Mitä te teette noin 1 vuotiaan lapsen kanssa päivisin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ulkoillaan, leikitään, siivotaan, syödään, nukutaan, laitetaan ruokaa, kyläillään, käydään kaupassa! Aina on jotakin ei käy aika pitkäksi. Tai sitten joku on meillä kylässä!!! Ohjelmaa on..
 
No aika vähän mä varsinaisesti leikin lapsen kanssa, luetaan paljon ja kyllä mä sen kanssa välillä rakentelen palikoilla ja piirtelen. Mutta suurin osa ajasta menee ihan arkisissa puuhasteluissa, ruuan laitossa, pyyin pesemisessä yms. Lapsi on näissä puuhissa mielellään mukana, ojentelee mulle ripustettavaa pyykkiä yms. Ulkoillaan vähintään kerran päivässä.
 
Kotihommia, leikitäänkin tietysti, ulkoillaan mahdollisuuksien mukaan jne jne. Kerhoilemaan olisi tarkoitus mennä piakkoin, koska tyttö selkeästi kaipaa muutakin seuraa, kuin kotipiiri. =)
 
Kuten sz, riippuen päivästä. Joskus lapsi leikkii tyytyväisenä enemmänkin ja voi vaikka koneella istua, joskus pitää leikittää. Joskus taas on huono päivä ja pitää koko ajan kanniskella ja viihdyttää. Kotitöiden seuraaminen on toisinaan lapsesta kivaa ja niihin osallistuminen, toisinaan ei taas tule mitään.

Teen aika paljon lapsen ehdoilla. Kun hän haluaa leikkimään keittiöön, siivoan keittiötä samalla. Kylppäriin halutessa viikailen samalla pyykkejä.

Joskus taas leikin vieressä, muuten tulee huuto. Toisinaan teemme temppuratoja ja tunneleita, lapsesta on hauska ryömiä niissä ja hassuinta on kun äiti kurkistaa, jostain tunnelin päästä.
 
Erikseen ei juuri ole tarvinnu tekemistä keksiä ;) Lapsi touhuaa ihan koko ajan muutenkin..ja osallistuu kotiaskareisiin paljon päivän mittaan. Usein kyläillään tai joku on meillä kylässä. On myös käyty värikylvyssä, muskarissa... Koskaan ei vielä ole aika tullut pitkäksi tuon ipanan kanssa!
 
Lapsi on nyt jo 1v10kk mutta eipä nuo päivät oo juuri siitä muuttunu kun oli 1v. Eli aamulla herätään n. 8:30, siinä köllötellään jonkun aikaa. Noustaan ja vaihdan vaipan ja vaatteet päälle.. Sitten n. 9 aamupala, jonka jälkeen poju leikkii yksikseen tai sitten luen hälle kirjoja tai leikin hänen kans tai sit kattoo lastenohjelmia n. 30min.. Kymmenen maissa mennään pihalle.. Tullaan n. klo 11 pois, syödään 11:30, päiväunille 12-14.. Välipala 14:30.. Ja yleensä klo 15- 16:30 joko meille tulee joku kaveri, tai me mennään jollekkin kylään, tai käydään kaupassa, ulkona mitä nyt kaikkea keksiikin.. klo 17 on ruoka ja sitten mies tuleekin jo kotiin.. eli ei tehä mitään ihmeellistä :)
 
Kahtena-kolmena arkipäivänä on jotain sovittua ohjelmaa eli käydään kylässä, kahvilla, ostoksilla, vastaanotetaan vieraita, tavataan joku leikkipuistossa. Muina päivinä käydään ihan vaan ruokakaupassa, siivotaan, pestään pyykkiä. Jos tulee aika pitkäksi pyörähdän avoimessa päiväkodissa. Kävelyllä käydään välillä, samoin leikitään tai luetaan. Aiemmin käytiin muskarissa, mutta nyt en enää ilmoittautunut. Taisi äiti vähän kyllästyä. Joku harraste tosin olisi kiva. Uinti tms. Tai kunnon hikijumppa taaperon kanssa, jos sellainen löytyisi :D
 
Oi, teidän päivät kuullostaa niin kivalta. On meilläkin toki kivaa tytön kanssa <3 Mutta me asutaan TODELLA PIENELLÄ paikkakunnalla ja täällä ei oikeasti ole mitään, ei MITÄÄN! Ei kahviloita, ei muskareita, eikä värikylpyjä ja ainoa kerho on seurakunnan kerho, jossa on noin 30-40 vuotisia mammoja, mä olen 21. Mulla ei ole täällä ainuttakaan ystävää eikä kaveria kun kaikki on muualla opiskelemassa, joten harvoin kukaan käy kylässä, me ei juurikaan käydä missään. Ulkoillaan ja käydään lenkillä usein. Ei täällä ole mitään :/ Kaipaan juurikin sellaista, että lähdetään jonkun mammaystävän kanssa puistoon, kahville, kauppoja kierteleen tai ihan vain kylään, mutta kun ei täällä ole mitään, ja lähin kunnon kaupunki on 130 kilsan päässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Oi, teidän päivät kuullostaa niin kivalta. On meilläkin toki kivaa tytön kanssa <3 Mutta me asutaan TODELLA PIENELLÄ paikkakunnalla ja täällä ei oikeasti ole mitään, ei MITÄÄN! Ei kahviloita, ei muskareita, eikä värikylpyjä ja ainoa kerho on seurakunnan kerho, jossa on noin 30-40 vuotisia mammoja, mä olen 21. Mulla ei ole täällä ainuttakaan ystävää eikä kaveria kun kaikki on muualla opiskelemassa, joten harvoin kukaan käy kylässä, me ei juurikaan käydä missään. Ulkoillaan ja käydään lenkillä usein. Ei täällä ole mitään :/ Kaipaan juurikin sellaista, että lähdetään jonkun mammaystävän kanssa puistoon, kahville, kauppoja kierteleen tai ihan vain kylään, mutta kun ei täällä ole mitään, ja lähin kunnon kaupunki on 130 kilsan päässä.


