Kiva äitini.

[PahaSilmä]

Kyl toi tollanen on ihan jatkuvaa. Musta se on kateellinen. silloinkin se kehu sitä mun punasta tukkaa mun siskolle, kun oli sattunut niin, että sisko oli käynyt juuri silloin kampaajalla ja värjäyttänyt oman tukkansa. Oikeasti siskon tukka oli paljon hienompi, kuin minun, mutta äiti ei sanonut siitä mitään.

Tuntuu, että se pelaa jotain peliä meillä.

 

[Rodeoraattori]

Aloita siitä, että sanot siskontyttärellesi ettei kuuntele lainkaan mitä äitisi sanoo, että hänellä on itsellään paha olla ja siksi laukoo typeryyksiä. Sitten otat etäisyyttä äitiisi henkisesti. Äitisi kaltaisia ihmisiä eivät muuta huuto, huomauttelu, anelu, tai rauhallinen keskustelu. He eivät "tee virheitä", eivätkä koskaan pyydä anteeksi vaikka aihetta olisi. Ainoa asia minkä voit tehdä, on saada itsesi näkemään ettet voi hänelle mitään ja pidät huolen ettet itse tule samankaltaiseksi.

Ja mitä isääsi tulee... Sinä et ole hänestäkään vastuussa. Jos ei aikuinen mies osaa tehdä itse asialle mitään, niin ei se kyllä missään nimessä ole sinunkaan vastuulla saada asioita toimimaan. Sinä olet heidän lapsensa, et terapeutti, et väline tai parannuskeino.

Jaksamisia :hug: <br><br>

 

[LuonnonLapsi]

\

Mä en tajuu, mikä äidillä taas on. Mä olin menossa kampaajalle ja pohdin, josko leikkauttaisin etutukan ja kysyin, oliko se viimeksi hyvä. Se sanoi mulle jotenkin että sehän kasvaa heti pois ja kysy kampaajalta, että mitä sun tukkaas edes saa, kun on niin ohut.

Se väittää, että mun tukka on ollut joskus paljon paksumpi, muka yhtä paksu, kuin siskon tytöllä, jonka hiuslaatu on aivan erilainen kuin minun. Ja sillä on tukka ainakin 3 kertaa paksumpi, kuin minulla. :\|

Nyt kun olin sit käynyt kampaajalla, äiti sanoi, että no on toi ihan hyvä, onneksi ei laitettu sitä punaista, se ei sulle sovi ollenkaan. Ihan kiva, mutta silloin kun se oli punainen, niin kehui kovasti.

Siskon tyttö kertoi iloissaan, että hänellä on alkanut kuukautiset. (siskon tyttö on tosi ihana 14 vuotias, tosi kaunis ja hoikka, normaalikokoinen, isompi, kuin minä ja minun sisko kuitenkin, me ollaan hirveän pieniä. Tyttö ei missään nimesssä ole lihava, vaan ennemmin laiha.)

Äiti sanoi siskon tytölle, että vihdoin, onhan sulla jo tota rasvakerrosta riittämiin.

Äiti saattaa ihmetellä suureen ääneen sitä, että siskon tyttö painaa enemmän, kuin enonsa, joka painaa naurettavat 56 kiloa.

Ja äiti ei itse ole todellakaan mikään hoidetun näköinen, vaan tukka repsottaa ja on harson ohut, ryhti on surkea ja ilme tympeä. Mutta mikä sitä vaivaa, miksi se on tommonen?

Luin tämän ketjun loppuun. Äitisi kuulostaa samanlaiselta kuin oma äitini. Hän on myös yli kuudenkymmenen. Oikein kolahti kuin olisin lukenut omaa kirjoittamaani.

