Mitä ihmettä mä teen tuon 10v tytön kanssa :( *en vaan jaksa*

["vieras"]

Perheet, jossa ei ole sääntöjä, eikä lapsilla rajoja, on selkeästi paljon isompi ongelma, kuin liian tiukkikset perheet. PALJON isompi ongelma. Terveisin luokanopettaja.

 

[en muista nimmaria]

Varastaminen on varastamista, enkä tarkota nyt sitä yhtä euroa, joka on voinut tipahtaa, vaan niitä aiempia varkauksia.
Luokallani oli alakoulussa tyttö, joka varasteli lasten ja opettajien takkien taskuista rahaa. Siitäpä se elämä sitten lähti mielenkiintoiseen suuntaan. Nyt kaksi huostaanotettua lasta ja huumekoukussa...
Sanoisin joo, että varastelu on erittäin hälyttävä merkki. Puutu ja niin että tuntuu. Kantsis varmaan myös selvittää millaisessa porukassa tyttö aikaansa viettää, saako sieltä semmoisia vaikutteita, jotka ei ole aivan niitä parhaimpia.

Tosissaskos ajattelet, että syynä huumekoukkuun on se, että ei tarpeeksi pontevasti rankaistu varastamisesta? Ettei vain kysymys olisi siitä, että varastelu ja myöhemmät vaiheet ovat oireita samasta asiasta?

Entä jos alkuperäinen ongelma oli nimenomaan liian tiukka koti? Yleensä kai lapsi varastelee, koska on vihainen ja mielestään epäoikeudenmukaisuuden uhri. Etsitään hyvitystä. Liian tiukka kasvattaja ei luota lapsen pohjimmaiseen hyvyyteen, vaan pitää tätä aikapommina, joka täytyy purkaa ennenkuin paha perii. Sellainen voi aiheuttaa pohjattoman yksinäisyyden ja arvottomuudentunteen.

Kaikenikäinen ihminen kaipaa tunteen, että joku näkee ja ymmärtää, ja myös hyväksyy vaikka tekoja ei hyväksyisikään. Ellei siis olla jo siinä pisteessä, että pelätään tulla nähdyksi ja ymmärretyksi.

 

[kkkk&kk]

ma varastelin ihan vaan siita syysta etta olin niin karkkikoukussa, ei siina karkkipaivat mitaan auttanut eika kotona ssanut herkkuja. olin myos tosi yksinainen ainoa lapsi ja sokeri hetken teki olon paremmaksi. varastin kotoa ja sukulaisten taskuista yms. ( ja nykyaan olen hyvapalkkasessaltyossa, naimisissa ja 2 aiti) etta en ma nyt tekisi karpasesta harkasta kuin te muut tuon varastelun kanssa.

 

[en muista nimmaria]

[QUOTE="vieras";25732919]Perheet, jossa ei ole sääntöjä, eikä lapsilla rajoja, on selkeästi paljon isompi ongelma, kuin liian tiukkikset perheet. PALJON isompi ongelma. Terveisin luokanopettaja.[/QUOTE]

sun ammatti on tiukkalan paimen. terapeuteilla voisi olla toinen näkemys.

 

[no name]

[QUOTE="vieras";25732919]Perheet, jossa ei ole sääntöjä, eikä lapsilla rajoja, on selkeästi paljon isompi ongelma, kuin liian tiukkikset perheet. PALJON isompi ongelma. Terveisin luokanopettaja.[/QUOTE]

Hahhahhhaahhhaahh! Huomaa että sulla ei oo oikeaa tietoa!

Itseasiassa jos mennään sinne aivan liian tiukkaan(rankaisevaan,en tarkoita mitään fyysistä) kasvatukseen, voi seurauksena olla käytöshäiriö!