Auts
:snotty: Uskaltaako tällainen wanhus edes mennä sinne kerhoilemaan, jos siellä onkin vain nuoria äityköitä? :snotty:
 
Mene vain sinne seurakunnan kerhoon, vaikka muut ovatkin vanhempia. Ei ystävyys aina ikää katso, vaikka saman ikäisen kanssa ystävystyykin helpommin. Yksi mun parhaita äitikavereitani on seitsemän vuotta nuorempi. Äitini taas sai kuopuksensa yli nelikymppisenä ja piti paljon yhteyttä viitisentoista vuotta nuoremman esikoisen äidin kanssa. Sinne vaan sekaan, ehkä sieltä joku samanmielinen löytyisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mene vain sinne seurakunnan kerhoon, vaikka muut ovatkin vanhempia. Ei ystävyys aina ikää katso, vaikka saman ikäisen kanssa ystävystyykin helpommin. Yksi mun parhaita äitikavereitani on seitsemän vuotta nuorempi. Äitini taas sai kuopuksensa yli nelikymppisenä ja piti paljon yhteyttä viitisentoista vuotta nuoremman esikoisen äidin kanssa. Sinne vaan sekaan, ehkä sieltä joku samanmielinen löytyisi.

Mä olen käynytkin siellä pari kertaa, kaikilla on ne omat kuppikunnat, enkä mä tykännyt käydä siellä muutenkaan, muuta täällä ei ole...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Mä olen käynytkin siellä pari kertaa, kaikilla on ne omat kuppikunnat, enkä mä tykännyt käydä siellä muutenkaan, muuta täällä ei ole...

Ikävää, jos se ei ollut ns. sinun paikkasi. Seurailitko, oliko siellä ketään ns. ulkopuolisemman oloista tyyppiä? Ehkä kaikki muutkaan eivät ole ihan niin kotonaan tuossa porukassa. Käy siellä edes joskus ja seuraile, onko joku joka saattaisi tuntea samoin kuin sinä. Ja kyllähän sinne varmaan joskus tulee uusiakin, "iske kiinni" heti niihin, kun tulevat.

Kovin pienellä paikkakunnalla tietty voi olla, että kaikki oikeastikin jo tuntevat toisensa. Joskus kavereiden saaminen on ihan oikeasti työn takana. On tullut koettua, kun olen itsekin muuttanut paljon. Tsemppiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Mä olen käynytkin siellä pari kertaa, kaikilla on ne omat kuppikunnat, enkä mä tykännyt käydä siellä muutenkaan, muuta täällä ei ole...

Ikävää, jos se ei ollut ns. sinun paikkasi. Seurailitko, oliko siellä ketään ns. ulkopuolisemman oloista tyyppiä? Ehkä kaikki muutkaan eivät ole ihan niin kotonaan tuossa porukassa. Käy siellä edes joskus ja seuraile, onko joku joka saattaisi tuntea samoin kuin sinä. Ja kyllähän sinne varmaan joskus tulee uusiakin, "iske kiinni" heti niihin, kun tulevat.

Kovin pienellä paikkakunnalla tietty voi olla, että kaikki oikeastikin jo tuntevat toisensa. Joskus kavereiden saaminen on ihan oikeasti työn takana. On tullut koettua, kun olen itsekin muuttanut paljon. Tsemppiä.

Ei ole oikein ketään sen oloista, joka tuntisi olevansa myös yksin. No, onneksi me ollaan muuttamassa syksyllä varmaan tampereelle, toivon että sieltä saisin sitten uusia ystäviä. On mulla paljon kavereita ja pari sydänystävää, ja toisella niistä on lapsikin, mutta kun ne tosiaan asuu muualla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Ei ole oikein ketään sen oloista, joka tuntisi olevansa myös yksin. No, onneksi me ollaan muuttamassa syksyllä varmaan tampereelle, toivon että sieltä saisin sitten uusia ystäviä. On mulla paljon kavereita ja pari sydänystävää, ja toisella niistä on lapsikin, mutta kun ne tosiaan asuu muualla.

Onneksi teille on tulossa muutto, täällä Tampereella on tosiaan ihan eri tavalla tekemistä ja kerhoja löytyy vaikka kuinka paljon. Toivottavasti sitten löydät helpommin seuraa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
ainoa kerho on seurakunnan kerho, jossa on noin 30-40 vuotisia mammoja, mä olen 21. Mulla ei ole täällä ainuttakaan ystävää eikä kaveria .

:laugh:
Ei me "vanhukset" sua syödä. Rohkeesti mukaan vaan!

Siis en mä tarkotakaan että te olisitte vanhuksia :D Mut siis on se todella suuri ero, onko kaveri 40 mamman kanssa vai oman ikäisen. On mulla pari 30 mammakaveria ja pari 40 mammakaveria, mutta ei ne oo sellasia kavereita, joiden kanssa vois hengata :D Ja nekin asuu muualla :D Osa kaukanakin.
 
Olen tälläinen 40v-mamma ja olen löytänyt tosi kivoja ystäviä 10-20v nuoremmista äideistä...ymmärrän kyllä että kaipaat mielummin omanikäistä seuraa,mutta ihan hyvää seuraa voi saada meistä vähän vanhemmistakin. Lapsen kanssa on kivaa,mutta kyllä sitä kaipaa aikuista juttuseuraa.
 

Uusimmat

Yhteistyössä