Mitä te teette jos lapsi/lapsenne järjestää hakiessa tai viedessä päiväkotiin kauhean kohtauksen?

[viisikymppinen isoäiti]

ihan normaalia lasten kanssa, mitäs häpeemistä siinä on. mä riisun tai puen lapsen huutakoot vaikka kuin hyeena ja pistäköön vastaan. ne hommat tehdään mitkä pitää, silloin kun ne pitää

 

["Vieras1"]

Ottaisin herkkukorin, kihartimen ja täytekynän - ja unohtaisin lapsen päiväkotiin, menisin kotiin X-D

Joo tämän mäkin olisin valinnut jos ois ollu vaihtoehtona kun eskarilainen kirkui ekat 3kk sinne aamuisin viedessä
Mut mitäpä siinä voi, irrottelin sormi kerrallaan otteen itsestäni ja työnsin ovesta sisään ja painoin oven väkisin kiinni, siihenhän se huuto loppui. ( no joo, vähän eri kun aloittajalla, ei siis ollut mikään yksittäinen kiukkupäivä....)
Poislähtiessä ei koskaan oo ollu hankaluuksia

 

["hoitaja"]

[QUOTE="Öhöm";29480830]

Mua ei nolota tai hävetä kun lapsi "järjestää kohtauksen", sehän on ihan normaalia tuossa iässä ja pk:n arjessa tavallista.[/QUOTE]

Tosiaan, nolostua ei kannata. Nostan hattua kaikille niille jotka oikeasti näyttävät lapselle noissakin tilanteissa sen, kuka on aikuinen ja määrää. Mieluummin ilman vaatteita autoon koska eteisissä ei kannata koko päivää olla.

Ei pakkasellakaan ehdi paleltua jos autolla kulkee.

 

["lamamanmorbid"]

Kun mun esikoinen oli 3-vuotias hän oli kerhossa päikyn tiloissa ja sai säännöllisesti kohtauksen siirtymissä...noh, lähinnä hakiessa. Mä jätin neuvottelun sikseen ja puin tytön varmoin ottein, kuuntelin rääkymiset ja otin vastaan itkupotkut. Kerran pk-n johtaja tuli mulle sanomaan kuinka hän ihailee mun jämäkkyyttä näis tilanteissa....ja omasta näkökulmasta, omassa duunissa se onkin todella kauhiata katsottavaa kun lapsi vie vanhempaansa kuin pässiä narussa välttääkseen potkuraivarit.