia, sillä pelkkä medikalisaatio ei auta selviytymään esim. arjesta. Toisekseen tulee mieleen komorbiditeetti, että oisko adhd:n rinnalla jotain muutakin? Adhd:n kanssa käsi kädessä kulkee usein esim. sosiaaliseen vuorovaikutukseen vaikeuttavasti kiinnittyviä muita neurologisia tiloja.

 

["äiti"]

On tutkittu esim.aspergeria että onko mutta ei ole. Lopulliseksi diagnoosiksi tuli ADHD. Hänellä on vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa ja toisten tunteiden ymmärtämisessä jne. Sinun LEX neuvoisin ottamaan yhteyttä itse psykologiin. Meillä oli ihan sama tilanne pojan kanssa eskarin alkuun asti että neuvolassa ei kuunneltu mitä sanoin, kaikki oli hyvin kun poika oli siellä ihmisiksi ja osasi tehdä tehtävät, sitten vasata kun opettajatkin huolestuivat niin asia otettiin vakavasti. Pari vuotta kesti diagnoosin saaminen, että ei mitenkään nopeeta...

 

[Lex]

[QUOTE="äiti";26559263]On tutkittu esim.aspergeria että onko mutta ei ole. Lopulliseksi diagnoosiksi tuli ADHD. Hänellä on vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa ja toisten tunteiden ymmärtämisessä jne. Sinun LEX neuvoisin ottamaan yhteyttä itse psykologiin. Meillä oli ihan sama tilanne pojan kanssa eskarin alkuun asti että neuvolassa ei kuunneltu mitä sanoin, kaikki oli hyvin kun poika oli siellä ihmisiksi ja osasi tehdä tehtävät, sitten vasata kun opettajatkin huolestuivat niin asia otettiin vakavasti. Pari vuotta kesti diagnoosin saaminen, että ei mitenkään nopeeta...[/QUOTE]

Meillä myös on niin, että poika pärjää hienosti tarhassa/eskarissa, on oikein eskariopen kultapoika sädekehä kimaltaen =)
Kodin ulkopuolella ei saa minkäänlaisia raivareita, isäänsäkin uskoo mutta äiti saakin sitten kuulla kunniansa.

Katsotaan kuinka koulu alkaa nyt syksyllä sujua, ja erittäin matalalla kynnyksellä tulen olemaan yhteydessä kouluterveydenhuoltoon ja tarvittaessa psykologiin jos sama meno vielä jatkuu.

 

["äiti"]

Meillä myös on niin, että poika pärjää hienosti tarhassa/eskarissa, on oikein eskariopen kultapoika sädekehä kimaltaen =)
Kodin ulkopuolella ei saa minkäänlaisia raivareita, isäänsäkin uskoo mutta äiti saakin sitten kuulla kunniansa.

Katsotaan kuinka koulu alkaa nyt syksyllä sujua, ja erittäin matalalla kynnyksellä tulen olemaan yhteydessä kouluterveydenhuoltoon ja tarvittaessa psykologiin jos sama meno vielä jatkuu.

Meilläkin poika on tosi fiksu koulussa, on matetmaattisesti lahjakas ja osasi lukea jo ennen kuin eskari alkoi! Mutta ääntelya ja kovaa puhumista , malttamattomuutta jne oli myös koulussa, joten lääkitys oli pakko aloittaa. Sen jälkeen koulu on mennyt tosi hyvin. Kotona tulee näitä raivareita sitten joskus, kuin salama kirkkaalta taivaalta, ei tarvitse kuin olla vääränlaista ruokaa niin siitä lähtee.