Mitä teen? auttakaa

[jeahjeah]

Mieheni (27v.) on tukenut minua koko ajan ja minä häntä.
Hän on kertonut haluavansa tehdä minut onnelliseksi.
Mitään hoitajaa en ole halunnut, se minulla on jo, vaan kumppanin, jonka kanssa harrastaa asioita ja nauttia läheisyydestä.

En väittänyt että sinä haluaisit omaishoitajaa, mutta se poikaystävästäsi tulisi, jos hän muuttaisi yhteen masennuspotilaan kanssa. Varsinkin syvästi masentuneen ja itsemurhaa hautovan potilaan kanssa.

Onko siis tarkoitus sanoa, että ainoastaan täydellisesti itsensä kanssa tasapainossa olevilla ja muutenkin kaikin tavoin ongelmattomilla tapauksilla on oikeus toivoa yhteenmuuttamista ja suhteen etenemistä? Käsi pystyyn, moniko meistä on sellainen?

 

[no]

Mieheni (27v.) on tukenut minua koko ajan ja minä häntä.
Hän on kertonut haluavansa tehdä minut onnelliseksi.
Mitään hoitajaa en ole halunnut, se minulla on jo, vaan kumppanin, jonka kanssa harrastaa asioita ja nauttia läheisyydestä.

En väittänyt että sinä haluaisit omaishoitajaa, mutta se poikaystävästäsi tulisi, jos hän muuttaisi yhteen masennuspotilaan kanssa. Varsinkin syvästi masentuneen ja itsemurhaa hautovan potilaan kanssa.

Onko siis tarkoitus sanoa, että ainoastaan täydellisesti itsensä kanssa tasapainossa olevilla ja muutenkin kaikin tavoin ongelmattomilla tapauksilla on oikeus toivoa yhteenmuuttamista ja suhteen etenemistä? Käsi pystyyn, moniko meistä on sellainen?

Suhteessa käsitellään asioita Jos olet juuri eronnut, niin puheenaihe on ero. Aina päällimmäinen asia on tapetilla. Masentuneen kanssa pitää toimia taas omalla tavallaan, koska masentunut on ailahtelevainen ja käyttäytyminen voi olla epävakaata. Pitää olla kyllä harvinaisen pitkä pinna, että jaksaa kaikkea tätä.
Jos ihmisellä ei ole ongelmia, niin suhde on terveellä pohjalla ja puolisot voivat nauttia toisistaan täydellä sydämellä, tietysti hoitosuhdekin pelaa, mutta se vaatiikin taas omat persoonansa.

 

[Hoitaja...]

En yleensä vastaile tällaisiin, mutta nyt teen poikkeuksen. Olen ammatiltani psykiatrinen sairaanhoitaja ja luin tekstejäsi tässä kun aikaa oli sen verran.

Minulle heräsi sellaisia tuntemuksia tästä tilanteesta kuin:

Mielestäni sinun kannattaisi tutustua sellaiseen määritelmään, kuin läheisriippuvuus, läheisriippuvainen ihminen ja tutkia sen oireita ja piirteitä. Millainen on ihminen, joka kärsii läheisriippuvuudesta. En ota kantaa kärsitkö sinä, koska en sinua tunne, mutta kirjoitustesi perusteella minusta sinulla on sen kohdalla jonkinlaista häikkää.

Onko muuten perheessäsi käytetty alkoholia?

Sinä kerroit itse, että olit hyvin masentunut, etkä nähnyt mitään tarkoitusta missään. Sitten tapasit miesystäväsi ja kaikki muuttui. Masennus hävisi ja nyt se on tuloillaan takaisin. Olet suuttunut, ollut vihainen, koska asiat eivät ole menneet kuten olet itse halunnut ja ajatellut. Yhteenmuutto jne.. Olet halunnut ehkä hallita elämää, pitää seiniä pystyssä, vaikka ne pysyvät itsekin. Sitten kun kaikki ei mene kuten suunnittelit, alkaa seinät kaatuilla ja tuskastut.

SItten halusin muistuttaa sinua käsitteestä onni ja onnellisuus. Se ei ole toisen varassa. Et voi etsiä onnea toisista ihmistä ja ripustautua heihin kuin hukkuva. Ihanteellisessä parisuhteessa ollaan yhdessä, mutta yksilöitä. Eletään yhdessä elämää, mutta kummatkin elää sitä omaansa.

Lisäksi halusin sanoa, että miesystäväsi ei ehkä vielä halua yhteen muuttaa. Hän on asunut joskus jonkun kanssa ja se on ilmeisesti ollut vaikeaa, koska ovat eronneet. On iso kynnys sen jälkeen tehdä sama uudestaan, koska pelkää virheiden toistamista.

