Toggle sidebar

Mitä teen kun hermostun lapseeni aivan koko ajan????

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hukassa--
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

Hukassa--

Vieras
Monesti olen miettinyt että teenkö/ajattelenko asiat väärin, sillä hermostun todella nopeasti. Poikani on 1,5v ja todella menevä pakkaus, mutta ehkä liikaakin.

Hyvä esimerkki tästä aamusta on kun poika heräsi jo klo 6, joten nousin hänen kanssaan ylös ja laitoin elokuvan pyörimään ja annoin pojalle aamupalan olkkariin. Kävin itse pötköttämään sohvalle ja nukahdin.

Kun herään kuulen pojan olevan keittiössä ja kaikki kulhot heitetty kaapeista, hedelmäkulhon sisältö murskattu pitkin lattioita, pöytiä sekä myös ikkunassa hirveät limajäljet.

Hermostuin toden teolla, sillä asiasta on jo niin monesti sanottu lapselle, ettei keittiönpöydälle kiivetä!

Mutta miten minun kuuluu reagoida tapauksiin kuten tämä??
Tuntuu kuin olisin hukassa ja poika yleensä vain hihittelee kun torun, jolloin hermostun entisestään ja alan todellakin korottaa ääntäni.

Juuri tällä hetkellä kun yritän rauhottua ja kerroin myös pojalle, että keittiöön sinä et enää mene, sillä se ei ole pikkulasten paikka...mutta ei..aivan koko ajan joudun toistamaan ja toistamaan...

Hermo menee enkä osaa hillitä itseäni...mikä avuksi?
AUTTAKAA!
 
Keksi parempi provo!
Mistä hoksaan provoksi?
No, 1,5v ei katso ohjelmia, keskittyy niihin ehkä sekunniksi. Äiti nukkuu sohvalla ja jättää tuon ikäisen yksin, just joo. Unissasi varmaan. Turhaa lasta syytät. Minulla samanikäinen ja on kova tekemään kaikkea tuollaista ja ottaahan se välillä päästä, mutta ei ne keskustelut oikein onnistu. Silmät pitää olla selässäkin eikä tulisi mieleenkään mennä nukkumaan kun tuon ikäinen valvoo.
 
  • Tykkää
Reactions: Minni:), Zucchini ja Rockwood
Joo ei kyllä tulis mulle mieleenkään nukkua 1,5v:n hyöriessä itekseen ympärillä! Meillä kyllä tykkäs sillon kattoa jos tv:stä tuli joku lastenohjelma, joskus jaksoi keskittyä aika kauankin. Mutta ei niistä koskaan tiedä. Kerran joskus kun meidän lapsemme oli tuon ikäinnen, mä olin pois kotoa aamulla ja tulin takas, mies oli nukahtanut sohvalle ja lapsi istui keittön pöydällä syömässä hedelmäkorista hedelmiä!!! ei sitä tiiä mitä ne keksii. kyllä olin vihainen mutta en lapselle vaan miehelleni.
 
no mä uskon ettei oo provo, mulla on samanlainen 2-vuotias ja samantyylisiä ongelmia. Ja ollut jo sen puolisen vuotta ja ihan samalla tavalla mulla on ongelmia kestää se lapsen tutkimis/tuhoamisvimma, ei se pahalla sitä tee, mutta kyllä se vaan suututtaa kun tavaroita menee rikki.

mä oon ruvennut tekemään niin että kun huomaan jotain rikkoutuneen tai sotkeutuneen, niin meen itse ensin kylppäriin hetkeksi istumaan ja rauhottumaan ennenkun sanon sanaakaan lapselle. istun siellä ja odotan että saan ajateltua asian järkevältä kannalta (esim ettei se nyt ole maailmanloppu vaikka tuo ja tuo meni rikki ja on sotkussa), sitten saatan ensin laittaa kahvia tms jos on aamu ja sitten vasta alan siivoamaan jälkiä. tää estää sen pahimman raivon purkautumisen lapseen mulla. ja ainakun se siivous alkaa nostattaa raivoa niin lopetan ja teen hetken jotain muuta kunnes pystyn taas rauhassa siivoamaan.

ennen siivousta yleensä vain sanon lapselle että näin ei saa tehdä, koska jne. ja siivouksen jälkeen sanon että lapsi voisi pyytää anteeksi kun rikkoi sen ja sen (tämä tosin vasta lähempänä kaksivuotiaalle, noin pieni ei vielä ymmärrä että teki väärin). sitten jatkan lapsen kanssa oloa siitä mihin se jäi kun huomasin sotkun.

mä joudun työskentelemään vieläkin paljon tän asian kanssa etten päädy huutamaan lapselle, ja tää johtuu ihan puhtaasti mun huonosta stressinsietokyvystä ja taipumuksesta (temperamentti ja opittu) reagoida raivolla kun jokin asia epäonnistuu tai menee huonosti (esim tulee sitä sotkua), oon harkinnut myös sellaista vertaistukiryhmää aggressionhallintaan.
 