Ja no esim.adhd,asperger, yms voi oireilla hankalana käytöksenä(ei tosin varastamisena) niin miten sun mielestä syntyy esim. ad/hd säännöttömyydestä? (siihen kuitenkin vaaditaan tarkkaamattomuuden ja keskittymisen piirteitä)

 

["Neith"]

[QUOTE="hmm";25732271]tuon rahan minä ymmärrän, mutta onko ihan hirveetä, jos hän syö suklaatasi? meillä ainakin kaikki syötävä on yhteistä.[/QUOTE]

no jos on sääntö että karkkipäivänä syödään karkit, suklaa ei ole ollut tytön niin onhan se silloin vääärin ilman lupaa käydä ottamassa sitä vastoin kaikkia sääntöjä.. :O
meillä ei ainakaan kaikki kaapeista löytyvä ole yhteistä, meillä ei kaikki kaapeista löytyvä ole napostelua ym varten (ja kyllä sanon pahasti miehellekkin jos se käy napostelemassa jotain mikä oli tarkoitettu leipomiseen ym)
ilman lupaa ei noin muutenkaan oteta kaapeista mitään, ei edes mehua (koska mehu ei ole janojuoma)

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Neith";25733552]no jos on sääntö että karkkipäivänä syödään karkit, suklaa ei ole ollut tytön niin onhan se silloin vääärin ilman lupaa käydä ottamassa sitä vastoin kaikkia sääntöjä.. :O
meillä ei ainakaan kaikki kaapeista löytyvä ole yhteistä, meillä ei kaikki kaapeista löytyvä ole napostelua ym varten (ja kyllä sanon pahasti miehellekkin jos se käy napostelemassa jotain mikä oli tarkoitettu leipomiseen ym)
ilman lupaa ei noin muutenkaan oteta kaapeista mitään, ei edes mehua (koska mehu ei ole janojuoma)[/QUOTE]
Keneltä sinä kysyt luvan, saatko ottaa esim kahvia? Mä ymmärrän tuon, että jos suklaa on tarkoitettu leipomiseen, niin silloin sitä ei oteta. Mutta ovatko kaikki perheenjäsenesi tietoisia siitä, että keittiön kaapissa oleva suklaa on tarkoitettu leipomiseen? Etkä itsekään koskaan käytä sitä muuhun kuin leipomiseen? Mun mielestä kouluikäisten lasten - siis lasten, jotka ovat välillä yksinkin kotona - kanssa pitäisi jo päästä siihen, että kaapeissa ei säilytetä sellaisia elintarvikkeita, joita ei ole tarkoitettu syötäväksi. Vain poikkeustapauksissa, kuten juuri suunniteltaessa suklaakakun leipomista huomenna, hankitaan kaappiin suklaata. Ei liene missään perheessä tarkoituksenmukaista, että lapsi soittaa 10 kertaa päivässä äidille tai isälle töihin kysyäkseen luvan, saako ottaa mehua, saako ottaa muroja, saako ottaa voileivän, saako ottaa keksin, saako ottaa jugurtin, saako ottaa omenan jne. Puhumattakaan siitä, että lisäksi puolisot soittelevat toisilleen kysyäkseen, saanko ottaa sitä tai tätä. Eikö olisi järkevämpää pitää kaapeissa vain sellaisia elintarvikkeita, joita saa ottaa? Ja erikseen mainita ne huomiseen suklaakakkuun tarkoitetut suklaat?

 

["apua"]

Keneltä sinä kysyt luvan, saatko ottaa esim kahvia? Mä ymmärrän tuon, että jos suklaa on tarkoitettu leipomiseen, niin silloin sitä ei oteta. Mutta ovatko kaikki perheenjäsenesi tietoisia siitä, että keittiön kaapissa oleva suklaa on tarkoitettu leipomiseen? Etkä itsekään koskaan käytä sitä muuhun kuin leipomiseen? Mun mielestä kouluikäisten lasten - siis lasten, jotka ovat välillä yksinkin kotona - kanssa pitäisi jo päästä siihen, että kaapeissa ei säilytetä sellaisia elintarvikkeita, joita ei ole tarkoitettu syötäväksi. Vain poikkeustapauksissa, kuten juuri suunniteltaessa suklaakakun leipomista huomenna, hankitaan kaappiin suklaata. Ei liene missään perheessä tarkoituksenmukaista, että lapsi soittaa 10 kertaa päivässä äidille tai isälle töihin kysyäkseen luvan, saako ottaa mehua, saako ottaa muroja, saako ottaa voileivän, saako ottaa keksin, saako ottaa jugurtin, saako ottaa omenan jne. Puhumattakaan siitä, että lisäksi puolisot soittelevat toisilleen kysyäkseen, saanko ottaa sitä tai tätä. Eikö olisi järkevämpää pitää kaapeissa vain sellaisia elintarvikkeita, joita saa ottaa? Ja erikseen mainita ne huomiseen suklaakakkuun tarkoitetut suklaat?

apua. Mulla on koululaisia ja tuosta ei ole koskaan tullut ongelmaa. Muuta saa syödä paitsi herkkuja. Karkkia karkkipäivänä. Herkuista soittavat jos en ole (esim.jätskiä). Omat karkit ostavat karkkipäiväksi kaappiin usein viikkoakin ennen. Eivät ole syöneet. Onko tällainen nykyään lapsilla harvinaista? siis tällainen itsekuri?