Parisuhteessa on kummallakin oma tilansa. Toteutuuko se teillä? Onko kummallakin tilaa hengittää ja olla?

Suosittelisin sinulla nyt kaikkea kivaa ja ihanaa pientä puuhaa. Sellaista jotain joka olisi oma juttusi, jos näin voi sanoa. Liikunta on aina mahtava asia masentuneelle ihmiselle! Entä jos alkaisin hölkkäillä? Kävisit salilla? Tai entä jokin luova puoli? Maalaus, kansalaisopiston kurssit? Sinulla pitäisi olla jotain omaa, heittävää ja inspiroivaa tekemistä. Niin, ettei koko elämä pyöri miesystävän ja suhteenne ympärillä.

Toivottavasti kaikki järjestyy siinä pikkuhiljaa! Muista, että onni ei ole toisista lähtöisin vaan sitä on etsittävä itsestään! Tsemppiä!

 

[neitivainen]

Googletin tuosta läheisriippuvuudesta tietoa, ja hiukan liian rankoilta kuulostivat ainakin Tukiaseman kuvaukset:

# Toiminta omia toiveita ja ajatuksia vastaan

# Ei osaa kieltäytyä, koska pelkää hylätyksi tulemista

# Tunne siitä, että apua tarvitsevat hakeutuvat hänen luoksensa

# Sitoutuminen muiden auttamiseen niin, että oma arkielämä kärsii

# Puhuu paljon toisista ihmisistä, pohdiskelee muiden ongelmia ylenmäärin

# Kaikki voimavarat menevät muista huolehtimiseen

Nämä eivät ainakaan pidä paikkaansa, pikemminkin olen tuntenut ettei kukaan tarvitse apuani, tai siis "hakeudu" luokseni saamaan apua.
Tottakai olen ollut huolissani vanhempieni terveydestä, mutta en ylenmäärin.
Oma terveys on ollut etusijalla.
Huono itsetunto minulla kyllä on ollut aina kun kiusattiin lähes koko ala-aste.
Mitään fyysistä väkivaltaa ei perheessä tai suhteessa poikaystävääni ole ollut.

 

[neitivainen]

Hyvä pointti tämän sivun ensimmäisen viestin kirjoittajalla.
Jos Suomessakin on tuhansia ja tuhansia ihmisiä masentuneina, niin eivätkö he ansaitse parisuhdetta vaan vain hoitajan?
Onko masentuneella vähemmän ihmisarvoa, nähdäänkö hänet vain "potilaana"?

 

[no]

Hyvä pointti tämän sivun ensimmäisen viestin kirjoittajalla.
Jos Suomessakin on tuhansia ja tuhansia ihmisiä masentuneina, niin eivätkö he ansaitse parisuhdetta vaan vain hoitajan?
Onko masentuneella vähemmän ihmisarvoa, nähdäänkö hänet vain "potilaana"?

Niin, hyvä kysymys. Voisi esittää vastakysymyksen, että miksi Suomessa ei liitot kestä?

 

[paha ihminen]

Minullekin tuli mieleen, että poikaystäväsi ei ole vielä valmis muuttamaan kanssasi yhteen. Edellisessä suhteessaan hän muutti liian nopeasti yhteen ja tietää nyt sen olleen virhe eikä halua toistaa sitä. Vuosi on kuitenkin todella lyhyt aika eikä siinä ajassa ehdi tutustua toiseen täysin vaikka siltä saattaakin tuntua. Sinuna tosiaan hankkisin töitä ja muuttaisin yksin asumaan vaikka edes vuodeksi. Yksin olo voi tuntua pelottavalta mutta siihen tottuu nopeasti, usko pois.

Ja mitä sitten, jos pääsisitkin muuttamaan poikaystäväsi luokse? Tuo sinun temperamenttisi luultavasti aiheuttaisi ongelmia. Kun mies ei hoidakaan kotiaan niinkuin sinun mielestäsi kuuluu, saisit varmasti olla usein suuttuneena. Äh, paljon helpompaa asua yksin. Tsemppiä sinulle!

 

[ladidaa]

Hyvä pointti tämän sivun ensimmäisen viestin kirjoittajalla.
Jos Suomessakin on tuhansia ja tuhansia ihmisiä masentuneina, niin eivätkö he ansaitse parisuhdetta vaan vain hoitajan?
Onko masentuneella vähemmän ihmisarvoa, nähdäänkö hänet vain "potilaana"?

Sinä olet ihan toivottoman itsekeskeisessä jamassa, joka onkin ymmärrettävää, koska olet masentunut.

Ja sen sijaan, että haluaisit itse toipua, pidät perusoikeutenasi sitä, että jonkun on PAKKO muuttaa yhteen kanssasi, kun et muuten pärjää?