Musta voi kyllä jo 1,5-vuotiaalle sanoa et noin ei saa tehdä ja nyt äitiä suututtaa kun rikoit tämän vaikka on sanottu ettei siihen saa koskea. Mut siis turha malttiaan menettää ja huutaa. Siitä ne jutut pikkuhiljaa alkaa iskostumaan sinne päähän, vaikka ei sillon enää hetken päästä muista ja tekee saman kielletyn jutun uudestaan. Musta se ois vähän epäloogista ettei ekaan pariin kolmeen vuoteen sanota mitään ja sit kun kuvitellaan et lapsi ehkä jo ymmärtää aletaan kieltämään ja torumaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Lilith
Joo no ei todellakaan ole provo ja anteeksi jos luulin että tänne saa kirjoittaa??

Meillä yleensä herätään vasta 8 aikaan aamulla..ei 6..joten kyllä olin hyvin väsynyt.Kyllä minun lapseni osaa hyvin keskittyä katsomaan lastenohjelmia..Jos ette ole huomanneet niin lapsissa on eroja?

Poika todellakin on kiinnostunut kaikista uusista asioista ja sen takia tietenkin tekee ja koettelee... sen ymmärrän täysin, mutta kyse koko jutussa oli se, että kuinka voin itse hillitä hermojani?

Voisin kokeilla tuota vessatekniikkaa. Kiitos tuesta -Kokemus- :)
 
Yksi sana: ennakoi!
Minusta aamiainen syödään keittiössä pöydän ääressä ja aikunen valvoo että homma hoituu. Kun ruokailu on loppunut siirrytään muihin aktiviteetteihin. Noh, koteja on erilaisia ja jos keittiössä syöminen ei ole se juttu niin sitten ei.
Kotona ei kannata pitää esillä tavaroita mihin ei saa koskea tai varsinkaa sellaisia tavaroita johon lapsi voi satuttaa itsensä. Meillä on keittiössä vieläkin (laps 3½) lapsilukot kaapeissa ja laatikoissa joissa on särkyvää. Miksi ihmeessä pitää pöydällä kulhoa jossa on nhedelmiä jos lapsi ei vielä tajua miten niitä syödään? Kaikki vaan niin korkealle että ei yletä tai kaappiin piiloon mihin ei pääse lapsilukon ansiosta.
Ja mikä tää juttu on ettei lapsi saisi nähdä aikuisen hermostuvan, suuttuvan? Eikö se ole ihan normaalia että hermo palaa jos tulee "turhaa" sotkua tai jokin särkyy? Mitä sitten kun oikeassa elämässä lapsi näkee jonkun hermostuvan? Lapsihan ei ymmärrä mistä on kyse jos ei ole koskaan sellaista nähnyt.
Nyt kun kaveri on jo isompi voi keskustella ja sopia mihin saa koskea ja mihin ei. Poika jo tietää että kynttilä polttaa vaikka ei koskaan ole itseään polttanut, antaa kynttilän olla. En siltikään jättäisi poikaa kialavan kynttilän kanssa kahden edes vessakäynnin ajaksi jos minulla ei olisi kok aika näkökontaktia.
 
Miten niin tuon ikäinen ei muista asioita? Kyllä tuo muistaa ihan höperöitä asioitakin...kuten missä joku läheinen asuu..rupeaa toistamaan kyseisen henkilön nimeä talon kohdalla aina..muistaa kun täti tulee kylään niin sen kanssa aina leikitään yhtä tiettyä leikkiä ja alkaa sitä ite jo leikkimään..kaikennäköisiä pieniäkin juttuja muistaa joten miksei muistaisi kieltoja?

Meillä keskustellaan/sanotaan aina kun jotain väärää/hyvää on tehty. Lopuksi on aina hali ja pusu.
Kyllä toi on vaan rajojen koettelemista.

Voitteko uskoa, että poika näki yhden työkalun, jolla joksus kauan kauan aikaa sitten sai auki yhden kaapin josta olin kahvan poistanut kun poika ei pitänyt näppejään siitä erossa, niin näki keittiössä sen työkalun, otti sen ja käveli suoraan kaapille ja alkoi avata kaappia sillä...