Minä saatan joskus illalla syödä lasten karkit ja ostan seuraavana päivänä uudet. Mutta lapsena en olisi itsekään mennyt kaappeja penkomaan. Ehtii sitä vanhempana repsahtaa.

 

["Neith"]

Keneltä sinä kysyt luvan, saatko ottaa esim kahvia? Mä ymmärrän tuon, että jos suklaa on tarkoitettu leipomiseen, niin silloin sitä ei oteta. Mutta ovatko kaikki perheenjäsenesi tietoisia siitä, että keittiön kaapissa oleva suklaa on tarkoitettu leipomiseen? Etkä itsekään koskaan käytä sitä muuhun kuin leipomiseen? Mun mielestä kouluikäisten lasten - siis lasten, jotka ovat välillä yksinkin kotona - kanssa pitäisi jo päästä siihen, että kaapeissa ei säilytetä sellaisia elintarvikkeita, joita ei ole tarkoitettu syötäväksi. Vain poikkeustapauksissa, kuten juuri suunniteltaessa suklaakakun leipomista huomenna, hankitaan kaappiin suklaata. Ei liene missään perheessä tarkoituksenmukaista, että lapsi soittaa 10 kertaa päivässä äidille tai isälle töihin kysyäkseen luvan, saako ottaa mehua, saako ottaa muroja, saako ottaa voileivän, saako ottaa keksin, saako ottaa jugurtin, saako ottaa omenan jne. Puhumattakaan siitä, että lisäksi puolisot soittelevat toisilleen kysyäkseen, saanko ottaa sitä tai tätä. Eikö olisi järkevämpää pitää kaapeissa vain sellaisia elintarvikkeita, joita saa ottaa? Ja erikseen mainita ne huomiseen suklaakakkuun tarkoitetut suklaat?

no siis pääsääntöisesti on suotavaa että perheessä on selkeät säännöt niin ruoka-aikojen kuin napostelunkin suhteen (jälkimmäinen ei ole edes tarpeellista eikä terveellistä)
kun lapseni kasvaa niin meillä tulee olemaan selvät säännöt siitä mitä saa välipalaksi ottaa ja milloin.. vettä saa juoda janoonsa ja maitoa ruokien kanssa, luvalla saa mehua ottaa mutta sehän ei ole mikään päivittäinen välttämättömyys jota pitäisi aina olla tarjolla..
mitä taas tulee aikuisiin niin mä pidän ihan normaalina kysyä siltä "ruoka vastaavalta" että voiko esim makkarat käyttää leivän päälle vai oliko siinä mahdollisesti seuraavan ruuan ainekset..
ja koska mä olen meidän perheessä se ruoka vastaava, eli huolehdin kaappeihin ruuat, pidän lukua siitä mitä meillä on ja mitä tarvitaan kaupasta niin mä nyt oletan että kun jotain erityistä hankin niin sitä ei kukaan luvatta käy napostelemassa, ei mies eikä lapsi..
ja nyt siis ei ole kyse perustarpeista, kenenkään ei tarvitse nälässä olla
jos mies haluaa suklaata niin mies voi marssia kauppaan ostamaan sitä, kunhan ei syö sitä lapsen edessä, sama koskee muitakin herkkuja
tai sitten voi mahdollisesti kysyä jo kotona olevasta että oliko tarkoitus käyttää johonkin erityiseen vai voiko sen syödä..

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="apua";25733759]apua. Mulla on koululaisia ja tuosta ei ole koskaan tullut ongelmaa. Muuta saa syödä paitsi herkkuja. Karkkia karkkipäivänä. Herkuista soittavat jos en ole (esim.jätskiä). Omat karkit ostavat karkkipäiväksi kaappiin usein viikkoakin ennen. Eivät ole syöneet. Onko tällainen nykyään lapsilla harvinaista? siis tällainen itsekuri?