Mene sairaalaan.

 

[neitivainen]

Jaa, milleköhän osastolle haluaisit minut laittaa?

 

[Leena]

Olen aikalailla samaa mieltä tämän nimimerkin "hoitaja":n kanssa siitä että jos poikaystäväsi on jo aiemmassa suhteessaan koettanut yhdessä asumista ja se suhde on päätynyt eroon, on hänelle varmaan vaikeaa alkaa samaa uudestaan.Mieluummin sitä varmaan katsoo ennen kuin katuu, eikö?Tämähän ei sitten tarkoita missään nimessä sitä ettei hän pitäisi sinusta, eikä minun mielestäni sinulla ole oikeutta verrata itseäsi hänen aiempiin suhteisiinsa.Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja jokainen suhde omanlaisensa, ei edellisiin sotkeutuminen tuota sinulle muuta kuin pahaa mieltä.

Noista suuttumisista, älä nyt saa hepulia kun tämän sanon...mutta minun mielestäni se osoittaa ettet ehkä sittenkään olisi valmis siihen yhteenmuuttoon.Kun silloin kun asuu toisen kanssa kaikki asiat kärjistyvät entisestään.Pienenpienistäkin asioista, mihin et ennen kiinnittänyt edes huomiotasi tulee suuria asioita kun niitä tapahtuu yhtenään ja ne vaikuttavat sinunkin jokapäiväiseen elämääsi.Tämän huomasin itse omassa elämässäni. =)

Ja onko sillä yhteenmuuttamisella lopultakaan niin mahdoton kiire?Voitte rauhassa opetella olemaan yhdessä ja sinäkin toivottavasti saat tämän masennuksesi hoidettua.Kun en usko että se hoituu aivan itsestään ja pelkästään poikaystävääsi ripustautumalla.

 

[Väenö]

Toevon , että joulupukki tuopi Leenalle mukavie lahjoja ja antaa lisäksi runsaati räjähtävvie orkasmie, mutta vaen oman ukon kanssa.
Oot olla niin mukava ja kiltti kaekille.

 

[Hoitaja...]

Olit poiminut läheisriippuvuudesta vain muutaman pointin ja piirteen tähän. Asiaan kannattaisi mielestäni tutustua silti laajemmin. Et vastannut kysymyksen alkoholista? Onko perheessänne joku juonut liikaa? Tai onko teillä ollut lapsuudenkodissa jotain ahdistavaa ikinä?

Jo pelkästään masentuneisuus ilmenee joskus vihaisuutena ja yllättävinä vihankohtauksina. Pinna lyhenee ja pienet asiat kasvavat suuriin mittasuhteisiin saaden aikaan erilaisia konflikteja. Tämäkin asia on mielestäni yksi syy sille, miksi sinun ei kannattaisi itsesikään vielä muuttaa yhteen kenenkään kanssa.

Sinun pitäisi antaa aika nyt itsellesi. Silloin kun olit masentunut ja se masennus hävisi tavattuasi miehen on sellainen asia, että saatat alitajuntaisesti ajatella, että nyt muutto korjaisi kaiken. Niin ei tule käymään varmastikaan. Neljän seinän sisällä tilanne saattaa kärjistyä. Sitten tulet ryminällä alas, koska olet pistänyt niin paljon asioita tähän yhteenmuuttoon kiinni.

Sinulle tärkeintä olisi mielestäni löytää itsesi. Kuka olet, millainen olet, mitä haluat, mitä pelkäät. Pohdi ja mieti itseäsi ja elämääsi. Mieti vasta sitten yhteenmuuttoa kenenkään kanssa kun olet sinut itsesi kanssa ja sinulla on hyvä olla. Silloin lähtökohdat muuttaa ja onnistua siinä ovat selkeästi paremmat.

 

[Leena]

Tämähän ei taaskaan liity alkuperäiseen asiaan millään lailla, anteeksi jo etukäteen.Mutta kiitokset väenölle...sinun tekstiäsi ei monestikaan voi hymyilemättä lukea. =)

 

[Kokenut samaa]

huh, alkoi ahdistamaan kun luin ap:n viestejä. Kuulostaa entisen miesystäväni kirjoituksilta. Toivottavasti neitivainen ei muuta aikoihin poikaystävänsä luo. Ihan vain miehen hyvinvoinnin kannalta.

Ap näyttää kirjoitustensa perusteella olevan lapsellinen, itsekeskeinen takertuja, toki sairas (masennus), mutta myös niin omaan napaansa tuijottava, ettei osaa asettua miehensä asemaan. Toivon että mies ymmärtää lähteä tai ainakin pitää taukoa, jonka aikana naisen pitäisi tervehtyä, aikuistua, hankkia oma elämä ja ottaa siitä vastuu sekä oppia olemaan itsenäisesti ja yksin. Ap., tulet tukehduttamaan miehesi jos takerrut häneen. Kukaan ei voi tehdä sinua onnelliseksi eikä kenenkään tulisi tuntea syyllisyyttä siitä, ettet sinä ole kypsä ja terve aikuinen nainen. Hae apua itsellesi ja aikuistu.

