Mitä teen noiden lasten kanssa

["Väsynyt äiti"]

Siis 5 ja 3,5 lapset ovat viikonloput ja iltaisin kun mielipuolet kun hajoittaa huoneensa sikisokin ja huutavat ja tappelevatkin että alkaa käydä hermoon nuo kun vielä on meillä noin 3 kk ikäinen vauva ja haluasimme olla rauhassa noilta tai olisivat rauhallisempia ... tekevät vaan omia ilkeyksiä ym hyppivät seinille melkein ja eivät usko mitään..
vanhimmalla eli tytöllä on epilepsia ja siihen lääkkeet mutta ei hän on rauhallinen kun riehuu kun mikä... yksinkin --- 3,5 poika on muuten riehuuja ja puhekin viivästynyt ... en jaksa kertoo enempää kun olen henkisesti loppu noiden kanssa

 

["vieras"]

Lasten isä olkoon isompien lasten kanssa.

 

[kok]

Ulkoilua rittävästi!

 

[ärvee]

Väsyttäkää lapset kunnolla etteivät jaksa riekkua

 

["vieras"]

Voi sua. :hug: Ymmärrän, mitä koet. Meillä on kolme erittäin vilkasta lasta ja yksi on diabeetikko, joten vaatii koko ajan erityistä tarkkailua. Tarkat rajat ja aina samat säännöt olen kokenut tosi tehokkaiksi keinoiksi hallita arkea.

Tavallaan mulla on selkäytimessä kaava, jonka mukaan toimin. Olen luonut sen ja toteutan sitä. Lapset tietää, että homma toimii näin ja testaavat vähemmän. En "huomaa" kaikkea, en anna huonoa huomiota. Pyrin antamaan huomioni sille, joka tavoittelee sitä "hyvällä".

Jaksamista. Se vaatii paljon, mutta palkitsee. Älä anna periksi, se on tuhon tie.

 

[SEIS!!!]

Ulkoilua rittävästi!

Ensiksi kommentoin tähän että meillä ulkoilmaan PALJON muttei auta. Ulkona toki eivät riitele yhtä paljon mutta kotiin päästyämme alkaa taas sama riehuminen, kiukuttelu, vinkuminen ja riitely.

Meillä on ap samankaltainen tilanne ja minä en ole saanut siihen mitään otetta ilman että meillä on tosi tiukka kuri. Sillon kun on kunnon säännöt ja seuraukset ovat lapsetkin rauhallisempia ja jostain syystä tulevat paremmin juttuun toistensa kanssa. Sitten kun on joku erikoispäivä ja saavat vähääkään periksi niin jo alkaa sama rumba ja rajoja testataan oikeen olan takaa.

Ihan he***tin rasittavaa usein.

 

[Kerhotäti]

Annoin ehkä omalle lapsellenikin aikoinaan aina piirun verran periksi, mutta jos hajoitti paikkoja tahallaan joutui itse korjaamaan ja siivoamaan. Lapsille täytyy luoda säännöt myös kotona miten käyttäydytään ja pitää sekä rangaistuksisa että palkitsemisesta pitää kiinni olla siis luotettava. Päivärytmi pitäisi olla selkeä koska syödään, nukutaan, vaikka ei siihen aina minuutilleen pysty jos on vielä pieni vauva. Tee jonkunlainen taulukko seinälle ja jossa on nukkumaanmenoajat ja jos käyttäytyy huonosti niin esim kolmesta ruksista seuraa jonkun kivan asian menetys esim karkkipäivä tms. Kannattaa kirjata ylös mistä saa minkinlaisen rangaistuksen ettei muista väärin. Myös palkitsemisesta on pidettävä kiinni joskin se pitää ansaita. Voithan laittaa taulukkoon vaikka tarroja hyvästä käyttäytymisestä ja sitten kun niitä on esim 5 kpl niin sitten voit antaa pienen palkinnon jota lapsi odottaa. Palkinto voi olle vaikka seikkailupuistoon meneminen tms kiva asia ei aina syötävää.
Jouduin itse laatimaan pelaamisen rajoittamisesta säännöt vaikka poika oli jo yläkoulussa ja sillä sain rajoitettua pelaamista. Ainoa minkä virheen tein että palkitsin etukäteen. Sitä ei missään nimessä pitäisi tehdä sen olen nyt huomannut kerhotätinä ollessani ja olen tietyissä asioissa tiukka mutta lapset luottavat minuun. Toivon että saat lapsiisi järjestyksen, muista että sinä olet se joka kotona määräät. Jos sinulla on aviopuoliso niin pitäisi olla yhdessä samaa mieltä lasten kasvatuksesta. Jos toinen on erimieltä esim kurinpidosta ja haraa eri suuntaan eihän lapsi tiedä kumpaa hän uskoo.