Minä saatan joskus illalla syödä lasten karkit ja ostan seuraavana päivänä uudet. Mutta lapsena en olisi itsekään mennyt kaappeja penkomaan. Ehtii sitä vanhempana repsahtaa.[/QUOTE]
Ei meilläkään ole ollut ongelmaa, koska en ole täyttänyt kaappeja erilaisilla herkuilla, joita ei kuitenkaan saa syödä. Eikä ole lapset töihin soitelleet, saako niitä herkkuja ottaa vai eikö saa, kun niitä herkkuja ei säilytetä kaapeissa. Jos karkkia saa vain karkkipäivänä, niin eikö niitä kannata sitten hankkiakin vain karkkipäivänä? Miksi mehua pitää olla kaapissa, jos sitä ei kuitenkaan saa juoda ilman, että ensin soittaa äidille töihin? Mulla on ollut työkaveri, jonka lapset soittivat milloin mistäkin asiasta äidilleen töihin...monta kertaa päivässä.

 

["apua"]

Ei meilläkään ole ollut ongelmaa, koska en ole täyttänyt kaappeja erilaisilla herkuilla, joita ei kuitenkaan saa syödä. Eikä ole lapset töihin soitelleet, saako niitä herkkuja ottaa vai eikö saa, kun niitä herkkuja ei säilytetä kaapeissa. Jos karkkia saa vain karkkipäivänä, niin eikö niitä kannata sitten hankkiakin vain karkkipäivänä? Miksi mehua pitää olla kaapissa, jos sitä ei kuitenkaan saa juoda ilman, että ensin soittaa äidille töihin? Mulla on ollut työkaveri, jonka lapset soittivat milloin mistäkin asiasta äidilleen töihin...monta kertaa päivässä.

No meillä ainoa herkku on melkeinpä jäätelö johon pitää kysyä lupa. Ja karkkipäivänä, syövät ne heti lauantaiaamuna. En jaksa lähteä kauppaan lauantai-aamuna. Siksi ne ostetaan silloin kun käydään kaupassa.

Mutta tuli mieleen, että olemmeko jotenkin natsivanhemmat, ja kaikkien muiden lapset syövät mitä haluavat, milloin haluavat. Ja jos kaapeissa karkkeja, jos ei saa syödä, niin syövät luvatta.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Neith";25733790]no siis pääsääntöisesti on suotavaa että perheessä on selkeät säännöt niin ruoka-aikojen kuin napostelunkin suhteen (jälkimmäinen ei ole edes tarpeellista eikä terveellistä)
kun lapseni kasvaa niin meillä tulee olemaan selvät säännöt siitä mitä saa välipalaksi ottaa ja milloin.. vettä saa juoda janoonsa ja maitoa ruokien kanssa, luvalla saa mehua ottaa mutta sehän ei ole mikään päivittäinen välttämättömyys jota pitäisi aina olla tarjolla..
mitä taas tulee aikuisiin niin mä pidän ihan normaalina kysyä siltä "ruoka vastaavalta" että voiko esim makkarat käyttää leivän päälle vai oliko siinä mahdollisesti seuraavan ruuan ainekset..
ja koska mä olen meidän perheessä se ruoka vastaava, eli huolehdin kaappeihin ruuat, pidän lukua siitä mitä meillä on ja mitä tarvitaan kaupasta niin mä nyt oletan että kun jotain erityistä hankin niin sitä ei kukaan luvatta käy napostelemassa, ei mies eikä lapsi..
ja nyt siis ei ole kyse perustarpeista, kenenkään ei tarvitse nälässä olla
jos mies haluaa suklaata niin mies voi marssia kauppaan ostamaan sitä, kunhan ei syö sitä lapsen edessä, sama koskee muitakin herkkuja
tai sitten voi mahdollisesti kysyä jo kotona olevasta että oliko tarkoitus käyttää johonkin erityiseen vai voiko sen syödä..[/QUOTE]
Mä ymmärrän tuon, mutta eikö olisi yksinkertaisempaa, jos se ruokavastaava kertoisi, mitkä elintarvikkeet on tarkoitettu johonkin muuhun kuin syötäväksi? Ettei muiden tarvitse jokaisesta asiasta erikseen kysyä? Siis oikeastiko miehesi soittaa sulle - siis jos et ole kotona - , jos hänen tekee mielensä voileipää ja sulta pitää kysyä, saako makkarat laittaa leivän päälle? Ei kai?