 

[Leenan kanssa samaa mieltä]

Nimittäin siitä, että poikaystäväsi haluttomuus muutta yhteen voi myös ainakin osittain johtua siitä, että kokemus yhdessäasumisesta edellisen tyttöystävän kanssa ei ollut mitenkään auvoinen. Suhdehan päättyi eroon, eikö vain? Ehkä hän ei tuolloinkaan ollut todella valmis avoliittoon eikä halua toistaa samaa virhettä kanssasi.

Mikä kiire sinulla on yhteen asumaan? Haluatko itse sitä oikein motiivein? Onko todella hyvä että haluat muuttaa poikaystäväsi luo jotta hän "pelastaisi sinut" tai saisi sinut tuntemaan olevasi "yhtä haluttava" kuin edellinen tyttöystävä? Haluaisitko itse, että mies asuisi kanssasi vastaavista syistä? Vai olisiko sittenkin parempi odottaa aikaa, jolloin haluatte asua yhdessä koska haluatte jakaa elämänne syvemmin.

Olet kuitenkin vielä nuori ja suhdekin aika tuore. Pakottamalla kumppanin suhteessa eteenpäin ei saa aikaan kuin sotkua, ja muutenkin kirjoituksistasi tulee tunne että olet vielä aika sekaisin itsesi kanssa ja se olisi hyvä hoitaa kuntoon tukeutumatta täysin seurustelukumppaniin.

 

["""###¤¤¤]

Onkohan miehesi kirjoitus: "miksi mies ei halua muuttaa yhteen" nimim. mies marsista? Siinä syy

 

[jokuvaa]

Olit poiminut läheisriippuvuudesta vain muutaman pointin ja piirteen tähän. Asiaan kannattaisi mielestäni tutustua silti laajemmin. Et vastannut kysymyksen alkoholista? Onko perheessänne joku juonut liikaa? Tai onko teillä ollut lapsuudenkodissa jotain ahdistavaa ikinä?

Jo pelkästään masentuneisuus ilmenee joskus vihaisuutena ja yllättävinä vihankohtauksina. Pinna lyhenee ja pienet asiat kasvavat suuriin mittasuhteisiin saaden aikaan erilaisia konflikteja. Tämäkin asia on mielestäni yksi syy sille, miksi sinun ei kannattaisi itsesikään vielä muuttaa yhteen kenenkään kanssa.

Sinun pitäisi antaa aika nyt itsellesi. Silloin kun olit masentunut ja se masennus hävisi tavattuasi miehen on sellainen asia, että saatat alitajuntaisesti ajatella, että nyt muutto korjaisi kaiken. Niin ei tule käymään varmastikaan. Neljän seinän sisällä tilanne saattaa kärjistyä. Sitten tulet ryminällä alas, koska olet pistänyt niin paljon asioita tähän yhteenmuuttoon kiinni.

Sinulle tärkeintä olisi mielestäni löytää itsesi. Kuka olet, millainen olet, mitä haluat, mitä pelkäät. Pohdi ja mieti itseäsi ja elämääsi. Mieti vasta sitten yhteenmuuttoa kenenkään kanssa kun olet sinut itsesi kanssa ja sinulla on hyvä olla. Silloin lähtökohdat muuttaa ja onnistua siinä ovat selkeästi paremmat.

jooo hoitajalla on hyvää tekstiä samoin monella muulla mutta koittakaa ymmärtää myöskin alkuperäisen näkökulmaa siis hän haluaa selvästikkin enemmän läheisyyttä ja tukea miehestään missä luulee yhteen muuttamisen parhaaksi valinnaksi joka saattaa ollakin.

Mutta älä vertaa ittees siihen exään ja niiku monet sano se suhde oli pielessä koska ei jatkunu.
Mutt toi teiän syyttely ja potilaallistaminen on turhaa voi v* melkee kaikilla on välillä masennusta siis ei mitää vakavaa vaa semmone todella huono episodi missä asiat tuntuupi menevän perseellen ja sulla on vissii tällast ollu.

Et sä mikää helvetin potilas oo mutt yritä päästä kiukkuisuudesta eroon tai ainaki vähentää ja puhu tilanteesta kauan sun poikaystävänkaa siis iha tosi vaik useampi päivä.

Äläkä ota ittees liikaa siitä ett se ei oo pyytäny sua muuttavan yhteen se ei vaa oo varma asiasta