Luulenpä että noi on aika fiksuja tuonkin ikäsinä joten eiköhän kiellot mene myös perille aika helposti?
 
[QUOTE="mamma";27830901]Yksi sana: ennakoi!
Minusta aamiainen syödään keittiössä pöydän ääressä ja aikunen valvoo että homma hoituu. Kun ruokailu on loppunut siirrytään muihin aktiviteetteihin. Noh, koteja on erilaisia ja jos keittiössä syöminen ei ole se juttu niin sitten ei.
Kotona ei kannata pitää esillä tavaroita mihin ei saa koskea tai varsinkaa sellaisia tavaroita johon lapsi voi satuttaa itsensä. Meillä on keittiössä vieläkin (laps 3½) lapsilukot kaapeissa ja laatikoissa joissa on särkyvää. Miksi ihmeessä pitää pöydällä kulhoa jossa on nhedelmiä jos lapsi ei vielä tajua miten niitä syödään? Kaikki vaan niin korkealle että ei yletä tai kaappiin piiloon mihin ei pääse lapsilukon ansiosta.
Ja mikä tää juttu on ettei lapsi saisi nähdä aikuisen hermostuvan, suuttuvan? Eikö se ole ihan normaalia että hermo palaa jos tulee "turhaa" sotkua tai jokin särkyy? Mitä sitten kun oikeassa elämässä lapsi näkee jonkun hermostuvan? Lapsihan ei ymmärrä mistä on kyse jos ei ole koskaan sellaista nähnyt.
Nyt kun kaveri on jo isompi voi keskustella ja sopia mihin saa koskea ja mihin ei. Poika jo tietää että kynttilä polttaa vaikka ei koskaan ole itseään polttanut, antaa kynttilän olla. En siltikään jättäisi poikaa kialavan kynttilän kanssa kahden edes vessakäynnin ajaksi jos minulla ei olisi kok aika näkökontaktia.[/QUOTE]

Yleensä meillä syödäänkin aamupala ihan keittiössä yhdessä, mutta olisin aivan varmasti tuupahtanut siihen pöydän ääreen joten turvallisempi vaihtoehto oli antaa pojalle aamupala oman pikkupöydän ääreen olohuoneeseen, jotta minäkin voin levätä sohvalla..

Onneksi virheistä oppii ja en ole kyllä koskaan nukahtanut kun olen lapsen kanssa, mutta ongelma on kyllä pahasti tuo, että hermostun aina kaikesta samantien..en osaa käsitellä sitä sillä hetkellä, joten kaikki tulee ulos huutona..

Täytyy alkaa ite harjottelemaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hukassa--:
Joo no ei todellakaan ole provo ja anteeksi jos luulin että tänne saa kirjoittaa??

Meillä yleensä herätään vasta 8 aikaan aamulla..ei 6..joten kyllä olin hyvin väsynyt.Kyllä minun lapseni osaa hyvin keskittyä katsomaan lastenohjelmia..Jos ette ole huomanneet niin lapsissa on eroja?

Poika todellakin on kiinnostunut kaikista uusista asioista ja sen takia tietenkin tekee ja koettelee... sen ymmärrän täysin, mutta kyse koko jutussa oli se, että kuinka voin itse hillitä hermojani?

Voisin kokeilla tuota vessatekniikkaa. Kiitos tuesta -Kokemus- :)
Click to expand...

Ootpa herkkä väsymykselle. Herätteleekö poika yhä monta kertaa öisiin vai miksi herääminen on noin vaikeaa? Ton ikästä en kyllä jättäis monta sekuntia valvomatta. Oisit tyytyväinen ettei lapsi satuttanut itseään.
 
Ennakointia ehdottaisin minäkin. Alakaappien tutkiminen eli kulhojen heittely on minusta ihan normaalia käytöstä, sitten vaan opastaa lasta kehujen kera keräämään ne takaisin paikalleen kaappeihin. Jos lapsella on tapana kiivetä pöydälle, pitäisin pöydän tyhjänä kaikesta kiinnostavasta tavarasta, ettei ole syytä kiivetä sinne. Hedelmät jonnekin yläkaappiin piiloon.
 
Jatkan vielä, omalle väsymykselle koittaisin tehdä jotain vaikka keittämällä tujut kahvit tai juomalla energiajuomaa. Jos lapsi herää tavallista aikaisemmin, on kai odotettavissa että hän nukkuu ylimääräiset päiväunet, jolloin saa itse levätä samalla.
 