Olen ottanut välimatkaa häneen, pisimmillään jopa puolikin vuotta. Jotenkin ne tiet aina eksyy yksiin. Mutta silti en ole häntä enää kovin lähelle päästänyt. Mua saa haukkua, ja mua arvostella. Tiettyyn rajaan asti, kunnes kestokyky on täysi. Mutta sitä en siedä että omaa perhettäni arvostellaan. Miestäni hän esim. ei ole koskaan, eikä tule hyväksymään. Lapsiakin hän on arvostellut. Vihata en osaa, enkä tiedä voiko puhua anteeksiannosta. Äitini välillä puhuu asioita, joita en haluaisi kuunnella. Jokaisella on tietty piste mitä jaksaa. Nyt siedän häntä suhteellisina annospaloina. Eli kerran kahdessa viikossa näemme, ja kerran viikossa hän soittelee. Hän on tavallaan niin vaikea ihminen, enkä koskaan tule ymmärtämään häntä.

Ja minusta on raukkamaista käyttää omaa terveydentilaansa lyöntivälineenä. Tai että joudun kuuntelemaan hänen pitkiä rimssuja sairaskertomuksista, rajansa silläkin. Kun hän itse aikoinaan sanoi, että jokaiselle tulee oma vanhuus, että hän on itse joutunut omansa elämään kahdesti. Kuten pian minäkin. Ja aina hän hautoo synkkiä ajatuksia. Hakee joka asiasta ne ikävimmät puolet. Tuskin koskaan on ollut tyytyväinen mihinkään.

Koetahan jaksaa :flower: . Ja ota ihmeessä sitä etäisyyttä, pikkuhiljaa. Ei se mitään vaikka ei toinen ymmärtäisi ja hyväksyisi, pääasia että sinä jaksat.

 

[PahaSilmä]

Mitäs jos ne hankkikin minut parannukseksi? Sisko sanoi, että kun minä synnyin, oli vähän aikaa onnellista ja rauhallista.

Yritän kovasti, en halua, että äiti on tulevaisuuden kuvani. En halua olla ilkeä miehelleni, tai lapselleni. Pelottaa. Mitä jos minusta tulee sellainen? mitä jos olen lapsille ilkeä, enkä huomaa sitä?


Nyt pirstaloituu pää, Jos ois rauhottavia, ottasin. vaihdan vatrmaan nimimerkkiä, kun en kehtaa enää esiintyä tällä.

 

[Rodeoraattori]

\

Mitäs jos ne hankkikin minut parannukseksi? Sisko sanoi, että kun minä synnyin, oli vähän aikaa onnellista ja rauhallista.

Yritän kovasti, en halua, että äiti on tulevaisuuden kuvani. En halua olla ilkeä miehelleni, tai lapselleni. Pelottaa. Mitä jos minusta tulee sellainen? mitä jos olen lapsille ilkeä, enkä huomaa sitä?


Nyt pirstaloituu pää, Jos ois rauhottavia, ottasin. vaihdan vatrmaan nimimerkkiä, kun en kehtaa enää esiintyä tällä.

Otahan ihan rauhallisesti ja hengitä hetki syvään. Itse olet itsestäsi vastuussa ja omista teoistasi. Ja sehän on hyvä! Jos kerran tiedät miten pahalta äitisi käytös tuntuu toisista, niin silloin sinä tiedät mitä tehdä Äitisi luonne ei ole sinun tuomiosi. Se voi olla kasvattavaa, kun osaat välillä tarkkailla omia toimiasi ja omaa käytöstä. Et sinä yhteänä päivänä tule vain heräämään "ilkeänä". Eikä se nimimerkin muuttaminen muuta asioita paremmaksi, sinä sen teet. Eikö helpottanut tietää, ettet ole ainoa jolla on hankalia ja kipeitä ihmissuhteita?

 

[PahaSilmä]

Kiitti kaikille kauheasti. Yritän vaan kovasti, että kaikki ois hyvin. Tällä kertaa mä en varmaan ihan riitä, täytyy vaan huolehtia nyt omasta perheestä.