Äiti on tuurijuoppo,joka jäi leskeksi pian 2v.sitten.Heti isän kuoleman jälkeen meni huonosti,äiti oli tosi huonossa kunnossa.Mutta,kun pääsi muuttamaan pois edellsiestä kodista ja aloittamaan "puhtaalta pöydältä" viime joulukuussa niin alkoi mennä paremmin.Äiti oli innoissaan omasta kodistaan ja uudesta asuinympäristöstä.Huokaisin sisarusteni kanssa helpotuksesta,että nyt äiti saa elämänsä raiteilleen,tiesä vaikka löytäisi uuden elämänkumppaninkin vierelleen.Aloin saada luottamusken äitiin takaisin,hän oli apunan vauvan hoidossa ja otti isompiakin mielellään mummulaan.Äidistä tuli tärkeä lenkki tukiverkkoomme.Mutta...Liian aikaisin iloitsin!
Nyt äiti on juonut taas yli viikon,on jäänyt esikon 5v.synttärit väliin ym.Samaa hommaa kuin joskus silloin ennen.ei vastaa puh.ja sitten saa olla niin huolissaan,kun siellä kuitenkin yksin asuu..Sitten,kun eilen vastasi niin kertoi olevansa huonossa kunnossa,"krapula"kuulemma ja tänään siskon soittaessa sinne oli kuulemma taas tillin tallin
Eli juomiselle ei näy loppua ennen kuin rahat loppuu.Pelottaa ja huolettaa,että milloin soitan äidille viimeisen kerran..Eihän yli kuusikymppisen elimistö tuota kestä.Vaikka onhan se ennenkin kestänyt,mutta entäs nyt..Onneksi on lapset hyörimässä,muuten halkeaisin huolesta!
En siis tiedä,mitä tehdä.Tiedän,etten katkaise välejä kuitenkaan ja kun on taas selvinpäin niin kaikki muka on taas niin hyvin.En jaksa sitä samaa teeskentelyä taas!äiti kun näköjään ei olekaan muuttunut.Esikoinenkin pettyy taas kerta toisensa jälkeen mummun tyhjiin lupauksiin..Onneksi minulla on kolme sisarusta,joiden kanssa pidämme yhtä ja huolehdimme äidin kunnosta soittelemalla hänelle päivittäin ja tarvittaessa menemme sinne omilla avaimillamme.Puhua olemme yrittäneet silloin joskus samassa tilanteessa,mutta se ei auta mitään.Ja pakolla ei voi hoitoon viedä!ei auta kuin vain laittaa kädet ristiin ja toivoa ihmettä..
En vain ymmärrä,miksi äiti meni taas näin tekemään..Niin,alkoholistihan ei voi muuttua,jos ei todella halua.Nuorempi siskoni on stressaavaa tyyppiä ja hän on huolesta soikeana äidin suhteen..Äiti on joskus saanut "juoppohulluuskohtauksen"ja silloin siskoni joutui kutsumaan ambulanssin.Tarkistivat tilanteen,mutta pakolla eivät vieneet minnekään,kun tilanne oli vakaa..Mutta milloin se onkaan vakava ja äiti kun nyt yksin asuupi
Siskollani on itselläänkin tekemistä oman kuntouttamisensa kanssa,kun hän on toipumassa korvaushoidon tuella huumehelvetistä.Huh..On kyllä ihanat geenit minun puoleltani..Ja miehen isäkin on alko-ongelmainen.Ei voi kuin toivoa ja yrittää parhaansa,että meidän lapset säilyisivät näiltä ongelmilta!
En saa äitiä mielestäni vaikka yritän työntää taka-alalle.On niin surku olo ja pettynyt.Pahinta on,että huomaan tähän tottuneeni.Tämä on niin kuin osa meidän elämää..
Nyt äiti on juonut taas yli viikon,on jäänyt esikon 5v.synttärit väliin ym.Samaa hommaa kuin joskus silloin ennen.ei vastaa puh.ja sitten saa olla niin huolissaan,kun siellä kuitenkin yksin asuu..Sitten,kun eilen vastasi niin kertoi olevansa huonossa kunnossa,"krapula"kuulemma ja tänään siskon soittaessa sinne oli kuulemma taas tillin tallin
Eli juomiselle ei näy loppua ennen kuin rahat loppuu.Pelottaa ja huolettaa,että milloin soitan äidille viimeisen kerran..Eihän yli kuusikymppisen elimistö tuota kestä.Vaikka onhan se ennenkin kestänyt,mutta entäs nyt..Onneksi on lapset hyörimässä,muuten halkeaisin huolesta!En siis tiedä,mitä tehdä.Tiedän,etten katkaise välejä kuitenkaan ja kun on taas selvinpäin niin kaikki muka on taas niin hyvin.En jaksa sitä samaa teeskentelyä taas!äiti kun näköjään ei olekaan muuttunut.Esikoinenkin pettyy taas kerta toisensa jälkeen mummun tyhjiin lupauksiin..Onneksi minulla on kolme sisarusta,joiden kanssa pidämme yhtä ja huolehdimme äidin kunnosta soittelemalla hänelle päivittäin ja tarvittaessa menemme sinne omilla avaimillamme.Puhua olemme yrittäneet silloin joskus samassa tilanteessa,mutta se ei auta mitään.Ja pakolla ei voi hoitoon viedä!ei auta kuin vain laittaa kädet ristiin ja toivoa ihmettä..
En vain ymmärrä,miksi äiti meni taas näin tekemään..Niin,alkoholistihan ei voi muuttua,jos ei todella halua.Nuorempi siskoni on stressaavaa tyyppiä ja hän on huolesta soikeana äidin suhteen..Äiti on joskus saanut "juoppohulluuskohtauksen"ja silloin siskoni joutui kutsumaan ambulanssin.Tarkistivat tilanteen,mutta pakolla eivät vieneet minnekään,kun tilanne oli vakaa..Mutta milloin se onkaan vakava ja äiti kun nyt yksin asuupi
Siskollani on itselläänkin tekemistä oman kuntouttamisensa kanssa,kun hän on toipumassa korvaushoidon tuella huumehelvetistä.Huh..On kyllä ihanat geenit minun puoleltani..Ja miehen isäkin on alko-ongelmainen.Ei voi kuin toivoa ja yrittää parhaansa,että meidän lapset säilyisivät näiltä ongelmilta!En saa äitiä mielestäni vaikka yritän työntää taka-alalle.On niin surku olo ja pettynyt.Pahinta on,että huomaan tähän tottuneeni.Tämä on niin kuin osa meidän elämää..