 

["Neith"]

Mä ymmärrän tuon, mutta eikö olisi yksinkertaisempaa, jos se ruokavastaava kertoisi, mitkä elintarvikkeet on tarkoitettu johonkin muuhun kuin syötäväksi? Ettei muiden tarvitse jokaisesta asiasta erikseen kysyä? Siis oikeastiko miehesi soittaa sulle - siis jos et ole kotona - , jos hänen tekee mielensä voileipää ja sulta pitää kysyä, saako makkarat laittaa leivän päälle? Ei kai?

ei mun mies mulle soittele vartavasten siksi, kun me puhutaan muutenkin puhelimessa jos jompikumpi on töissä niin samallahan sitä voi kysästä jos on jotain mielessä
jos miehen tekee mieli voileipää niin siinähän väsäilee, kunhan ei käytä esim. seuraavan päivän lounastarpeita niihin (kyse sii lenkkimakkarasta ei leikkeleistä )
meillä ei esiinny mitään suurempaa ongelmaa asian tiimoilta, ruokaa on syötäväksi kaapeissa riittämiin

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="apua";25733806]No meillä ainoa herkku on melkeinpä jäätelö johon pitää kysyä lupa. Ja karkkipäivänä, syövät ne heti lauantaiaamuna. En jaksa lähteä kauppaan lauantai-aamuna. Siksi ne ostetaan silloin kun käydään kaupassa.

Mutta tuli mieleen, että olemmeko jotenkin natsivanhemmat, ja kaikkien muiden lapset syövät mitä haluavat, milloin haluavat. Ja jos kaapeissa karkkeja, jos ei saa syödä, niin syövät luvatta.[/QUOTE]
Noiden karkkien osalta teillä varmasti lapset tietävät, että ne karkit on ostettu karkkipäivän karkeiksi. En pidä teitä natsivanhempina, lähinnä vaan ihmettelen, miksi lapsille pitää opettaa, että kaapit pidetään täynnä elintarvikkeita, joita ei saa syödä. Mä ajattelen asiaa ravitsemuskasvatuksellisesti ja siten, että kotoahan lapset oppivat, millaisia elintarvikkeita kotiin hankitaan. Jos lapsi oppii siihen, että kaapit on aina väärällään kaikenlaista epäterveellistä, niin eikö se ole vähän ristiriidassa sen kanssa, että lapsensa haluaisi oppivan syömään herkkujen sijasta vaikkapa hedelmiä? En tarkoita, etteikö herkkuja saisi koskaan syödä, mutta tarvitseeko niitä varastoida kotiin jo viikkoja aikaisemmin?

 

["heh"]

Meillä oli aina kotona yksi keittiön vetolaatikoista karkkilaatikko. Sinne kertyi kaikenlaista karkkeja kuukaudesta toiseen. Koskaan en sieltä mitään hyvää ottanut ilman lupaa. En tykännyt karkista. Kaverit kyllä kun saivat jotenkin asian selville, tulivat aina kuola valuen meille ja vihjailivat, jos vähän maisteltaisi.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Neith";25733871]ei mun mies mulle soittele vartavasten siksi, kun me puhutaan muutenkin puhelimessa jos jompikumpi on töissä niin samallahan sitä voi kysästä jos on jotain mielessä
jos miehen tekee mieli voileipää niin siinähän väsäilee, kunhan ei käytä esim. seuraavan päivän lounastarpeita niihin (kyse sii lenkkimakkarasta ei leikkeleistä )
meillä ei esiinny mitään suurempaa ongelmaa asian tiimoilta, ruokaa on syötäväksi kaapeissa riittämiin [/QUOTE]
No tätä mä vähän ajattelinkin, että kyllä teilläkin varmasti on kaapeissa ruokia, joiden syömiseen ei erikseen tarvitse kysyä lupaa Kuullosti nimittäin aika erikoiselta, että jokaiseen maitolasilliseen, kahvikupilliseen jne pitäisi aina erikseen kysyä lupa. Meillä on lasten kanssa ollut sopimus, että esim maitoa voi vapaasti ottaa, mutta mulle pitää jättää aamukahviani varten tilkka maitoa. Joskus toi kuopus on lähtenyt vielä puoli yhdentoista jälkeen illalla Siwaan, koska on ryystänyt viimeiset maidot ja tietää, että mä en aamulla hymyile, jos mulle ei ole kahviin maitoa