Kýllähän jo 1-vuotias tajuaa kiellon, meillä tyttö esim. yrittää TV:tä liikutella ja sanon ei, tyttö pyörittää päätään ja lopettaa, hieman alle 1-vuotiaana ei totellut, nyt 1v1kk ja alkaa jo uskomaan kun saanut esim. lähtöpassit vessasta monesti kun isommat lapset jättää oven aina auki, niin monesti että puhe riittää.

Mutta jollei provo, aapee taitaa olla aika uupunut kun nukahtaa sohvalle ja huutaa.
Nuku itsekin rittävästi että jaksat.
Toisekseen suosittelen ostamaan jonkun taaperosta kehityksestä kertovan kirjasen / käymään esim. MLL:n sivuilla lukemassa lasten kehityksestä.
Rajojahan lapset kokeilee aina, iässä kuin iässä...
 
[QUOTE="vvv";27831020]Kýllähän jo 1-vuotias tajuaa kiellon, meillä tyttö esim. yrittää TV:tä liikutella ja sanon ei, tyttö pyörittää päätään ja lopettaa, hieman alle 1-vuotiaana ei totellut, nyt 1v1kk ja alkaa jo uskomaan kun saanut esim. lähtöpassit vessasta monesti kun isommat lapset jättää oven aina auki, niin monesti että puhe riittää.

Mutta jollei provo, aapee taitaa olla aika uupunut kun nukahtaa sohvalle ja huutaa.
Nuku itsekin rittävästi että jaksat.
Toisekseen suosittelen ostamaan jonkun taaperosta kehityksestä kertovan kirjasen / käymään esim. MLL:n sivuilla lukemassa lasten kehityksestä.
Rajojahan lapset kokeilee aina, iässä kuin iässä...[/QUOTE]

Kun lapsesi kasvaa isommaksi, niin huomaat, että aika pian lapsi oppii, että vanhempien kieltoja voi uhmatakin. Kyllähän ne pienet ensin aina tottelee, kun oppii kiellot ymmärtämään. Tämä vaihe ei kestä kauan, sen jälkeen kielloille lähinnä nauretaan. Niin pientä ei voi rangaistakaan, joten ainoa vaihtoehto on nostaa lapsi pois tekemästä kiellettyjä asioita.
 
Huono provo :-)
Eihän tuon ikänen ymmärrä tommosta puhetta. Yksinkertasta kieltojasi, äläkä pidä mitään pitkää saarnaa.

Vaikka itsekin olen kyllä hermostunut ihan vauvaankin , että kyllähän pieneenkin lapseen voi hermot mennä. Mua ei ainakaan naurattanut valvoa vuotta putkeen, ja joskus tuli korotettua ääntä. Sitten vaan vaikka rappusille jäähylle ja eikun meno jatkumaan :-)
 
No kohtele sitä lastasi vaikka hänen ikänsä mukaisesti, niin ei tule turhia hermostumisiakaan...

Provohan tämän on oltava, tai aloittaja on todella yksinkertainen tapaus.
 
[QUOTE="Laiskimus";27831038]Kun lapsesi kasvaa isommaksi, niin huomaat, että aika pian lapsi oppii, että vanhempien kieltoja voi uhmatakin. Kyllähän ne pienet ensin aina tottelee, kun oppii kiellot ymmärtämään. Tämä vaihe ei kestä kauan, sen jälkeen kielloille lähinnä nauretaan. Niin pientä ei voi rangaistakaan, joten ainoa vaihtoehto on nostaa lapsi pois tekemästä kiellettyjä asioita.[/QUOTE]

Heh, jos tämä "puhe" oli tarkoitettu minulle, meillä on kolme alle kouluikäistä lasta lasta joten kyllä kaikenlainen uhma on tuttua, tuo ainoa vaihtoehto poisnostaminen sopii joihinkin tilanteisiin, toisiin huomion kiinnittäminen muualle, välillä voi kieltääkin... ;)
joistakin teksteistä paistaa niin kova uusavuttomuus että suosittelen oppaita jollei maalaisjärki riitä.

Tai jos aapee nukkuu riittävästi mielestään, niin onko muita oireita kuin väsymys ja hermostuminen, voisi olla kilpirauhasesta johtuvaa kun sen toimintahäiiriöitä on monelle synnytyksen jälkeen.. uupumus, palelu / hikoilu, hermostuminen... tai verensokerikin voi heittää.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa