En tiedä kuulunko tarkoittamiisi nuoriin äiteihin. Sain esikoisen juuri 20 v täytettyäni, eli raskaana olin 19 v.
Mitä on kokemus, tai elämänkokemus?
Menetin äitini teini-iässä. Siihen loppui minun nuoruus, huolettomuus. Sitä ennen, pienen ajan, ehkä vuoden, ns. biletin. Se oli sitä alaikäisten kakaroiden "kartsalla" ryyppäämistä ja heilumista.
Muutaman kerran jaksoin käydä vielä äidin kuoleman jälkeen heilumassa, ulos päin halusin näyttää että kaikki jatkuu kuten ennenkin.
Mutta sitten aloin seurustella.
Muutin kotoa kun täytin 18 v. Yksin en ennättänyt asua kuin pienen hetken, koska seurustelin koko ajan.
Poikakaverin kanssa oli jotain kaveriporukkaa ja heilumista ja ryyppyiltoja ja yksissä rockfestareillakin kävin, mutten oikein osannut irrotella. En jaksanut enää ryypätä, tai bilettää, se oli eletty jo.
Matkustelua ei ollut, kun ei ollut rahaa, jotain pientä kotimaan matkaa tehtiin poikakaverin kanssa.
Vauvan syntymän jälkeen tehtiin edelleen jotain pientä matkaa kotimaassa ja lähialuella, ei vauva semmosta menoa hidastanut. Kavereitakin tavattiin aika tiheään.
Toisen lapsen syntymän jälkeen totesin, ettei yhteiselosta tule mitään, erottiin. Eron syistä ei tässä sen kummemmin.
Eron jälkeen ja etenkin sitten, kun aloitin opiskelut, ja oli aika raskasta yksin huoltaa kaksi lasta ilman ns. turvaverkkoa ja opiskella siihen päälle, silloin välillä kadutti. Että olisihan sitä voinut miettiä vähän pidemmälle asioita. Että olisiko sittenkin pitänyt se abortti tehdä kun sitä ensimmäisen kohdalla pohdin. Että olisihan se elämä voinut helpomminkin mennä...
OLisin laittanut lapset isällensä ainakin väliaikaisesti asumaan, mutta kun ei siitä vastuuseen ollut. Ja tiesin, että minut olisi haukuttu koko sen suvun ja sen kylän voimin epäkelvoksi äidiksi, joka hylkää lapsensa. Siksi sinnittelin.
En suosittele kellekään että lapset nuorena, vaikka nuoret äidit itse sanoo että jaksaa paremmin fyysisesti ja plaaplaa. Minä olen sitä mieltä että nuoruus pitää elää nuorena.. se on kuitenkin erilaista silloin.
Opiskeluaikana kesällä sain lapset mummolaan pitkäksi aikaa ja sinä aikana nautin huoletonta, vapautta. Sain huoran maineen ihan vaan siksi, että kävin iltaisin ravintoloissa ja juttelin miesten kanssa !! HALOO NAISET ! Olin kuitenkin vain vähän yli 20 wee ja vapaa nuori nainen !
Matkustella olen ennättänyt lasten teon jälkeen, nyt kun on rahaa ja työtä. Lasten kanssa tai ilman.
Ns. yksin olen asunut samalla kun olen elänyt lasten kanssa, ja sinä aikana kun lapset ovat olleet isällään tai mummolassa tai leireillä..
Nämä kaksi ovat nyt aikuisia ja täysi-ikäisiä ja MINÄ EN OLE MUMMO onneksi !! Minull aon TAAS pieniä lapsia helmoissani, eli ennätän kokea vanhemmuuden ns. uudelleen näin "vanhalla iällä", ja ainoa mitä omille isoille olen hokenut: ensin ammatti, kunnon parisuhde, ennenkuin lapsia aletaan väsäämään.
Tyttärellä on vaikeaa kun ympärillä saman ikäiset vääntää lapsia ja ihmettelee miksi hän ei vieläkään tee lapsia. Tai isän suku jonka mielestä lapset pitäisi kait tehdä kelle tahansa ja liian aikaisin, vaikkei koulutusta olisikaan..
On ollut kiva seurata omien nuorten nuorta elämää, miten huoletonta se on. Olen iloinen siitä. Vaikken pidäkään niistä biletyksistä yms., ainakin he elävät nuorena sen nuoruuden.
Nyt ikää liki 27v.