 

["Neith"]

No tätä mä vähän ajattelinkin, että kyllä teilläkin varmasti on kaapeissa ruokia, joiden syömiseen ei erikseen tarvitse kysyä lupaa Kuullosti nimittäin aika erikoiselta, että jokaiseen maitolasilliseen, kahvikupilliseen jne pitäisi aina erikseen kysyä lupa. Meillä on lasten kanssa ollut sopimus, että esim maitoa voi vapaasti ottaa, mutta mulle pitää jättää aamukahviani varten tilkka maitoa. Joskus toi kuopus on lähtenyt vielä puoli yhdentoista jälkeen illalla Siwaan, koska on ryystänyt viimeiset maidot ja tietää, että mä en aamulla hymyile, jos mulle ei ole kahviin maitoa

ei meillä juu ihan niin tiukkaa ole
tosin kahvimaidon mäkin tarvitsen, ja tästä syystä mulla on aina sellainen 2dl tölkkimaito kaapissa jemmassa kaiken varalta

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Neith";25733946]ei meillä juu ihan niin tiukkaa ole
tosin kahvimaidon mäkin tarvitsen, ja tästä syystä mulla on aina sellainen 2dl tölkkimaito kaapissa jemmassa kaiken varalta [/QUOTE]
Tuli tuosta maidosta vielä mieleeni, kun taisit jossain sanoa, että teillä maito on vain ruokajuoma. Tai sitten se oli joku muu, joka niin kirjoitti. Mä kuopuksen ollessa teini-ikäinen tiesin kasvupyrähdysten olevan menossa aina siitä, että hän alkoi juoda maitoa tavallista enemmän. Silloin tiesin, että ruokaan on syytä lisätä taas tavallista enemmän proteiineja. Ja kun lisäsin, maidon kulutus väheni.

 

["kello"]

Minäkään en oikein ymmärrä miten oman kodin kaapista suklaan ottaminen voi olla varastamista. Meillä ei pidetä kaapeissa sellaisia herkkuja joita ei saa syödä. Karkkipäivä on kerran viikossa ja karkkia ostetaan silloin sen verran kuin kerralla syödään. Keksejä sun muuta meillä ei syödä oikeastaan koskaan. Omatekoista pullaa on aina pakkasessa ja sitä saa sieltä myös syödä, näin on ollut jo omassa lapsuudessani. Ainoa kaappi johon lapsilla ei ole mitään asiaa on lukittu lääkekaappi.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="kello";25734003]Minäkään en oikein ymmärrä miten oman kodin kaapista suklaan ottaminen voi olla varastamista. Meillä ei pidetä kaapeissa sellaisia herkkuja joita ei saa syödä. Karkkipäivä on kerran viikossa ja karkkia ostetaan silloin sen verran kuin kerralla syödään. Keksejä sun muuta meillä ei syödä oikeastaan koskaan. Omatekoista pullaa on aina pakkasessa ja sitä saa sieltä myös syödä, näin on ollut jo omassa lapsuudessani. Ainoa kaappi johon lapsilla ei ole mitään asiaa on lukittu lääkekaappi.[/QUOTE]
Mä luulen, että on perheitä, joissa äiti "tarvitsee" päivittäin suklaata tai muita mässyjä. Siksi kaapeissa pitää olla niitä herkkuja. Herkkuja syödään ehkä lapsilta salaa, koska kuitenkin ymmärretään se, että niitä herkkuja ei pitäisi syödä joka päivä. Ei lapset kuitenkaan tyhmiä ole, sillä kyllä he havaitsevat, jos herkut katoavat kaapista ilman, että he ovat niistä saaneet juuri mitään. Jos haluaa itselleen hamstrata mässyjä, kannattaa säilyttää niitä vaikka omassa käsilaukussaan eikä keittiön kaapissa.

 

["Neith"]

[QUOTE="kello";25734003]Minäkään en oikein ymmärrä miten oman kodin kaapista suklaan ottaminen voi olla varastamista. Meillä ei pidetä kaapeissa sellaisia herkkuja joita ei saa syödä. Karkkipäivä on kerran viikossa ja karkkia ostetaan silloin sen verran kuin kerralla syödään. Keksejä sun muuta meillä ei syödä oikeastaan koskaan. Omatekoista pullaa on aina pakkasessa ja sitä saa sieltä myös syödä, näin on ollut jo omassa lapsuudessani. Ainoa kaappi johon lapsilla ei ole mitään asiaa on lukittu lääkekaappi.[/QUOTE]

no eikös sekin ole varastamista että vie vanhempien viinakaapista viinaa ilman lupaa?
se että kotona on jotain ei tarkoita sitä että ne on kaikille, ihan yhtä vähän karkit jotka yksi lapsista on säästänyt seuraavalle päivälle kuuluu kaikille..
mulla on kaapissa proteiinipatukoita, välipalapatukoita ja suklaata ihan siitä syytä että jos/kun mua alkaa heikottamaan on tarve saada jotain makeaa nopeasti, se ei tarkoita sitä että ne olisi kaikkien syötäväksi..
ruoka-aikoina syödään ruokaa ja muina aikoina sitten järsitään vaikka sormia jos jotain tekee mieli (siis jos ei ole välipala aika) johan se ruokakin maistuu paremmin kun ei ole kokoajan pupeltamassa jotain vaikka kaapeista ruokaa löytyykin.. enkä mä ainakaan halua että lapsi oppii napostelemaan ja herkuttelemaan joka päivä, siitä seuraa noin pääsääntöisesti paino-ongelmia..

 

[Köyhästä perheestä]

Kymmenenvuotias lapsi vie rivin suklaata ja euron? Ja nostat siitä haloon joka johtaa itkemiseen?
Ymmärrän kyllä periaatteet, varastaminen on väärin, mutta enääö ei eletä markka-aikaa. Kyllä tuon ikäisellä pitäisi olla jo jonkinlainen viikko/kuukausi-raha, ei ole ihmekään että sinulta pihistää. Tyhjästä on paha sitä rahaa taikoa, kun ei tuon ikäinen vielä voi omaa rahaa tienata (esim. lehtiä jakamalla) ja kyllähän siinä varmasti paha mieli tulee, kun kavereilla on rahaa jolla sitten käyvät elokuvissa, mäkkärissä, ostavat sitä suklaata ja syövät sitä kimppaan yms.
Tietenkin jos haluat lapsen muistavan aikuisena kuinka jäi niistä hetkistä kavereiden kanssa paitsi koska äiti sai hermoromahduksen parista suklaapalasta niin jatka samaa linjaa. Varastamisen vääryyden voi osoittaa muillakin keinoilla.

 

[jorma69]

Tuon ikäisellä voisi olla viikkoraha (5€ - 10€), jolla voi sitten opetella rahankäyttöä. Antakaa suosiolla rahaa lapselle, ettei hänen tarvitse sortua varastelemaan. Kavereilla kuitenkin lienee rahaa käytössään? Ei ole kiva olla porukan ainoa joka ei voi mitään ostaa.

Kaapissa oleva ruoka pitäisi olla myös ihan kaikkien syötävissä, suklaalevystäkin pitäisi kaikkien saada ottaa palanen jos sellainen kaapissa on.

Noin meillä ainakin on toimittu.

 

[futero]

Muuten en tähän puutu, mutta monesti lapsillakin on joskus aivan hillitön makeanhimo. Moni aikuinenkin myöntää että välillä käy lasten karkit syömässä ja ostaa uudet tilalle, tai kahvin kanssa kaivaa pakkasesta pullan/keksin, rankan työpäivän jälkeen ostaa ruokakaupassa itselle suklaapatukan ja syö sen kotimatkalla

Eli olisi hyvä olla lapsillekin joku "hätävara"herkku, ellei halua sen olevan karkkia tms. niin vaikka pensasmustikoita, jätski, vanukas tms. Muistan itse lapsena että tehtiin sokerikakkutaikinaa ja syötiin sitä "raakana" kun oli aivan vastustamanton herkkuhimo.

Ei se itsekuri voi aina pitää lapsilla, kun ei aikuisillakaan tunnu pitävän...